Mikä siis on oikeasti taidetta? Itseäni kai taide kiehtoo jollain tavalla. Meidän perheessä ei kukaan kai kuitenkaan ymmärrä mitään taiteesta.
Olen nyt kuitenkin omaksi iloksi opetellut jotain, niin mieheni sanoo, että kohtahan sinusta tulee taiteilija:)
http://personal.inet.fi/koti/koira.manta.topi/Kuvia4.html
Mutta onko noissa kuvissa oikeasti mitään taiteellista? Nuo ovat ihan opettelu kuvia, mutta kiinnostusta olisi kovasti opetella lisää. Ja taiteilijoilla ei varmaan ole mielikuvituksen käyttö kiellettyä....Sitä meinaan riittää jos taidot saisi kehittymään.
Siis onko noissa kuvissa jotain taiteellisuutta, vai onko ne vain kuvia?
Olen nyt kuitenkin omaksi iloksi opetellut jotain, niin mieheni sanoo, että kohtahan sinusta tulee taiteilija:)
http://personal.inet.fi/koti/koira.manta.topi/Kuvia4.html
Mutta onko noissa kuvissa oikeasti mitään taiteellista? Nuo ovat ihan opettelu kuvia, mutta kiinnostusta olisi kovasti opetella lisää. Ja taiteilijoilla ei varmaan ole mielikuvituksen käyttö kiellettyä....Sitä meinaan riittää jos taidot saisi kehittymään.
Siis onko noissa kuvissa jotain taiteellisuutta, vai onko ne vain kuvia?
Vastaukset 82
Vanhimmat
Taide on sellaista mikä ei näytä ollenkaan hyvältä, tai oikeastaan suorastaan surkealta ja josta ei tavallinen ihminen edes tajua mitä siinä on. Ainoastaan ´taiteilijoiksi valtut osaavat tehdä taidetta jota sitten taiteen tuntijat tulkitsevat.
Jos laitat jotakin noiden kuviesi päälle, ettei niistä saisi selvää mitä ne esittävät, niin silloin se olisi taidetta. Jos kaataisit verta ja suolenpätkiä ja kuvissa esiintyneet eläimet olisivat kirveellä tapeuttuja niin sillähän irtoisi jo professuuri.
Tavalliselle meikäläiselle jonka mielestä kuvasi ovat ihan kauniita ne ovat taidetta, mutta suuret taiteilijat eivät pidä niitä minään. Tietysti Juhani Palmu ei kuulu näihin suuriin taiteilijoihin, sillä hän ansaitsee taiteella, koska tavalliset taiteesta yhtään ymmärtämättömät ihmiset ostavat Juhanin kauniita töitä.
Suurimpia nykyisiä taiteilijoita ovat ne joiden töitä ei haluttaisi edes ilmaiseksi omalle seinälle roikkumaan, mutta joita yhteiskunta ostaa varastoihinsa pölyttymään, eikä niitä välttämättä edes pyydettäessä laita esille.
nykytaiteilija/realistin katkeransuloista vuodatusta. oisikohan saanut "vettä niskkaasa" meikäläisiltä.
totta puhuen, meilläkin on silmää kauneudelle ja nämä olivat kerrassaan upeita ja kiitos tuosta linkistä! sille on varmaan vielä käyttöäkin.
kyllä me oikeasti tykkäämme siitä realistisestakin taiteesta kun se on tehty ammattimaisella otteella.
valokuvajäljennökset eivät aina sitä takaa. siinäkin pitää olla omia oivalluksia.
Kylläpä on kiva saada siis hyvää palautetta, kun ei yhtään tiedä missä itse menee.
Ja ole hyvä linkistä:) Kyllä se laittaminen on jotenkin vaikaa. Mutta jos ei rohkaise mieltään laittaa sitä, niin koskaan ei voi saada minkäänlaista palautetta, kun eihän kukaan näe niitä kuvia.
"Taide on sellaista mikä ei näytä ollenkaan hyvältä, tai oikeastaan suorastaan surkealta ja josta ei tavallinen ihminen edes tajua mitä siinä on. Ainoastaan ´taiteilijoiksi valtut osaavat tehdä taidetta jota sitten taiteen tuntijat tulkitsevat."
Olen nähnyt, ja siksi juuri kysymys. Halusin tietää, että pidetäänkö taiteena vain tosiaan sitä, mistä ns. tavallinen meikäläilen ei ymmärrä mitään, ja ei oikeastaan näe siinä mitään.
En ole seurannut keskusteluita, enkä ole seurannut mitään taiteeseen liittyvää sen kummemmin. Olen ihan ummikko tässä asiassa. Mutta kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan:)
Sanoin itseasiassa saman asian kuin sinäkin, mutta siinä sivussa kritisoin joitakin taiteen ylilyöntejä.
En ehkä hallitse sarkasmia niin hyvin kuin itse kuvittelen.:)
Tosi upeita!
Minä pidin valtavasti sivustasi. Tuo ON TAIDETTA parhaimmillaan.
Olen nähnyt myös rumaa taidetta, joka siis silmääni näytti rumalta periaatteessa, mutta tekijä oli niin mestari, että sai senkin näyttämään hyvältä, että ei voi kuin ihailla. (norjalainen taidemaalari)
Itse olen juuri vaihtamassa alaa ja ryhtymässä taidemaalariksi. Mielestäni taiteellisuuden lisäksi voisit ehkä löytää markkinarakoa tuolla taiteellasi.
Kovasti, ja ihanaa, että kuvista joku tykkää, ja ne tuovat iloa:)
"Mielestäni taiteellisuuden lisäksi voisit ehkä löytää markkinarakoa tuolla taiteellasi."
Olen joskus miettinyt, että joku tuollainen ala kiinnostaisi kovasti. Tosin tämä harrastus on aika uusi. Ja olen miettinyt, että miten hyvä sitä pitäisi olla, että kehtaisi tarjota itseään ja töitä jonnekkin. Mutta se on varmaa, että pidän kuvien tekemisestä, ja kaikenlaisesta tuollaisesta suunnittelusta.
Sanojen päätarkoitushan on määritellä jokin esine tai asia, mutta taiteen kohdalla tämä ei juuri toimi. Taiteen voi määritellä vain hyvin ympäripyöreästi, tyyliin: ihmisen luovan toiminnan tulos, tms. Tuosta vinkkelistä työsi ovat taidetta.
Toisaalta taide voidaan nähdä vakavana, ammattimaisena tapana tehdä myyviä tai museokelpoisia taideteoksia, jolloin työsi eivät ehkä olisi taidetta, vaan harrastustöitä.
Omasta mielestäni taide on sellaista luovaa työtä, jossa yhdistyy tekemisen päättäväisyys, tekemisen taito ja halu imaista jotakin.
Mutta loppujen lopuksi on aika sama onko haluaako määritellä omaa luovaa työtään taiteeksi tai ei, kun asian saa ihan itse päättää. Tärkeämpää on kai itse tekeminen, ja sen näkeminen mielekkäänä, pisti sen minkä otsikon alle tahansa.
"Taiteen voi määritellä vain hyvin ympäripyöreästi, tyyliin: ihmisen luovan toiminnan tulos, tms. Tuosta vinkkelistä työsi ovat taidetta."
Ajattelen, että tavallaan kaikki luova on taidetta. Mutta kysymys lähti siitä, kun katselee tuota taidetta mitä on julkisuudessa, niin se on oikeastaan sellaista mistä minä en ymmärrä mitään. Ja siksi kysyin, että mikä on taidetta.
Mutta jos esim. minä sanoisin jollekkin olevani taiteilija, niin varmasti katsoisivat hoomoilasena, että mitä oikein höpötät:)
sata vuotta on taiteelle yritetty antaa sanallinen määritelmä mutta kukaan ei ole onnistunut sitä tekemään. Ilmeisesti puhut nyt erityisesti kuvataiteista koska taidetta on niin paljon muutakin kirjallisuutta, musiikkia, tanssia jne.
Ehkä aavistuksen siitä, mitä kuvataide on, saa käymällä tutustumassa taidemuseoissa, -näyttelyissä, -tapahtumissa, -gallerioissa ja katselemalla ns. taidekirjoja. Myös tv:ssä esimerkiksi YLETeemalla on hyvä taideohjelmia. Näin saat yleiskäsityksen siitä, mitä nykyään pidetään taiteena mutta se ei suinkaan ole koko kuvataiteen kenttä. Ehkä määrällisesti enemmän taidetta tehdään tällaisen julkisuuden ulkopuolella, sekä ammattimaista taidetta että ei-ammattilaisten tekemää taidetta.
Mutta loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, mikä on taidetta?
"Mutta loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, mikä on taidetta?"
Että taidetta voi olla missä vain, se ehkä on paljolti kiinni myös katsojasta.
