Epätodellinen versio sattumasta,
sellainen olet.
Sait silmäni näkemään.
Herätit haudatun muiston ihmisestä,
jonka menetin.Lentoon.Säikähdin.
Ei olekaan olemassa vain yksi.
Sinäkin olet.Minun vertani.Minun luontoani.
Olet sitä, mitä minulta uupuu.Vastavärini olet.
Epätodennäköinen versio kohtalosta.
Olet enemmän sitä, kuin kukaan ennen.
Joka tapauksessa.
Sait hymyn sydämelleni.Sydämestäni.
Tämä jää.
sellainen olet.
Sait silmäni näkemään.
Herätit haudatun muiston ihmisestä,
jonka menetin.Lentoon.Säikähdin.
Ei olekaan olemassa vain yksi.
Sinäkin olet.Minun vertani.Minun luontoani.
Olet sitä, mitä minulta uupuu.Vastavärini olet.
Epätodennäköinen versio kohtalosta.
Olet enemmän sitä, kuin kukaan ennen.
Joka tapauksessa.
Sait hymyn sydämelleni.Sydämestäni.
Tämä jää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minun piti lukea tuo kahteen kertaan, iski kunnolla :)
tuskin minä olen Hän, mutta olisinpa runosi perusteella ja tämä ei jäisi tähän. hieno!
Kun jää nuolee asfaltin pintaa,
ja puut huutavat orpoina alastomuuttaan.
Yhtäaikaa hiipivät kylmä ja lämmin.
Energiavirrat.Tuoksu.
Ruskan värit ja olet kaikkialla.
Autuas muistamattomuus.
Kuka olet ja mistä tuttu.
Unohdin jo. Unohdan.
Tämä jää. Läpi talven.
ja menettänyt, ymmärtää miltä tuntuu, kun saa jotakin siitä takaisin, elämässä... sellainen tunne tästä runosta, lämmin