Kerran ravintolassa,
työasioissa vain,
vastapäätä istui ruma nainen.
Ehkei alunperin,
kolarin jäljiltä, luulisin.
Vartalo oli toispuolinen,
toinen jalka lyhempi.
Kasvoissa kolarin jäljet,
joita puuteri ei peittänyt.
- Siis ruma nainen.
Juttelin hänen kanssaan
kuten pöytäkumppanin kanssa.
Nainen oli harvinaisen älykäs,
henkevä ja viisas sitäpaitsi.
Olisiko kolari ollut syynä?
Jälkeenpäin joskus mietin,
tarvitsivatko kaikki saman.
Oman suuren kolarinsa,
joka antaisi aikaa ajatella,
ja viisautta elämään.
En rakastunut häneen,
hän oli liian ruma siihen.
Rakastun kauniisiin naisiin,
heidän viisauttaan en kysy;
sehän näkyy heidän silmistään.
työasioissa vain,
vastapäätä istui ruma nainen.
Ehkei alunperin,
kolarin jäljiltä, luulisin.
Vartalo oli toispuolinen,
toinen jalka lyhempi.
Kasvoissa kolarin jäljet,
joita puuteri ei peittänyt.
- Siis ruma nainen.
Juttelin hänen kanssaan
kuten pöytäkumppanin kanssa.
Nainen oli harvinaisen älykäs,
henkevä ja viisas sitäpaitsi.
Olisiko kolari ollut syynä?
Jälkeenpäin joskus mietin,
tarvitsivatko kaikki saman.
Oman suuren kolarinsa,
joka antaisi aikaa ajatella,
ja viisautta elämään.
En rakastunut häneen,
hän oli liian ruma siihen.
Rakastun kauniisiin naisiin,
heidän viisauttaan en kysy;
sehän näkyy heidän silmistään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
okei; runosi oli kuin pelko rumuutta kohtaan. Ainoa on se, että suurinosa meistä on rumia sisältä, eikä suinkaan ulkoisesti! Oliko runosi vapaudenmarssi meille rumille; sisäisille ja ulkoisille?
Putosin tämän runon tarkoituksesta täysin...
Vr
Runot ovat epätarkkoja erilaisista syistä, niin tämäkin. Js runoa haluaisin selittää, muistelen tämän runon naisen kaikinpuolistä viehättävyyttä ruumiillisen rujouden keskellä.
http://thaimaan.blogspot.com/2012/02/thaimaalainen-nainen-on-kauniimpi-kuin.html
suomalainen valas!
vain kysyisin, että eikö siihen kyllästy, siihen silmistä loistavaan "järjen" valoon, noin niinkuin pidemmän päälle?
Minä kyllä pidin tästä runosta ja sen tematiikasta. Se oli ainakin rehellinen. Hieman kyllä ihmettelen monia miehiä, että he eivät aina ymmärrä mitä helmiä menettävät, kun kiinnittävät huomionsa pääasiassa noihin ulkoisiin ominaisuuksiin.
tavata kaltaisia viisaita naisia luonnossa ja tällä palstalla. Mutta silti on totta, että silman kautta saadut vaikutelmat peittävät ensin pahemmatkin puutteet.
Tämä runo on helmi!
Kiitän kauniista sanoistasi ja kumarran.
Hyvä runo; olen jälleen 15 v.; "Kun minä kasvan aikuiseksi, en ainakaan arvostele ihmistä ulkonäön mukaan".
Oletko löytänyt nuorennuslääkkeen? Mutta vakavasti, paljon menetetään, kun katsotaan vain pintaa, antamatta edes itselle aikaa tulla tuntemaan toista ihmistä, muita ihmisiä.
Sinun runosi oli nuorennuslääkettä. Ja olet ihan oikeassa.
koskaan katsoa vain ulkokuorta, vaan lukea
ihmistä, kuunnella ihmisen ääntä.
Runosi on aivan omaa luokkaansa !
Sanasi ovat kauniita kuten aina; sellaisia lukee ja tutkistelee mielellään.
Hain netistä runoa rumuudesta, löysin tämän.
Anteeksi paha myöhästymiseni vastauksessa, mutta en ole aikoihin huomannut katsoa tämän nimimerkin postilaatikkoon.
Vaikka et kysynyt tai kommentoinut muuten, vastaan silti.
Ulkonainen rumuus saa ihmisen kehittämään muita ominaisuuksiaan ja kykyjään.
Siksi se voi olla myös outo lahja. Kun kaunis ihminen uskoo kauneuden riittävän, hän takertuu siihen sen väistämättä rapistuessa. Vähemmän kauniilla on silloin jo paljon muuta ja parempaa omistettavaa.
kun ruma ihminen uskoo sisäisen kauneutensa riittävän, kun sitä aina niin toitotetaan ja pitää siitä vähäisestä ulkoisestaan huolen.
Ja menettää sen vähäisenkin ulkonäkönsä, mitä jää?
Mihin silloin takertuu.
Muuttuuko sukupuolettomaksi kokonaan.
Hm, en varmaankaan osaa vastata kenenkään omiin ongelmiin kauneusasioissa, mutta mielipiteeni ei muutamassa vuodessa ole muuttunut kauneuden yliarvostuksen suhteen.
Suorastaan säälittävää on sen perässä juokseminen, kuten peräkkäiset kauneusleikkaukset ja monet muutkin vastaavat ilmiöt.
Eikö henkisten kykyjen ja ominaisuuksien kehittäminen olisi viisaampaa?