Jatkis.. jatkakaa :)

Harry ei keksinyt mitään tekemistä joten hän päätti kirjoittaa kirjeen Hagridille.

Harry haeskeli hetken sulkakynää tavaroittensa joukosta. Hän löysi sen sängyn alta yltä päältä hämähäkinseitissä. Harry hölskytti mustepulloa ja kastoi rautaterän vihreään aineeseen. Oli aamupäivä ja aurinko muutti mustepullon jättimäiseksi smaragdiksi hänen pöydälleen. Alakerrasta kuului kuinka ovi kävi ja Dursleytten tilava peltilehmä mörähti käyntiin. Se söi kuusitoista litraa sadalla maililla ja oli maksanut Vernon-sedälle sievoisen summan.

Juuri kun Harry laski terän pergamentille, talo heilahti. Kuului mahtavaa jyrinää ja metallipalkkien kirskuntaa, ulkona pihatien betonilaatta napsahti poikki ja Likusterintie numero 4 alkoi pudota, hämmästyttävän hitaan tuntuisesti valo keikahti ikkunassa ja jalkakäytävä liukui ohi. Maa oli avannut nielunsa. Harry oli pusertua tuoliinsa, hän katsoi vain hetken lamaantuneena ulos ja ylöspäin ja tunsi putoavansa talon mukana.

Samassa avoimesta ikkunasta loikkasi kissa; se oli musta ja jäntevä. Se laskeutui hyppynsä päätteeksi kirjoituspöydälle aivan Harryn silmien eteen ja aukaisi kitansa ammolleen, paljasti kulmahampaansa kohti Harrya ja naukua rääkäisi. Harry kavahti kauemmas ja tunsi miten tuoli keikahti nurin. Hän ehti nähdä, miten kissan takana ikkunassa satoi multaa ja valo loittoni, kattolampun sähkö rätisi. Hän iski takaraivonsa kipeästi lattiaan, mutta säilytti tajuntansa.

Äkkiä hän tajusi, ettei ollut kuin kolhaissut itseään, mutta että ei maannut lattialla, vaan leijui putoavassa talossa kuin painottomana. Tuoli leijui hänen vierellään. Punaisten pisteiden takana näkökentässä kissa oli astunut alas pöydältä ja lähestyi häntä puoliksi lattiaa, puoliksi ilmaa myöten.

Tuli pimeää, sitten kattolamppu räsähti täyteen liekkiin ja hulmahti vihreänsinisenä. Ja koko ajan talo vajosi, putosi, syöksyi huimaa vauhtia alas maahan repeytynyttä kuilua, jättäen jälkeensä vain suuren aukon siihen missä oli postilaatikko: Likusterintie 4.

Lampun räjähtäessä palamaan kissa kohottautui täyteen pituuteensa, se ponkaisi Harryn rinnalle. Harry näki kauhukseen käpälien esiin työntyneet terävät kynnet, jotka takertuivat hänen villapaitaansa ja painuivat sen läpi ihon sisään.

Harry tunsi kissan pehmeän, kuuman hengityksen, joka sihisi hampaiden välistä. Äkkiä tapahtui muutos. Ikkunasta sukelsi toinen hahmo, ja alakerrasta kuului valtava rysäys, kuin tiilimuuri olisi lyöty pirstaleiksi valtavalla lekalla. Portaista kuului ääniä vain sekunti sen jälkeen, ja ovi lensi säpäleiksi. Oviaukossa seisoi Harrylle hyvin tuttu hahmo. Äkkiä hän tajusi, että kissakin oli muuttanut muotoa. Toinen vähintään yhtä tuttu hahmo istui kahareisin hänen rintakehänsä päällä. Harry tunsi painetta rinnassaan. Ja sitten kissaihmisen takana räjähti valo taikasauvan kärjestä; se oli ikkunasta sisään sukeltaneen sauva. Harry yritti vetää käsiä kasvojensa suojaksi...

Jatkakaatten.