Luulen, että kun ompelen kotiin verhoja, niin nekin ovat tavallaan oma taideteoksensa. Koska suunnitteluun ja toteutukseen menee aikaa. Ja niistä verhoita tulee sitten aina ihan oman näköisensä, ja nekin herättää monesti ihastusta ystävissä, ja sukulaisissa:)
mutta useimmat vetävät johonkin rajan taiteen ja käsitöiden välillä ja se raja on kuin veteen piirretty viiva. Se kulkee polveillen niin keramiikassa, lasitöissä kuin tekstiileissäkin. Osa on ns. taideteollisuutta ja "designi´a" ja osa on vain käsitöitä.
Suomalainen talonpoika on vuosisatoja osannut tehdä hyvän kirveenvarren; se sopii käteen, on tehokas työväline ja muodoltaan tavattoman yksinkertainen ja kaunis. Se ei kuitenkaan ole taidetta vaikka vaatii niin hyvää silmää kuin käden taitoakin. Jos Kain Tapper teki kirveenvarren ja toi sen näyttelyyn, se oli taidetta.
Jos kuuluisa maalari, vaikkapa Gallen-Kallela olisi tehnyt hyvän maalauksen tällaisesta kirveestä, se olisi taidetta. Jos hän olisi tehnyt maalauksen kelvottomasta kirveenvarresta, joka ei sovi lainkaan työntekoon, niin sekin maalaus olisi taidetta.
Eikö se hyvä kirveenvarsi olekin todellista hyvää taidetta? No kun ei vaan ole!
Lisään tuohon aiempaan kirjoitukseeni (ristiriitainen sana) että taiteeseen kuuluu tietty "hyödyttömyys". Jos luovan toiminnan tulos on käyttöesine tai muuten hyödyllinen tuotos (esim. mainos), sitä ei yleensä luokitella taiteeksi.
Hölmöähän se on, kuten il pittore toi jo hienosti julki, että taiteellisuuden käyttäminen muotoiluun tai koristamiseen ei nykyään enää ole taidetta. Varhaisen ajan taiteet ovat uskonnollisia tai muita symboleja (esim. luolamaalaukset, patsaat) koristeita ja tunnisteita (esim. saviruukkujen ornamentit), ja vasta nykyajalla taide on eritynyt itsenäiseksi ilmiöksi.
Ehkäpä nykyajan suuntaus pois realismista on vain jatketta tälle kehitykselle, jossa taide pelkistetään työksi, jossa ei ole mitään "järkeä". Nykytaiteella yritetään kai tavoitella jotain puhdasta luovuutta, jossa ei saa olla rationaalisia saati hyödyllisiä piirteitä.
eri mieltä olen useassa kohdin kirjoitustasi.
Käyttöesineet ovat taiteessa suhteellisen nuori ilmiö ja nämä esineet ovat lähes kokonan erkautuneet arkikäytöstä. Tarkoitan keramiikka- ja lasitaidetta, joka on "jalostunut" vanhoista ruukuista, vadeista, kaatimista ja muista kodin arjen esineistä omaksi taiteen haarakseen.
Paitsi erikseen taide-esineiksi tehtyjä esineitä on tiettyjen muotoilijoiden jo n. 50 vuotta sitten suunnittelemia astioita alettu kerätä taiteena, esimerkkeinä esim. Suomessa Arabian tehtaiden totannossa. Rajanveto taideteoksen ja taideteollisen teoksen välillä on hämärtynyt tai muuttunut sumeaksi.
Taide on erottunut omaksi genrekseen jo kauan, tuhansia vuosia sitten ja niin on lähes kaikissa kulttuureissa mm. Kiinassa, Lähi-idässä, Antiikin Kreikassa jne.
Realismin ja modernin esittävän sekä ei-esittävän taiteen eroista ja suhteessa on kyse paljon enemmästä kuin otaksumastasi. Ensi sijassa kyse on taiteilijan pyrkimyksestä löytää sanottavalleen parempi tapa ilmaista se kuin puhdas realistinen toisto. Rationallisuuden ja hyödyn kanssa millään taiteella ei ole oikeastaan mitään kontaktipintaa, siinä suhteessa eri taidetyypeillä ei ole eroja.
erottunut omaksi genrekseen vasta viime vuosisadalla. Sitä ennen se on ollut hallitsijoiden, pappien ja ylimystön palveluksessa. Maalaustaidolla on myös aiemmin ollut tärkeä dokumentaarinen tehtävä, mutta sekin enemmän yritys kuvata hallitsijoiden elämää loistokkaana, kuin antaa todellinen kuva.
Taidetta nykymuodossaan, siis ilman symbolista tai käytännöllistä yhteyttä ei ole ollut kauaa. Ja siitä taiteen ongelmat oikeastaan juontavatkin, koska irrallisena ilmiönä sillä ei ole selkeää tarkoitusta tai päämäärää. Kirkon tai ylimystöjen palveluksessa taiteella oli selkeä tarkoitus.
Taide pitäisi taas valjastaa joidenkin vankkurien eteen, niin se saisi kaipaamaansa arvostusta. Nykytaidetta pidetään isolta osin huuhaana juuri sen hyödyttömyyden takia.
monta mieltä kuin on miestäkin (ja naista). Sanot
"Nykytaidetta pidetään isolta osin huuhaana juuri sen hyödyttömyyden takia."
Nykytaide on kaikki se taide, jota nykyään tehdään (ja on tehty). Sitä voi kutsua, jos niin katsoo hyväksi, huuhaaksi ja hyödyttömäksi kuten nyky-kirjallisuutta, -musiikkia, -tanssia, -elokuvaa jne. Mutta vieraana silloin ihminen elää omassa ajassaan, sääli häntä.
Viime perjantaina ilmestyneessä Suomen kuvalehdessä on erinomainen kirjoitus Kiasmassa vasta-avatusta minimalistisen taiteen näyttelystä, joka on koottu Kiasman omasta Kouri-kokoelmasta ja Guggenheimin museon minimalistisista töistä. Jos ei uskalla Kiasmaan mennä niin tuo artikkeli kannattaa kyllä lukea.
Ihminen, joka ei nykytaidetta tunne eikä käy katsomassa, ei liioin tiedä, mitä kaikkea sen taustalla voi olla. Artikkelista saa näkökulmaa yhteen modernin nykytaiteen alueeseen eikä siihen tutustuminen ole suuri vahinko konservatiivillekaan. Siitä löytää myös suuren taiteilijan Frank Stellan lausuman töistään, joissa "se mitä näet on se mitä näet"
Niputatko kaiken nykytaiteen tuohon inhoamaasi "huuhaaseen". Mielestäni tuo Nykytaide käsitteenä on hyvinkin laaja. Mielelläni tässä näkisin minkälainen taide sinun mielestäsi on hyödyllistä ja kenelle. Pelkäänpä että sekin on yhtä laaja kysymys
Kaikessa kaameudessaan tässä kannanotossa näkyy oma toivottomuus kykenemättömyys heittäytyä "virran vietäväksi".
Se kulta-ajan taide on ollut ja mennyt ja kukaan nykytaiteilija ei pysty enää nykypäivänä herättämään realismillaan yhtä suurta huomiota.
Mene ja tiedä mitä tarkoitat tuolla "hyödyttömyydellä" mutta kuitenkin tänä päivänä killuu kuntien virastojen kuin kirkon virastojenkin seinillä tuota inhoamaasi "nykytaidetta" varsin paljon ja puhumattakaan taidemuseoista. Innoissani voin kehaista että allekirjoittanutkin on saanut jalkansa näiden instanssien "oven väliin" ja saanut myydyksi useammankin teoksen heille. Siitä kiitän omaa muuntautumiskykyäni ajan hengen mukaiseksi ja suosittelen sinullekin jos tahdot tehdä sitä "Hyödyllistä" taidetta.
Kuinka vihaankaan tuota sanahirviöä tässä yhteydessä.
Kannattaa sinunkin jo päästää irti.
meni hieman ohi, ja takerruttiin tuohon hyödyllisyys -sanaan. Nykytaiteella tarkoitan tietysti abstraktia taidetta, ja nykyaikana maalattu esittävä taide on yhä klassista. Jako ei ole kovin selvä, mutta tähän tarkoitukseen ihan riittävä.
Pointtini oli, että nykytaide on "hyödytöntä", koska se ei palvele enää mitään korkeampia päämääriä. Antiikin taide palveli sen ajan filosofisia hyveitä, joita tuki myös ajan ylimystö. 1600-luvun taide palveli Euroopan hoveja, ja 1800-luvulla taide yritti palvella niin kauneuden ihannetta, (inho)realismia kuin kansallistunnettakin. Omat lukunsa ovat tietysti vielä uskonnollinen taide, ja eri aatteita palveleva, osin aika progandistinenkin taide.
Nykyinen taidesuuntaus on tässä suhteessa täysin poikkeavaa, ja uskon, että siksi sitä vieroksutaan niin paljon. Nykytaide, tai nykyajan ei-esittävä taide palvelee lähinnä vain tekijänsä omia motiiveja ja jää siksi suurelle yleisölle vieraaksi. Useimmilla töillä joita olen nähnyt ei ole mitään ymmärrettävää sisältöä, eikä mitään "sanottavaa" katsojalle. Ja siinä mielestäni taide menee pahasti vikaan. Taide ilman sisältöä jää väistämättä pinnalliseksi työksi, eikä niitä juuri kukaan myöhemmin muista.
