Kun näistä vihaisista koirista puhutaan niin paljon, niin mietin vaan, että mitä sillä oikein tarkoitetaan.
Jos koira karkottaa tunkeutujan pois pihalta, voi tietysti ajatella, että se on vihainen tunkeutujalle. Omistajan läsnäollessa koira voi kuitenkin suhtautua samaiseen ihmiseen täysin ystävällisesti (edellyttäen, että joku uskaltaa tulla vielä koiran lähelle). Samalla tavoin koira puolustaa omistajaansa. Erityisesti, jos omistaja on peloissaan. Koira voi käydä päälle, myös jos se tuntee itsensä uhatuksi, se joko pelkää tai joku yrittää tehdä sille jotain pahaa.
Vihaisena pidetään myös koiraa, joka ei tule toisten samaa sukupuolta olevien kanssa toimeen. Tällöin käsittääkseni on kyse kuitenkin dominanssia omaavasta yksilöstä, joka haluaisi selvittää laumahierarkian. Koirien kannalta tilannetta vielä sotkee (joskus ehkä tietämättään) narun toisessa päässä seuraava omistaja. Pikku-fifit tuskin uhoaisivat yksikseen. Tieto omasta paikasta ryhmässä tuo koiralle turvallisuuden tunteen ja siksi se haluaa tietää sen. Toki se pyrkii aina mahdollisimman korkealle. Riitaa haastava koira saattaa tulla ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen. Voiko sitä silloin pitää vihaisena tai aggressiivisena (siihenkin liittyy vihan tunteita)? Usein tällaisissa tapauksissa koirat saavat ikävän leiman ja myös ihmiset kiertävät ne kaukaa?
Usein koira, jota on pahoinpidelty tai purtu menettää luottamuksensa, pelkää joitain ihmisiä tai toisia koiria. Vastaavasti koira joka joutuu erilleen koko ihmisyhteisöstä alkaa pelätä tai tuntea epäluuloa kaikkia ihmisiä kohtaan. Tosin koiran luottamuksen voi voittaa takaisin, ainakin joskus.
Koira jolla on kipuja, voi ehkä olla vihainen, koska siihen sattuu. Muuten musta tuntuu, että koira on pohjimmiltaan aika arka. Sitä pelottaa kaikki outo ja uhkaava. Esim. ketun haju voi olla kaupunkilaiskoiralle niin outo juttu, että se peräytyy ja alkaa haukkua. Monet suuret ja hurjan näköiset koirat saattavat pelätä patsaita, lumiukkoja, hiiriä, hylättyjä joulukuusia, roskapusseja yms. mitä ne eivät ole aiemmin sattuneet näkemään. Mutta ovatko koirat vihaisia silloin kun ne käyttäytyvät aggressiivisesti??? Vai ovatko ne loppujen lopuksi peloissaan ja epävarmoja? Monet ongelmathan ihmisten ja koiran kohtaamisessa johtuu usein väärinymmärtämisestä. Koiralta puuttuu kuitenkin kyky harkita ja hillitä tunteitaan, koska sen aivokapasiteetti ei siihen riitä. Siksi koira toimii yleensä nopeasti ja syypää on hihnan toisessa päässä, missä harkintakyvyn pitäisi olla. Mitä mieltä olette?
Hmm, ehkä koirani oli minulle kerran vihainen kun jätin sen erehdyksessä oven taakse. Sieltä kuului närkästynyt haukahdus. Mutta kun avasin oven, sen takaa ilmestyi iloinen hännänheiluttaja.
Jos koira karkottaa tunkeutujan pois pihalta, voi tietysti ajatella, että se on vihainen tunkeutujalle. Omistajan läsnäollessa koira voi kuitenkin suhtautua samaiseen ihmiseen täysin ystävällisesti (edellyttäen, että joku uskaltaa tulla vielä koiran lähelle). Samalla tavoin koira puolustaa omistajaansa. Erityisesti, jos omistaja on peloissaan. Koira voi käydä päälle, myös jos se tuntee itsensä uhatuksi, se joko pelkää tai joku yrittää tehdä sille jotain pahaa.