"Pointtini oli, että nykytaide on "hyödytöntä", koska se ei palvele enää mitään korkeampia päämääriä."
Taiteella ei ole tehtävää ellei sellaiseksi lasketa sitä, mitä se taiteilijalle eri tavoin tuo. Sen ei tarvitse palvella palvella ketään eikä mitään, taide vain on.
"Antiikin taide palveli sen ajan filosofisia hyveitä"
Absurdi ajatus. Miten muka?
"1600-luvun taide palveli Euroopan hoveja,"
Mm. Hollannin kukoistava taide oli etupäässä ostavia porvareita ja muita varakkaita varten, samoin Saksassa. Europan hovit ja aateliset päin vastoin palvelivat taiteilijoita ostamalla ja tilaamalla heidän töitään. Taiteilija ei näet ole kenenkään palvelija vaan myytävän tuotteen tekijä.
"1800-luvulla taide yritti palvella niin kauneuden ihannetta, niin kauneuden ihannetta, (inho)realismia kuin kansallistunnettakin."
Taide on mm. yksi taiteilijoiden tapa ilmaista käsityksensä siitä, mikä on kaunista, tuoda esiin käsityksensä rumastakin todellisuudesta sekä kansallisen identiteetin taustoista, ja kaikki tämä ansaitakseen varat elämiseen eli se palveli vain häntä itseään.
"Nykyinen taidesuuntaus on tässä suhteessa täysin poikkeavaa, ja uskon, että siksi sitä vieroksutaan niin paljon."
Nykytaide tehdään aivan kuten vanhakin, taiteilijan halusta ja tarpeesta tehdä sitä. Eikä sitä vieroksuta suinkaan siksi, ettei palvele ketään tai mitään, vaan koska se ei kaikkia miellytä. Samahan pätee niin kirjallisuuteen, musiikkiin, tanssiin, elokuvaan ym; eri ihmisiä vain, Luojan kiitos, miellyttävät erilaiset taideteokset ja -esitykset.
"Useimmilla töillä joita olen nähnyt ei ole mitään ymmärrettävää sisältöä, eikä mitään "sanottavaa" katsojalle. Ja siinä mielestäni taide menee pahasti vikaan."
Tuo on yksi mielipide kuudesta miljardista etkä voi yleistää sitä muita koskevaksi. Taide ei voi mennä vikaan koska ei ole mitään oikeaa, johon sen pitäisi mennä.
"Taide ilman sisältöä jää väistämättä pinnalliseksi työksi,"
Jokaisessa taideteoksessa on sisältö, ilman sitä ei olisi teostakaan. Sen sisältö on se, minkä siinä näkee tai/ja kuulee.
Et voi yleistää käsityksiäsi taiteesta myös muiden käsityksiksi. Voit kyllä sanoa, että jotkut ihmiset voivat olla samaa mieltä kanssasi, mutta on myriadeja muita, jotka eivät ole. Eikä taide ole demokraattista, mikään joukko tai enemmistö ei voi sanella mikä on taidetta ja mikä ei.
Abstraktiakin taidetta ostetaan koko ajan, vaikka se ei nyt ihan muotia olekaan, niinkuin esim 80-90 lukujen vaihteessa. Myin silloin omia konstruktiivisia värisommitelmia erään taidekauppiaan välityksellä Helsinkiin noin 50 teosta/vuosi. Eikä niillä töillä tosiaan ollut mitään järisyttävää sanottavaa, pelkkiä värisommitelmia. Kuitenkin jotkut ihmiset halusivat sellaisenkin seinälleen, ilmeisesti vähän sisustuksellisesti.
Ja onhan ihan tieteellisesti tutkittu värien vaikutusta ihmisen mielialaan. Eikä minua haittaa yhtään vaikkei suuri yleisö pitäisi niistä vanhoista töistäni. Riittää jos ne joillekin tuovat mielihyvää.
Jos ne vielä somistavat jonkun seinää niin eikö silloin voida ajatella nykytaiteenkin olevan hyödyllistä
kuten arvelinkin,nykytaide on pelkkää töherrystä ja väreillä leikkimistä
kaipa se taiteilijan titteli on niin himoittu ja arvostettu,vaikkei minkäänlaisia lahjoja oliskaan..
että: "Taiteella ei ole tehtävää ellei sellaiseksi lasketa sitä, mitä se taiteilijalle eri tavoin tuo. Sen ei tarvitse palvella palvella ketään eikä mitään, taide vain on."?
Minun mielestäni taiteella on ja on aina ollut tehtävä. Sillä on ollut paljon ideologisia, propagandistisia, esteettisiä ja dokumentaarisia tehtäviä. Mutta nykyaikana taiteella ei ole enää tehtävää, ja siksi se "vain on". Tästä olemisesta sitten tehdään akateemista kädenvääntöä, leikitään fiksua ja filmaattista, ja elätetään ihan turhia apurahatuhertajia.
Kun kysyit antiikin taiteesta, niin hyvä esimerkki on antiikin patsaat, jotka pääosin esittivät ihmisen tuon ajan ihanteen, atleettisen vartalon mukaan. Rubensin lihavia naisia ei juuri antiikin taiteessa näy.
Nykytaiteen turhuus ja sisäsiittoisuus näkyy selvästi taidemaailman ulkopuolelle, mutta ilmeisesti ei sen parissa eläviin tekijöihin. Nykytaiteen mahdollistaa vain mittava yhteiskunnan tuki, ja juuri se vääristää asiaa. Tuki olisi kohdennettava uudelleen, niin oikea maalaustaide alkaisi taas kukoistaa.
kultaa mikä kiiltää!
"Minun mielestäni taiteella on ja on aina ollut tehtävä. Sillä on ollut paljon ideologisia, propagandistisia, esteettisiä ja dokumentaarisia tehtäviä."
Niinhän sitä taiteella oli juuri näitä tehtäviä kommunistien Venäjällä ja natsien Saksassa. Kummassakaan sen enempää taide kuin taiteilijat eivät olleet vapaita eikä niiden tuon ajan omasta "realistisesta taiteesta" ole enää kuin ikävät muistot jäljellä. Vain jotkut täysin... no, olkoon, vielä halajavat ja kuolaavat "tehtävän täyttävää taidetta".
"Nykytaiteen mahdollistaa vain mittava yhteiskunnan tuki,"
Ilmeisesti et kovinkaan seuraa nykytaiteen myyntitietoja. Tämän syksynkin aikana on raportoitu eri puolilta maailmaa niin sadoilla tuhansilla ja kuin miljoonilla myydyistä nykytaiteen teoksista. Vaatimattomammista summista myytyjä voit käydä käydä katsomassa Suomen gallerioissa, vaikka juuri nyt Anhavalla Helsingissä, jossa Wardin lienevät jo loppuunmyydyt. Tuon taiteilijan, jonka maalaamaan (ei niinkään halpaan) muotokuvaan koko kansa niin suuresti ilahtui.
"...niin oikea maalaustaide alkaisi taas kukoistaa."
Onnittelen! Olet ensimmäinen koko taiteen historian aikana, joka tietää mikä on oikeaa taidetta. Ilmoittaudu kiireesti Guinnessin ennätysten kirjaan, pääset varmasti.
Ymmärryksesi taiteen tehtävästä on hyvin kapea, jos vertaat sitä Neuvostoliiton tai natsien propagandaan. Toki ne ovat osa taidetta, mutta vain pieni osa. Jos oikeasti haluaa nähdä taiteella tehtävän yhteiskunnassa, käsitys kummasti laajenee.
Sitten voisin kysyä, miksi ihmeessä taiteen pitää olla vapaata? Kaikki muukin yhteiskunnassamme on jollain tavalla sidottu yhteen, että miksi pitää olla jokin ala, jota voi näennäisesti nimittää vapaaksi. Ja vapaatahana taide ei ole, vaikka olisikin vailla ulkoisia kahleita. Taide on aina ollut - ja on yhä - kiinni omissa sidoksissaan, milloin ostajien, milloin idelogioiden ja milloin museoiden kahlein.
Ja niin se on nykyäänkin - oma väriläiskä tarvitsee julkista huomiota. Pitää vain varsin hienovaraisesti tuntea, mikä on in ja mikä out juuri tällä hetkellä, jotta osaa tehdä oikean tyyppisen työn. Kyse on alan seuraamisesta, ei vapaudesta.
Yhteiskunnan tukea ovat myös koulut ja museot, eivät vain apurahat, mikä varsin usein unohdetaan. Jos joku nimiteos myydäänkin miljoonilla, niin sitä vastaan on tuhansia töitä, jotka ovat lähinnä tilaa vievää jätettä - töitä, joita ei kukaan seinälleen halua.
Ja lopuksi pyydän, ettet sorru moisiin typeriin henkilökohtaisuuksiin. Juttusi ovat tällä palstalla olleet sieltä tasokkaamsta päästä, joten älä nyt ala munaamaan itseäsi. Sortuminen henkilökohtaisuuksiin osoittaa vain, ettei osaa sanoa itse asiasta mitään.
yhdessä asiassa aikuisia fiksumpia, he eivät arastele kysyä: miksi? Sinä fiksuna kysyit ja minä vastaan kysymällä: miksi ihmeessä taide ei saisi ja voisi olla vapaata? Ketä se haittaa (muita kuin diktatuureja ja muita kapekatseisia), keneltä se on pois?
Sanot: "Taide on aina ollut - ja on yhä - kiinni omissa sidoksissaan, milloin ostajien, milloin idelogioiden ja milloin museoiden kahlein."
Tuo on täyttä harhaa. Eivät nuo mitään kahleita ole, yhdenkään taiteilijan ei ole pakko tanssia niiden pillin mukaan, heillä on täysi vapaus, lain puitteissa, tehdä aivan mitä haluavat. Ja he tekevätkin koko ajan ja kaikkialla.
"Pitää vain varsin hienovaraisesti tuntea, mikä on in ja mikä out juuri tällä hetkellä,"
Tuo on toinen täydellinen harha, "in ja out" seuraavat kunkin ajankohdan avantgardea, jonka luovat taiteilijat; ei ole niin niin, että taiteilijat seuraisivat muun maailman käsityksiä muodissa tai siitä poissa olosta.
"Yhteiskunnan tukea ovat myös koulut ja museot, eivät vain apurahat, mikä varsin usein unohdetaan."
Koulutus kuuluu nyky-yhteiskuntaan ja se on kaikille avointa, ei vain taiteilijoille, se kuuluu kansalaisoikeuksiin. Mitä museoihin tulee niin yksityiset keräilijät ja institutiot ovat paljon merkittävämpiä ostajia kuin yhteiskunnan omistamat museot. Ja täysin vapaaehtoisesti julkisen vallan museotkin ostavat enimmäkseen sitä kammoksumaasi nykytaidetta, joten kyllä siinä täytyy muutakin olla kuin "apurahan" jakamista.
Henkilöön meneviä kommentteja en (tahallisesti) tee enkä piittaa kanssakirjoittajien näkemyksistä tekstieni laadusta tai tasosta; tämä ei kai ole mikään kilpakirjoitus- vaan keskustelupalsta. Mutta ironiaa pidän sallittuna.
koska sitä tekevät ihmiset, jotka elävät tässä yhteiskunnassa. Jostain heidänkin on leipänsä saatava ja se tarkoittaa, että "maksajaa" on miellytettävä. Ei taiteilijan elämä tässä suhteessa poikkea virkamiehen elämästä.
Kaikista sidoksista vapaa taide on absurdi käsitys, hieman kuin huumehöyryinen hippiliike, joka lupaa ikuista onnea vain rakastamalla kaikkea ympärillä. Se ei ole realismia, ja siksi voi elää vain hetken. Elämällä on lakinsa, ja ne koskettavat myös taidetta.
Kellä tahansa on lain puitteissa oikeus tehdä mitä tahansa, mutta miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa yhden ryhmän omatoiminen tekeminen ilman, että siitä on muille hyötyä. Eikö olisi outoa, jos minä saisin palkkaa leikkijunilla ajamisesta vain siksi, että pidän siitä? Tällainen systeemi johtaa vain etuoikeutettujen joukkoon, jotka sitten pelaavat omaa sisäsiitoista peliään, jottei totuus paljastu. Nykyinen taidemaailma on hyvin paljon juuri tällaista. Se ei kestä rehellistä päivänvaloa, vaan tarvitsee "alaan perehtyneen" asiantunntijan sanomaan mikä on taidetta ja mikä ei.
Käsityksesi koulutuksesta on lapsellisen naiivi. Vaikka koulutus on kaikille avointa, ei se silti ole mitä tahansa koulutusta. Koulutusten tarkoitus on rakentaa toimivaa yhteiskuntaa ja siksi kaikki, mitä yhteiskunta kouluttaa tulee lopulta tulla yhteiskunnan hyödyksi. "Vapaa" taide ei tällaiseen kuvioon istu, vaan vain taide, joka hyödyttää yhteiskuntaa. Hyödyn ei toki tarvitse olla kovin konkreettista ja hovinarrejakin tarvitaan, mutta yhteiskunnan tukema vapaa taide on täysin absurdi ajatus. Väitän yhä, että taidekentän ongelmat johtuvat tästä erosta - nykytaide on kaikonnut liian kauas ihmisten elämästä.
Nykyiselle taiteelle tekisi todella hyvää, jos sille kaiken saamansa vapauden lisäksi sälytettäisiin vastuu. Vapaus ilman vastuuta on rappion tie.
yhteiskunnasta, yksilöstä, taiteesta ja niiden keskinäisistä suhteista poikkeavat siinä määrin toisistaan, että keskustelu alentuu jupas-eipäs-linjalle. Siksi otan hetken paussin tästä linjasta, jossa lisäkseni ovat ainakin seuraavat nimimerkit: MMT, mieltä, taide on, viestini ydin, olet keksinyt, ole mustaa ja vapaata. Joskus olisi hauskaa vaihtaa ajatuksia pidempään yhden tai muutaman kanssa mutta valitettavasti se ei näy olevan mahdollista.
Keskusteluanne, mutta en ole voinnut siihen mitenkään osallistua, kun en oikeastaan ymmärrä hölkäsenpöläystä. Ja tosiaan, en ole koskaan ollut kiinnostunut sillälailla taiteesta, siis siten, että seuraisin sitä.
Kuitenkin näen taiteellisuutta monissa asioissa mitä ihmiset luovat tunteella ja kädentaidoillaan mm. juuri käsityöt, puutyöt, piirustukset, jopa kampaukset. Minusta ne ovat taiteellisia monetkin, ja äärinmäisen kauniita.
Mutta se mikä aina välillä putkahtaa silmien eteen julkisuudessa mm. lehdissä, jota myydään hienona arvokkaana taiteena, niin jostain syystä en ymmärrä niistä mitään, ja ne ei herätä mitään mielenkiintoa, eivätkä ole edes kauniita. Siis me ihmiset koemme jostain syystä taiteen niin erilaisena?
Jotenkin tuntuu, että "virallisena" taiteena pidetään hyvin pitkälle juuri tuota josta me tavalliset tallukat emme mitään ymmärrä. Mutta voin siis olla ihan väärässäkin koska tietämykseni on todella vähäistä.
Itselläni on tuossa pari aika uutta kuvaa, ja tavallaan ne kuvat yllättivät itsenikin taiteellisuudellaan, tajusin että taiteessa on lupa yhditellä asioita, eikä taiteen tavitse olla miten sen nyt sanoisi todellisuutta eli taiteessa on lupa käyttää sitä mielikuvitusta mielinmäärin.
Ehkä kun aika antaa myöten teen taas jotain, ja tosiaan eniten harmittaa, että ei ole aikaa tuohon harrastukseen, ja työkin on ihan erialaa:(
Useimmat taiteilijat tekevät sekä vapaata, että vähemmän vapaata (eri intressit huomioon ottavaa) taidetta. Yleensä nämä vapautta rajoittavat intressit tarkoittavat jo olemassa olevaa taiteen elementtejä joita joko taiteilija itse tai muu taho haluaa tuoda esille taiteilijan toteuttamassa teoksessa.
Vapaa taide tarkoittaisi tästä näkökulmasta teosta joka luodaan mahdollisimman irrallaan ”rajoista”. Tekijä astuu tällöin kohti uutta tuntematonta, vanhaan (olemassa olevaan) taiteeseen sidoksissa olevaa, mutta ei sille alisteista taidetta.
Yhteiskunnan panostus taiteeseen on tarkoitettu mahdollistamaan ennen kaikkea uuden luominen, ei vanhan kertaaminen (esim. leikkijunalla ajelu).
Tekijän vastuu tulee esille teoksissa joita voi käydä katsomassa näyttelyissä. Siellä ne ovat esillä ihan rehellisessä päivänvalossa.
on sallittua. Varsinkin kun tässä esiintyy "piiri" joka on samanhenkinen ja yllättäen niinkuin "otos" olisi suurempikin.
Tietyt asiat vain eivät ole piiloteltavissa.
Kiitoksia antoisasta keskustelusta!
johtopäätöksen ja uskon että ei ole enää hedelmällistä jatkaa. "Näiden" kanssa et pääse puusta pitkään.
olevan olematon ongelma kun kirjoitat:
"...niin jostain syystä en ymmärrä niistä mitään, ja ne ei herätä mitään mielenkiintoa, eivätkä ole edes kauniita. Siis me ihmiset koemme jostain syystä taiteen niin erilaisena?" ja
".."...virallisena" taiteena pidetään hyvin pitkälle juuri tuota josta me tavalliset tallukat emme mitään ymmärrä."
Kuvaaidetta ei tarvitse eikä oikeastaan pidäkään ymmärtää. Taideteos ei ole ongelma, joka pitäisi analysoimalla ratkaista. Taide vaatii tuntemista, ei ymmärtämistä. Sitä pitää katsella kuten musiikkia kuunnella, tunne-elämyksenä.