Vihaisena pidetään myös koiraa, joka ei tule toisten samaa sukupuolta olevien kanssa toimeen. Tällöin käsittääkseni on kyse kuitenkin dominanssia omaavasta yksilöstä, joka haluaisi selvittää laumahierarkian. Koirien kannalta tilannetta vielä sotkee (joskus ehkä tietämättään) narun toisessa päässä seuraava omistaja. Pikku-fifit tuskin uhoaisivat yksikseen. Tieto omasta paikasta ryhmässä tuo koiralle turvallisuuden tunteen ja siksi se haluaa tietää sen. Toki se pyrkii aina mahdollisimman korkealle. Riitaa haastava koira saattaa tulla ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen. Voiko sitä silloin pitää vihaisena tai aggressiivisena (siihenkin liittyy vihan tunteita)? Usein tällaisissa tapauksissa koirat saavat ikävän leiman ja myös ihmiset kiertävät ne kaukaa?
Usein koira, jota on pahoinpidelty tai purtu menettää luottamuksensa, pelkää joitain ihmisiä tai toisia koiria. Vastaavasti koira joka joutuu erilleen koko ihmisyhteisöstä alkaa pelätä tai tuntea epäluuloa kaikkia ihmisiä kohtaan. Tosin koiran luottamuksen voi voittaa takaisin, ainakin joskus.
Koira jolla on kipuja, voi ehkä olla vihainen, koska siihen sattuu. Muuten musta tuntuu, että koira on pohjimmiltaan aika arka. Sitä pelottaa kaikki outo ja uhkaava. Esim. ketun haju voi olla kaupunkilaiskoiralle niin outo juttu, että se peräytyy ja alkaa haukkua. Monet suuret ja hurjan näköiset koirat saattavat pelätä patsaita, lumiukkoja, hiiriä, hylättyjä joulukuusia, roskapusseja yms. mitä ne eivät ole aiemmin sattuneet näkemään. Mutta ovatko koirat vihaisia silloin kun ne käyttäytyvät aggressiivisesti??? Vai ovatko ne loppujen lopuksi peloissaan ja epävarmoja? Monet ongelmathan ihmisten ja koiran kohtaamisessa johtuu usein väärinymmärtämisestä. Koiralta puuttuu kuitenkin kyky harkita ja hillitä tunteitaan, koska sen aivokapasiteetti ei siihen riitä. Siksi koira toimii yleensä nopeasti ja syypää on hihnan toisessa päässä, missä harkintakyvyn pitäisi olla. Mitä mieltä olette?
Hmm, ehkä koirani oli minulle kerran vihainen kun jätin sen erehdyksessä oven taakse. Sieltä kuului närkästynyt haukahdus. Mutta kun avasin oven, sen takaa ilmestyi iloinen hännänheiluttaja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omistan kaksi saksanpaimenkoiraa. Narttu (Nita) 3v. ja uros (Maxi) 5kk. Tämä Nita tuli meille viime kesänä. Haimme sen eläinsuojelu valtuutetulta. Nita oli purrut erästä naista, joka oli tullut sen reviirille, ja Nita joka normaalisti oli häkissä olikin päässyt irti. Ja näin vain tapahtui. Omistaja ei pystynyt pitämään Nitaa enää vaan soitti eläinsuojeluun. Meille soitettiin Nitasta ja tietenkin sitä piti mennä katsomaan. Aluksi (kun tiesimme tilanteen) luonnollisesti oltiin varautuneita... (onko se kiltti? Pureekohan se? ). Mutta kun näin Nitan ensi kerran, se makasi maassa ja katsoi ihmeissään. Oudossa paikassa outojen ihmisten luona sekin osasi käyttäytyä. Menin sen luo ja se nousi seisomaan, tuli luokseni ja (yllätys) nuoli naamani märäksi. Olin varma että tämä koira on vain kaltoin kohdeltu. Otimme Nitan mukaan ja veimme uuteen kotiin meidän luoksemme. Alku aina hankalaa... lenkillä käynti meni harjoitellessa vierellä kävelyä ja uusia asioita. Pienikin rasahdus metsästä oli Nitalle kova pala, se meni maahan ja uikutti. Nita on muuten maalta kotoisin. Sen koulutus oli yksinkertaisesti jätetty kesken... ei luottanut ihmisiin eikä eläimiin. Taas kerran väärä koira väärällä omistajalla. Nyt Nita on oikein edistynyt hieno koira. Ihmiset pelkäävät kyllä sen vaimeata murinaa, mutta ihmeen moni ymmärtää kun kerron että se ei ole vihainen vaan ARKA. Koirista Nita tykkää jos vaan pääsee haistamaan. Nita on yhteiskuntakelpoinen (todistetusti). Ei ole olemassa vihaista koiraa, ellei OMISTAJA ole siitä sellaista tehnyt tai kuten sanoit sillä voi myös olla kipuja.