Taideteos saa täyttymyksensä silloin, kun se liikuttaa katsojaa tai kuulijaa tunnetasolla. Sitä paremmin taiteilija on onnistunut teoksessaan mitä kokonaisvaltaisemmin teos puhuttelee. Joskus riittää vain jokin osa teoksesta saamaan otteen siitä. Teos voi puhutella myös negatiivisia tunteita ja sekin on hyvä, pääasia on että kokee siitä elämyksen.
Jos teos ei herätä sinussa mielenkiintoa eikä ole mielestäsi "kaunis", taiteilija ei sinulle ole saanut viestiään perille. Mutta me ihmiset olemme niin erilaisia kaiken taiteen suhteen. Osa meistä ei välitä hiukkaakaan oopperoista tai sinfonioista, toinen osa ei voi sietää rokkia, humppaa tai metallimusiikkia. Sama pätee myös kuvataiteisiin mutta kyse ei ole ymmärryksen puutteesta vaan tunne-elämyksen saamisesta, siitä puhutteleeko teos vai ei.
Jos teos ei herätä minkäänlaisia tunteita yksilössä tai joukossa ihmisiä, on taiteilija heidän kohdallaan epäonnistunut työssään mutta ei niiden kohdalla, jotka se saa hereille.
"Kuvaaidetta ei tarvitse eikä oikeastaan pidäkään ymmärtää. Taideteos ei ole ongelma, joka pitäisi analysoimalla ratkaista. Taide vaatii tuntemista, ei ymmärtämistä. Sitä pitää katsella kuten musiikkia kuunnella, tunne-elämyksenä."
Nyt juuri tämän. Aiemmin kun tein kuvia, niin yritin tehdä niitä jotenkin todellisia, uskaltamatta käyttää sitä tarvittavaa mielikuvitusta, koska ajattelin, että niitä kuvia kai pitää ymmärtää jotenkin.
Olen siis tehnytkin joitan kuvia missä olen käyttänyt mielikuvitusta, mutta niitä taas en ole koskaan kenellekkään näyttäny. Ja juuri siksi kun olen ajatellut ettei niitä kukaan ymmärrä.
Mutta sitä voi tehdä ihan millasia kuvia vaan, ja jos joku ei niitä "ymmärrä", niin voi sanoa, että se onkin taidetta, jota ei tarvitsekkaan ymmärtää:)
väänsin kättä erään taiteilijan kanssa käsitteestä nykytaide. Sillä ei vain mennyt kaaliin se että kaikki tämän päivän taide on nykytaidetta, eikä kukaan voi tehdä enää esim. realismia uudestaan.
Tässä menee monella puurot ja vellit ja jauhot sekaisin. Näköjään jopa 'ammattilaisiksi' itseään tituleeraavilla.
Tä????
Just sain tehtyä kasan näyttelytöitä ja pätkähtivät jurystä läpi. Ja olivat taatusi ihan omia tuotoksia ilman ajatustakaan siitä miellyttävätkö ketään!! Näkee kyllä ketkä on taidemaailmasta kaukana kuin pieru saharassa.
siksipä vastaan tänne.
MMT. kirjoitti: "Mutta sitä voi tehdä ihan millasia kuvia vaan, ja jos joku ei niitä 'ymmärrä', niin voi sanoa, että se onkin taidetta, jota ei tarvitsekkaan ymmärtää:)"
Tuon logiikan huono puoli on se, ettei apinan ja ihmisen tekemiä tauluja enää osaa erottaa toisistaan (tietämättä tekijää), koska molemmat täyttävät vaatimuksen valikoivasta ymmärryksestä.
Tietysti tämä on taiteilijan kannalta mieluisa ja vapauttava tekijä, kun jokaisen epäonnistumisen voi kuitata sillä, että se ymmärtää, joka ymmärtää. Mutta TAIDETTA tuolla periaattella ei tehdä. Ja juuri tämän vastuun puute näkyy nykytaiteen parissa selvästi. Taito on hyvin hataraa, ja kukaan ei (tosissaan) vaadi parempaa laatua.
Nykyään on olennaista osata pelata mediapeliä, apurahapeliä, nettipeliä, jurytyspelia ja hankkia nimeä keinolla millä hyvänsä, mutta ei juuri osata maalata tai piirtää kunnolla saati nähdä vaivaa teoksen eteen. Toki muutamia poikkeuksia on ja hyvä niin, mutta valtavirta on varsin surkeaa katseltavaa...
"Tietysti tämä on taiteilijan kannalta mieluisa ja vapauttava tekijä, kun jokaisen epäonnistumisen voi kuitata sillä, että se ymmärtää, joka ymmärtää."
Juuri onkin, että mistä sen voi tietää milloin taiteilija on epäonnistunut ja milloin ei? Eikö hyvin monesti jo pelkkä nimi takaa sen mikä on "hyvää" taidetta ja mikä ei, oli teos itsessään minkä näköinen tahansa.
Jotenkin tuntuu, että se taiteilijan nimi siellä jossain taulussa yms. on se suurin asia koko teoksessa. Jos tuntematon nimi maalaa paljon, paljon paremman taulun, ja on se kuuluisuuden rinnalla joka on saannut nimeä, niin se nimeä saannut on varmaan monen mielestä parempi taiteija, vain nimen vuoksi. Onko se näin?
Eli ollaanko jo nyt asetelmassa, että vain nimestä erottaa ihmisen ja apinan tekemän työn?
"Nykyään on olennaista osata pelata mediapeliä, apurahapeliä, nettipeliä, jurytyspelia ja hankkia nimeä keinolla millä hyvänsä,"
Ikävä kyllä tänäpäivänä taitaa olla vähän kaikessa se ilmiö, että yritetään saada nimeä, rahaa keinolla millähyvänsä, mutta mitään ei tarvitse osata, ja mistään ei tarvitse välittää.
Mutta sitten taas olen sitä mieltä, että aidoilla taiteilijoilla jotka tekevät sydämestään asti niitä teoksiaan, niin heillä taas ei tule ne kepulikonstit mieleen, vaan he todella tekevät teoksensa tunteella. Ja silloin teoksista tulee myös kauniita, ja niillä on jokaiselle jotain annettavaa.
ja sekin johtuu lähinnä siitä, että taiteella yritetään tehdä rahaa - niin kuin muillakin keräilyesineillä. Tunnetun taiteilijan työlle on aina ostaja, koska valtaosa ihmisistä ei osta taidetta, vaan nimenomaan nimeä, sijoitusta.
On näet paljon hienompaa omistaa aito Särestöniemi, kuin vastaava työ jonkun tuntemattoman tekijän tekemänä. Sitä voi esitellä naapurille AITONA ja antaa kuvitelman, että on kultturelli ihminen, kun taas tuntemattoman tekijän (lue: halvan) työn esittäminen ei juuri tee vaikutusta.
On toki myös totta, että monet tunnetut nimet tekevät ja ovat tehneet hyviä töitä, mutta mikään tae nimi ei ole. Van Goghillakin on ollut huonot päivänsä.
Olen samaa mieltä kanssasi, että todellisia taiteilijoita on ja heidän vilpitön ajatus on tehdä "kutsumuksellista" taidetta. Ikävä kyllä vain nykyinen taide-eliitti tekee tästä vaikeaa, koska yhteiskunnan taiteeseen laittamat rahat kanavoidaan tuon pienen eliitin kautta.
...kenessä taiteilijassa sitä taiteellista potentiaalia on. Usein 98%-sti he ovat olleet oikeassa. Melkein poikkeuksetta heidän taidettaan sitten nähdäänkin hankittuna suurella rahalla esimerkiksi suurten sairaaloiden osastoilla yms.
Juuri tuo "eliitti" myös usein on vaikuttamassa siihen että nämä kuntainliittojen taidehankinnoista vastaavat asiantuntijat löytävät juuri nämä oikeat teokset. Tällä tavallahan noista taiteilijoista tulee entistäkin halutumpia, mutta ikävä kyllä myös entistäkin kalliimpia vähitellen meidän tavallisten tallukoitten ostettaviksi.
Kyllä tämä "eliitti" tiettävästi auttaa muutenkin apuraha-avustettavaansa.
Onhan se myös selvä asia että jos on jatkuvasti tukkanuottasilla näiden taiteilijalle tärkeiden ihmisten kanssa eikä lisäksi suostu tai kykene uudistumaan ajan vaatimusten mukaiseksi niin taiteilija "lokeroidaan" automaattisesti sinne tusinamaalareitten ja harrastajien joukkoon joiden taidetta on helpompaa ostaa kunhan vaan maksaa pois heidän "kulukorvauksensa".
Tietynlainen nöyryys ei voi olla kellekään taiteilijalle paha asia. Jo pelkästään se saattaa edes-auttaa siihen että jokin ehkä hänen tulevaisuudelleen tärkeä ihminen edes vaivautuu pysähtymään ja katsomaan hänen taidettaan.
Suomen taidemaailma nyt vain toimii tällä tavalla ja sille me emme voi mitään.
naurattamaan viestisi sisältö, kiitos siitä. Kirjoituksestasi paistaa taidehistorian tuntemuksen olemattomuus. Juuri se mainitsemasi "pieni eliitti" on lähes aina historian valossa ollut väärässä.
Vai nähdään sitä suurta taidetta sairaaloiden seinillä, oho enpä ole itse siihen juuri törmännyt kyseisillä paikoilla.
Vai pitäisi oikean taiteilijan vielä mukautua ajan vaatimuksiin, johan on vaatimus ja mitähän ne vaatimukset oikein ovat. Ilmeisesti sitä että taidehierarkiassa ylempänä olevan taidetta ei saisi arvostella eikä asettaa kyseenalaiseksi. Eikä ilmeisesti taideinstituutioitakaan saisi arvostella, systeemihän on terve kun kaikki pakotetaan samaan kaavaan ja mielipiteisiin.
Taiteilijan nöyryys näkyy teoksessa, koska se mitä kohtaan taiteilijan pitää olla nöyrä, on työtään kohtaan. Mutta kyllä taiteilijallakin saa olla itsetunto sen verran kohdallaan että ei alennu liian nöyräksi ja nuolaise joka paikkaan.
Vähän kannattaisi katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta ja miettiä mikä taiteilijan tehtävä todellisuudessa on. Onko se kulkea "main streemin" mukana ja mukautua tekemään sitä mitä joku
lähti kesken vahingossa. Niin onko taiteilijan tehtävä uudistua jonkun toisen vaatimiin uudistuksiin. Olkoonkin kyseessä sitten mainitsemasi "pieni eliitti". Pitäisikö muuten kaikkien ihmisten kaikessa tekemässään työssä mukautua pienen eliitin vaatimuksiin.
Sain todellakin tämän päivän huumoripläjäyksen täytettyä kirjoituksestasi. Samoin se osoittaa miten keskeneräinen taiteilijana olet.
...henkilökohtaisesti ikäänkuin muilla ei olisi lupaa antaa omaa mielipidettään asioista. Tällaista keskustelua on hedelmätöntä jatkaa kun taso on näin alkeellista.
tuottaa. Alistuneita, kilttejä ja herranpelkoisia maalareita, joiden ainoa toive on saada edes hieman hyväksyntää eliitiltä ja nimi matrikkeliin.
Se mitä kaivattaisiin, olisi vahvoja persoonia, luovia kykyjä ja omintakeisia näkijöitä, ihmisiä, joilla on halu ja kyky kyseenalaistaa nykymeno ja rohkeus laittaa itsensä likoon asiansa puolesta. Säälin ja rahan perässäjuoksijoita on jo yllin kyllin.
Surullista.
mainitsemasi: "vahvoja persoonia, luovia kykyjä" on kertakaikkiaan mahdoton yhtälö.
Vahvoilla personilla ei ole noita luovia kykyjä.
Aatteleppa itteäsi.
Eihän tuollaisia ihmisiä joka oksalla kasva, mutta juuri ne pitäisi kaivaa esille. Historista voimme löytää monia taiteijoita, jotka täyttävät moelmmat ehdot. Ja juuri sen pitäisi olla taideopetuksen ja apurahasysteemin tehtävä. Löytää ja jalostaa oikeat kyvyt yhteiskunnan hyödyksi, eikä tukea joukkoa wannabetaiteilijoita. Valtion taiderahojen tulisi kohdistua sinne, mikä tuottaa parasta taidetta yhteiskunnalle, ei sinne, kuka haluaa eniten olla taiteilija.
Taiteen tulisi olla myös yhteiskunnan hovinarri - arvokeskustelun herättäjä, kun sitä roolia ei enää kenelläkään ole. Nykyajan taiteen tulisi olla, toki perinteisen roolin lisäksi olla myös kantaaottava. Silloin se saisi ansaitsemansa arvostuksen tärkeänä ilmiönä nyky-yhteiskunnassa. Irralisena ääri-ilmiönä taide surkastuu pienen sisäpiirin puuhasteluksi ja harrastajien terapiaksi.
...juuri sellainen taiteilija jolta mainitut ominaisuudet puuttuvat ja kun ne itseltä puuttuvat, niin ei niitä voi omata kukaan toinenkaan.
...ei todellakaan kannata puhua tänä päivänä. Kuvataiteen harrastajia on todella paljon ja ihmettelen jos et ole tuota tietävinäsi.
Ehkäpä juuri tuo asia sinua jäytääkin kun sitä huomiota ei enää riitäkään sinulle.
Tuo "kantaaottava" taidekin alkaa jo nykyisin olla katoava luonnonvara, koska sitä ifoa nykyisin saadaan tuutin täydeltä paljon mielenkiintoisammallakin tavalla joka kiinnostaa sitä "suurta yleisöä" paljonkin enemmän kuin jonkun hikisen ja ei tunnetun taiteilijan yritys.
Vielä sentään lehdissä näkyy jonkin verran kantaaottavia karrikatyyrejä, mutta ne ovatkin jo tunnnettujen karrikatyristien töitä joiden ei enää tarvi kilpailla paikasta auringossa.
Taide ei silti koskaan surkastu niinkuin väität. Pikemminkin päinvastoin.
Jatkossakin on heidän joukostaan nouseva muutama taiteilija ylitse muiden ihan omilla ansioillaan. Ei rähjäämällä kaikelle ja kaikille muille taiteilijoille joilla on oma mielipide. Vaan nöyrästi sitä luoden mikä on hänelle rakasta ja tärkeää sekä pitää huolen siitä että on kulloinkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
turvautuu heti henkilökohtaisuuksiin kun tuntee että vastakommentoija on kiusallisen oikeassa. Se on merkki siitä että "eväät" on lopussa.
Älä tosiaan välitä tällaiseen on täällä jo totuttu.
"Höpö Hopö
Tuosta surkastumisesta... 26.10.2008 klo 12.48
...ei todellakaan kannata puhua tänä päivänä. Kuvataiteen harrastajia on todella paljon ja ihmettelen jos et ole tuota tietävinäsi."
Taiteen harrastajia on kyllä paljon nykypäivänä, siihen se jääkin, harrastukseen. Kaikilla ei ole kykyjä eikä vaadittavaa lahjakkuutta pidemmälle.
"Ehkäpä juuri tuo asia sinua jäytääkin kun sitä huomiota ei enää riitäkään sinulle."
Nyt viestisi tarkoitus aukeni minullekin. Luulet siis tietäväsi vastakirjoittajan, joten kyse on ilmeisesti kaunasta jota tunnet jotain toista taiteilijaa kohtaan.
"Tuo "kantaaottava" taidekin alkaa jo nykyisin olla katoava luonnonvara, koska sitä ifoa nykyisin saadaan tuutin täydeltä paljon mielenkiintoisammallakin tavalla joka kiinnostaa sitä "suurta yleisöä" paljonkin enemmän kuin jonkun hikisen ja ei tunnetun taiteilijan yritys.
Vielä sentään lehdissä näkyy jonkin verran kantaaottavia karrikatyyrejä, mutta ne ovatkin jo tunnnettujen karrikatyristien töitä joiden ei enää tarvi kilpailla paikasta auringossa."
Väitteistäsi huolimatta kantaa ottava taide voi paremmin kuin koskaan. Tästä todisteena voisin mainita muutamaqn viimeisen vuoden aikana paljon julkisuutta saanutta kantaaottavaa teosta. Ensimmäinen on tietenkin "neitsythuorakirkko", toisena voisin mainita "marski animaation" ja kolmantena Mimosa Palen "vaginan". Loppukirjoituksesi menee taas henkilökohtaisen kaunan puolelle njotakin toista vastaan, siksi jätän vastaamatta.
"Taide ei silti koskaan surkastu niinkuin väität. Pikemminkin päinvastoin.
Jatkossakin on heidän joukostaan nouseva muutama taiteilija ylitse muiden ihan omilla ansioillaan. Ei rähjäämällä kaikelle ja kaikille muille taiteilijoille joilla on oma mielipide. Vaan nöyrästi sitä luoden mikä on hänelle rakasta ja tärkeää sekä pitää huolen siitä että on kulloinkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan."
Koska en ole kirjoittanut viestiä johon vastasit voin vain todeta että minä en ole lukenut väitettä jossa taide surkastuu kokonaan. Loppuosasta olen samaa mieltä, rähjäämällä ja menemällä henkilökohtaisuuksiin koska oletat tietäväsi vastakirjoittajan, olet itse malliesimerkki mitä taiteilijan ei pitäisi tehdä. Vai pitäisi taiteilijan olla huolehtia että oli8si oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mikähän tämä paikka on ja koska siellä pitäisi olla? Ilmeisesti tämän sinulle tärkeän tiedon haluat pitää itselläsi, vai mitä.
Yrittäisit nyt itse ensin aikuistua ja sitten vasta alkaa jaella neuvojaan muille.
"Jatkossakin on heidän joukostaan nouseva muutama taiteilija ylitse muiden ihan omilla ansioillaan."
Tässä olet oikeassa ja tämä näkyy tälläkin palstalla oikein hyvin. Taiteilijan pitää nimenomaan omilla teoksillaan saada se huomio, ei toisten teoksilla.
on totuttu tämän kaunaisen harrastelijan luuloihin tietää jokaisen kirjoittajan henkilöllisyys. Jolla ei edes niitä eväitä ole olemassakaan.
mutta oikaisen hieman.
Ilmeisesti kirjoitin liian vaikeasti, kun sanoin että:" Irralisena ääri-ilmiönä taide surkastuu pienen sisäpiirin puuhasteluksi ja harrastajien terapiaksi."
Se tarkoittaa juuri sitä, että jos taiteella ei ole enää yhteyttä muuhun yhteiskuntaan, niin se surkastuu puuhasteluksi eli mm. harrastukseksi.
Näin on käynyt esim. monille käsityöammateille ja vaikkapa hiihtämiselle. Niistä on tullut pääosin ajanvietettä, koska todellinen tarve on korvattu koneilla. Ja ihan sama uhkaa maalaustaidetta nykyään, kun dokumentointi, sisustaminen ja sensaatiojulkisuus on paljon helpompi suorittaa muilla keinoin.
..että antaisin jälleen vihjeen kuka sinä olet sillä sehän palvelisi taas sinun tarkoitusperiäsi. Sehän on sinun ainut tapa saada sitä kaipaamaasi julkisuutta kun sillä taiteellasi sinä ressukka et siihen kykene.
Älä luule luuta lihaksi! Olet ja pysyt ikuisesti surkeaakin surkeampana taiteilijana ja olet vielä helvetin huono häviäjä!
Opettele tekemään sitä taidetta sen sijaan että rähjäät täällä ikuisesti!
haluaisin että sinä kertoisit kuka minä olen sinun mielestäsi. On sulla vainoharhaiset kuvitelmat. Sinäkö täällä muuten ilmoittelet muiden kirjoittelijoiden nimiä, sinäkö se tosiaan olet? Linkitteletkö myös muiden teoksia tälle palstalle, oletko se tosiaan sinä? Miksi teet moista, etkö omilla töilläsi saa sitä haluamaasi kunniaa?
Sinun mielipiteesi minun taiteestani on kuin paskakärpäsen surina, vittumainen ääni jota kukaan ei jaksa kuunnella. Yhteen kysymykseen haluaisin sinun vastaavan. Missä olen sinulle hävinnyt ja koska?
Etköhän se ole taas sinä joka täällä rähjäät, mutta tapasi mukaan laitat taas kerran senkin minun syykseni. Kyllä sinä jaksat olla huolissasi minun taiteestani, siitähän tämä juttu on aikoinaan alkanutkin.
Yritä nyt vain päästä tappioidesi yli ja saada itsetuntosi kuntoon. Kirjoituksestasi päätellen tuntuu että olet itsemurhan partaalla, minä en ainakaan halua sitä tunnolleni ja pyydänkin että jos oletat jonkun kirjoittajan olevan minä, jätä vastaamatta ja säästä itseäsi johonkin muuhun.
Koetahan nyt pysyä asiassa niin saat vähemmän sitä sontaa niskaasi.
sanoa että minäpäs tiedän kuka sinä olet.
sontaahan sinä olet jo useassa viestiketjussa yrittänyt kaataa minun niskaani. Yrittäsit nyt vaihtaa jo tyyliä.
ratsastaa minun nimelläni. Onko omasi niin surkea ettet sillä saa kaipaamaasi julkisuutta niin haet sitä minun kauttani???
Pahis. Tämä syntyi ihan tämän keskustelun (muidenkin tämän palstan) perusteella.
Se kuka ymmärtää niin ymmärtää, ja se joka ei niin ei :)
http://personal.inet.fi/koti/koira.manta.topi/Kuvia4.html
Pienet puhtaat ja viattomat vastaan suuri, musta ja paha...
...mutta - kukaties - korissa kasvaakin ruma karhunpoikanen...
Huomaa, että et ymmärtänyt yhtään mitään tuosta kuvasta:)
"Pienet puhtaat ja viattomat vastaan suuri, musta ja paha..."
Omasta mielestäni tuo valkoinen on suurempi, kun tuo musta ja paha?
"...mutta - kukaties - korissa kasvaakin ruma karhunpoikanen..."
Korissa ei kasva karhunpoikasta, vaan korissa olevillakin on ihan oma tarkoituksensa.
Tosiaankin tällä kertaa hyvinkin musta-valkoinen, sillä ajatus on itselleni selvä.
Mutta tiedän, että se ymmärrys puuttuu, koska minähän olen omista ajatuksistani tehnyt tuon kuvan. Ja jos ei tiedä ajatuksenjuoksuani, niin tuskimpa tuota kuvaa voi oikein ymmärtääkkään:)
vai sinussa? Pitäisikö minun telepaattisesti arvata ajatuksenjuoksuasi, vai pitäisikö sinun (taiteilijana) osata ilmaista asia niin, että teoksen ydinajatus välittyy?
Siinä on mielestäni hyvän taiteen haaste, että ajatus välittyy oikeanlaisena, että työ saa katsojan ajattelemaan taiteijan haluamia asioita.
Koska en osaa tuoda ajatuksiani ymmärrettävästi näköjään esiin.
Otin sen kuvan nyt pois, koska se käsitettiin aivan päinvastoin miten olin sen ajatellut.
Oma ajatukseni tehdessä sitä oli, että hyvä suojelee pahalta, oli vastassa vaikka mikä paha. Ja poikaset pesässä viestittävät turvaa, ja rauhaa, että heillä ei ole mitään hätää koska se hyvä suojelee vaikka pahis on siinä väijymässä.
"Pitäisikö minun telepaattisesti arvata ajatuksenjuoksuasi, vai pitäisikö sinun (taiteilijana) osata ilmaista asia niin, että teoksen ydinajatus välittyy?"
Minä en ole taiteilija. Olen vasta innostustunut tuosta kuvien teosta, ja harrastus on ihan uusi:) Ehkä suuri siksi et ymmärräkkään yhtään ajatuksenjuoksuani.
niitä mahdollisia omia "oivalluksiasi" noin niinkuin vastavuoroisesti. Et ole osoittanut omia kykyjäsi vaikka niin kärkkäästi tahdotkin lytätä hänen töitään.
Eipä taida olla kanttia!
seurannut keskustelua sen verran tiiviisti, että tiedät kantani taiteen sisältöön "sanomana, ajatuksena, jonkin palvelijana, ym". Sinun kommenttisi keskustelun tässä haarassa osoittaa, että taidetta ei kannata rasittaa kannanotoilla. Kuten huomaat, niin ne eivät tule ymmärretyiksi tai ymmärretään mielestäsi "väärin".
Ideologia, yhteiskunnalliset kannanotot ja asioiden ajaminen ylimalkaan onnistuvat kyllä puheen ja kirjoituksen keinoin, kuvataiteilijan on niihin turhaa paneutua.
Toki klassisia esimerkkejä sellaisestakin taiteesta on tehty ja tehdään kuten Goyan sodanvastaiset grafiikanlehdet ja Picasson Quernica. Meillä Suomessa mm. Tapio Tapiovaara, Mauri Heinonen, Niilo Hyttinen ym., mutta heidät tunnetaan taiteestaan eikä julistuksestaan.
Silloin ole tavallaan pahasti epäonnitunut kuvallisessa viestinnässä, jos joku näkee kuvan ihan päinvastaisessa tarkoituksessa miten itse on ajatellut?
Kieltämättä tuossa kuvassa on se pahiskin näkyvänä, mutta ajutus tehdessä tosiaan oli, että se hyvä suojelee pieniä tuolta pahikselta.
Joku taas ajatteli, että pienet on vailla turvaa, ja tarvitsevat lisä apua:( Ja näki siinä vain sen pahiksen tavallaan pääosassa.
näkevät kuvan kukin omalla tavallaan eikä niitä voi kovin suuresti ennakoida. Jos todella olet halunnut viestittää jotakin täsmällistä kuvallasi, eikä katsoja/t sitä ole havainnut, et ole tavoitteessasi onnistunut mutta kuva sinänsä voi olla hyvinkin onnistunut. Mutta usko pois, kuvallinen viestintä on oma lajinsa, johon kuuluvat niin propaganda kuin mainoksetkin. Vakavasti otettavaksi tarkoitettua taidetta ei kannata haaskata viestin viemiseen, se on lähes aina enemmän haitta kuin ansio.
"Vakavasti otettavaksi tarkoitettua taidetta ei kannata haaskata viestin viemiseen, se on lähes aina enemmän haitta kuin ansio"
-ainakin selville tietämyksesi taiteesta. Maailmalla tämänkin vuoden aikana on saanut suurinta julkisuutta juuri se taide jossa on viestikin.
Näkevät kuvat hyvin erilaisina, niin itsekkin näen.
Enkä oikeastaan halunnut viestittää tuolla kuvalla mitään. Itsellä oli vain niin vahva ajatus sitä tehdessä, siitä mitä kuva esittää.
Mutta jos joku katsoja kokeekin kuvan ihan päinvastisessa merkityksessä, niin silloin tuo katsoja saa myös minusta ihan toisenlaisen kuvan. Hän ei tule koskaan ymmärtämäänkään, niitä kuvia joita teen, sillä hän näkee ne päinvastaisessa merkityksessä jostain syystä.
Meidän ihmisten ajatusmaailmakin on niin erilainen, ja siksi kai juuri näemme taiteenkin niin erilaisena.
kenelläkään ei ole pokkaa näyttää omia teoksiaan ja syykin on aika selvä. Kun ei ne teokset ole sen arvoisia omastakaan mielestä että niitä kehtaisi näyttää.
Toisten teoksia tänne kyllä linkitetään.
Ei taida olla kanttia kertoa?
Ja vaikka olisikin, niin omat työni eivät liity mitenkään asiaan. nimim. MMT kysyi mielipidettä ja minä sen rehellisesti sanoin. Jos ei kestä kuulla arvioita, lienee fiksumpi olla niitä kysymättä. Tarkoitukseni ei mitenkään ollut lytätä tekijää, koska kuva oli ihan hieno. Kyse oli sen välittämästä sanomasta, mutta sen huomaaminen lienee liian vaativaa joillekin. En tiedä sinusta, minulla ei ole tapana krittikin tai mielipiteen esittäjältä parempia omia töitä, vaan hyviä perusteluja.
ovat vielä noin puhtaita. Siinä käy vain ajan mittaan niin että jokainen taiteilija ryvettyy pahemman kerran alkaessaan liikaa miettiä taiteensa olemusta yhteiskunnallisesti, kelpaako gallerioihin, mitäs kriitikot, olenko nyt Taiteilija...siinä sitä sitten hukkaa itsensä. Ja loppuikänsä kamppailee löytääkseen edes hitusen sitä puhtautta takaisin.
olen näissä viestiketjuissa jo siteerannut Frank Stellaa, yhtä amerikkalaisen uusexpressionismin suurta tähteä. Hänen kuten monen muunkin abstraktin nykytaiteen tekijän kohtalona on ollut monien katsojien ristiriitainen asenne teoksiin. Niiden esittävyydestä hän totesi varsin hyvin: sinä näet mitä sinä näet. Vain sokea ei näe niissä mitään. Sama pätee niin sinun kuin minunkin töihin emmekä sille voi mitään.
niin tai ainakin luulisin...
Haluatko olla ammattitaitelija vai haluatko vain kehittää itseäsi, taitojasi ja tehdä vain tekemisen ilosta?
Taidolla ei välttämättä ole mitään tekemistä taiteen kanssa vaan sisältö ja viitekehys on tärkeämpää. Taidetta on yksinkertaisimmillaan kaikki, mikä tehdään taiteen kontekstissa. Eli tekijänä on taiteilija, joka tekee tuotoksensa taiteen nimissä. Se, onko se hyvää vai huonoa taidetta, on sitten muiden, legitiimien (museot, galleriat, kriitikot, toiset taiteilijat, keräilijät jne.) osapuolten päätettävissä. Yleisöllä, jolta taiteen syvällinen tuntemus kuitenkin saattaa puuttua, ei ole sanomista siihen onko teos hyvä vai huono TAIDETEOS ja onko sillä merkitystä taiteen kentällä, ilman että he kuuluvat legitiimiin kastiin. Näin se vain on ja se on hyväksyttävä.
Eli jos haluat taiteilijaksi, hanki taidekoulutus. Se on aikalailla ensiarvoisen tärkeää tullakseen hyväksytyksi taiteilijana.
Itse en välttämättä sitä sinulle suosittelisi. Sentimentaaliset kuvasi toimivat paremmin postikortteina kuin gallerian seinillä. Ehkä kehität kykyjäsi ja alat kuvittajaksi? Jos et halua ammattitaiteilijaksi, älä edes mieti ovatko työsi taidetta vai ei. Sillä ei instituution ulkopuolella ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Ota ihmisten kehut vastaan ja jatka pelkästä tekemisen ilosta!
Ja kaiken muun lisäksi, hanki itsellesi sivistyssanakirja että voit jutella mahdollisimman viisaan oloisesti, se tuo lisää karismaa omaan taiteilijaimagoosi.
Tämä ei ollut sinulle "PopBop" vaan neuvoksi myöskin nimimerkki "MMT":lle mutta toki saat sinäkin noudattaa samaa neuvoa.
Hyvän sivistyssanakirjan hankkiminen on kannattava teko diskurssin semantiikan sisäistämiseksi. Kattavan yleissivistyksen, taidehistorian tuntemuksen ja hyvien käytöstapojen hankkiminen ei myöskään ole haitaksi. Viinalle haisevat, housuun kusevat moukat ovat passé taiteen kentällä.
olet hankkinut taiteilijakoulutuksen, saanut hieman nimeä ammattitaiteilijana ja mahdollisesti jopa ostanut tuon sivistyssanakirjan, niin kysypä huviksesi itseltäsi oletko onnellinen.
Kysy rehellisesti, oletko tyytyväinen ulkokultaiseen arvostukseesi ja näkyvään matrikkelipaikkaan samalla kuitenkin tietäen, että se on sisimmiltään pelkkää kuorta.
Olisitko ehkä onnellisempi, jos kykenisit luomaan jotain omaa tai ilmaisemaan itseäsi vapaasti, jos et olisi riippuvainen muiden mielipiteistä, tai joutuisi alituiseen etsimään heidän suosioitaan. Kokisitko vuosien työsi ehkä mielekkäämpänä, jos kokisit sen tulevan sydämestä ja kestävän aitoutensa vuoksi minkä kritiikin tahansa, sen sijaan että joudut selittämään uteliaille sen olevan ajan hengen, trendien tai muiden tyylien mukainen, loppujen lopuksi kai ihan itsekään ymmärtämättä omaa puolustustasi.
(Taide)koneiston osaksi on ehkä helpompi päästä ja siinä on ehkä helpompi pysyä, mutta onko se todella se, mitä haluat? Kannattaako kuitenkaan loppujen lopuksi huorata menestyksen tähden?
"Haluatko olla ammattitaitelija vai haluatko vain kehittää itseäsi, taitojasi ja tehdä vain tekemisen ilosta?"
Ole tullut edes pieneen mieleen ryhtyä taiteilijaksi, saati ammattilaiseksi:)
Tekemisen ilosta ihan vaan teen kuvia, ja opettelen uutta. Mutta olen tässä joskus miettinyt, että jos oppisi tekemään kuvia hyvin, niin sitä taitoa voisi tarvita jossain työssä. Mutta en edes tiedä mikä sellainen ala olisi missä tarvittaisiin kuvien tekijöitä. Onko sellaista edes?
Toki voisi tietty tehdä kortteja yms., mutta niidenkin tarvitsisi olla sitten kauniita, ja tavallaan yksilöllisiä jotta kelpaisivat ihmisille. Ehkä se itseluottamuskin puuttuu, koska ajattelee ettei kuitenkaan osaa tehdä mitään hienoa, ja muut tekee paljon paremmin:(
"Ota ihmisten kehut vastaan ja jatka pelkästä tekemisen ilosta!"
Siis otan mielelläni kehut vastaan, ja ihan yhtä mielelläni ne haukut. Mitään muuta en kaipaa, kun sitä rehellistä mileipidettä miltä ne kuvat näyttävät katsojasta.
Nyt on toisaalta jo parempi olla, kun kynnys omiin kuviin on sen verran madaltunut, että uskallan näyttää niitä jollekkin. Uskalsin laittaa niitä jopa tänne palstalle:D Mutta täältähän sitä saa varmaan juuri sen aidon mielipiteen, luulisin!
ymmärtäen lukenut aloitukseesi tulleita mielipiteitä niin totean vimeiseen virkkeeseesi
"Mutta täältähän sitä saa varmaan juuri sen aidon mielipiteen, luulisin!"
viitaten, että aitoja kyllä mutta enimmäkseen muusta kuin siitä, mitä alustuksessa kysyit. Toivottavasti osaat erottaa ainakin pahimmin ironiset ja satiiriset, joita viimeisimpienkin joukossa on, sekä tietysti selvästi asiattomat kommentit. Nimimerkin suojassa tai peräti ilman nimimerkkiä kun on niin helppoa kirjoittaa niin asiaa kuin asiatontakin.
Silmin kysymykseni oli jotenkin väärin aseteltu. En halunnut tuoda itseäni esiin mitenkään taiteilijana. Halusin vain kuulla, että mitä on se taiteellisuus, siis voiko minun kuvissani olla aitoa taiteellisuuta. Vähän vaikea selittää tuotakin asiaa.
"Nimimerkin suojassa tai peräti ilman nimimerkkiä kun on niin helppoa kirjoittaa niin asiaa kuin asiatontakin."
En pelästy pienistä, kaikkeen on elämän varrella tottunut:)
Jokatapauksessa, jatkoin sitä "hyvis ja pahis" kuvaa, tehden siitä valkoisesta vieläkin isomman. En tiedä välittyykö ajatus siltikään kenellekkään sellaisena kun sen tarkoitin. Mutta joku ainakin siinä jotain näki, kai sekin on sitten positiivistä.