Keinoja 9- viikkoiselle pennulle, tiedän, että se
kuuluu osana pennun elämään, mutta kun pentu tekee sitä jatkuvasti, vaikka luuta yms on tarjolla ja kaikki käy puremiseen. Sylissä olisi ihana helliä, mutta kun ei voi...eikä alistumisen merkkejä
osoita millään lailla...(kyseessä tuleva metsäkoira uros)
kuuluu osana pennun elämään, mutta kun pentu tekee sitä jatkuvasti, vaikka luuta yms on tarjolla ja kaikki käy puremiseen. Sylissä olisi ihana helliä, mutta kun ei voi...eikä alistumisen merkkejä
osoita millään lailla...(kyseessä tuleva metsäkoira uros)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletkos tarjunnut sille luita silloin kun alkaa puremaan, vaihtokauppaa ? Myöskään ei koirat automaattisesti alistu, itse olen pentuja alistanut, eli pitänyt selälleen niin kauan että rauhoittuu, käännä koira vaikka sylissä selälleen ja pidä siinä, niin kauan että rauhoittuu, heti kun alkaa puremaan. Toisaalta pitääkö metsästyskoiran viihtyäkään sylissä ?
loppuu pureminen ajan kanssa ja pennun saadessa ikää enemmän. Murkkuikä on jo oma juttunsa ja voi tulla kovinkin yllätyksenä jos nyt tuntuu siltä että keinot loppuu? Meillä lapset juoksivat koiraa karkuun kaikkialle korkealle mihin beagle ei yltänyt sillä muutan tuli hampaasta. Isäntä oli ainoa jota kuunteli ja totteli pelkästä katseesta -me muut tulimme jossain kaukana takana. ;) Mutta aika tosiaan rauhoittaa eikä meidänkään herrastamme 10v. voisi koskaan edes kuvitella millaisia myrskyjä se sisäisesti perheen jäsenilleen aiheutti. Voimakastahtoinenkin koira on persoona ja sellaisena se pitää ottaakin. Tosin teidän pienokaisenne on vasta niin pieni, että on hankala tehdä luonteesta vielä minkäänlaisia linjauksia -opetelkaa kaikessa rauhassa olemaan ja elämään yhdessä. Kyllä kaikki selkiintyy kun vähän tutummaksi tullaan! :)
Tee näin:
Kun pentu puree sinua liian lujaa, ärähdä matala "perkele" ja nipistä huulesta tai puraise korvasta nopsaan.
Leiki pennun kanssa, ja opeta sille rajat.
Näin se oppii että ihminen on mukava tyyppi josta on paljon riemua, mutta jos puraisee tosissaan niin palaute tulee samalla mitalla.
Ajattele näin: jos lapsesi potkii sinua kengällä nilkkoihin, kauanko alat katsoa ennenkuin otat tiukan katseen ja sanot tiukasti EI!
Se on helppoa kuin mikä, ajattele vain mitä hyväksyt ja mitä et, ei kannata jäädä odottamaan että itssestään loppuu koirahan leikki teidän kanssa eikä se sitä lopeta ennenkuin tietää rajat.
tai luunappi, taikka niskasta /selkänahasta kiskaset niin että pentu vingahtaa, ja heti löysäät, tilanne ohi-
kun pentu puree niin lyö lusikalla esim. kattilaa, josta kuuluu kova ääni. Sitä meidän koira ainakin inhosi ja varmaan muutkin koirat kun kuulo on niin herkkä koirilla että ottaa kovasti korvaan. Samalla kiellät pentua puremasta. Mikään muu ei meillä auttanut kuin tämä.
Kiellon ja lievän fyysisen pakoitteen pitää riittää, mielestäni kovalla äänellä pelaaminen on koiran kuuloelimellä leikkimistä ja sattuu väärällä tavalla koiraan.
Sensijaan niskasta nappasu, luunappi= "puraisu" ovat keinoja joista pieni pentukoira ei kärsi- tekeehän sen oma emokin niin!
Mutta emo ei paukuta kattiloita.
Hyvä että teillä auttoi, auttaa se varmaan mutta viimeiseen asti kokeilisin kyllä muita keinoja.
niin olette silloin myös jättäneet oman auktoriteetin pois koiran silmissä..
koiraa ei saa turhaan leperrellä eikä mennä sen luo rapsuttamaan vaikka se kuinka olisi pentu..
pitää olla tietty viileys lukuunottamatta niitä hellimishetkiä jossa koira kutsutaan luo ja se saa esim. nukkua sylissä ja rauhoittua rapsutteluun.
Ja jos koira on riehakkaalal pääälä niin turha sitä edes rapsuttele, vaan kieltää puremisen ja katsoo mihin koira sit menee..voi kutsua uudelleen sitten,
ja onhan se tärkeää että koiran pennun kanssa vähän "painii" mutta purulujuudessa on rajansa.
Kyllä se siitä ohi menee. Monet metsästyskoirat pureskelevat ihmisiä vaan osoituksena välittämisestä. Tunnen pari beaglea, jotka oli taipuvaisia puremaan ainakin puolivuotiaaseen, mut sit muuttu tosi ihaniks. Älkää kumminkaan koittako ankarasti kostaa sille siitä, jos se puree nyt pentuna. Kohdelkaa sitä silti tosi lempeesti, niin siitä tulee kyllä kaikille ystävällinen aikuistuessa. Kaikki vilkkaat koirat pureskelee ilon kunniaks, jotkut melkein vuoden ikään saakka. Koiranne lopettaa puremisen vaan aikanaan.
jää itsestään tuo silloin ja voit hellitellä koiraa. Meilläkin oli leikit vähissä ekat viikot, enemmänkin vaan piiloteltiin pennulle raksuja, juustonmuruja jne - tämäntapaisia leikkejä, jottei edes tullut mahdollisuutta puremiseen.
9-viikkoista ei tarvitse alistaa, miksi ihmeessä?
Keksi paljon sallittua tekemistä, niin eipähän jää enegiaa ei-toivottuun käyttäytymiseen. Näin ei tarvitse jatkuvasti olla kieltämässä, vaan elämä on leppoisampaa myös sinulle.
Oikeita ydinluun siivuja, raksuja ja juustoja maitotölkkiin, vessapaperihylsyjen sisään, munakennoihin.. Juu, sivottavaa tuo silppu tuottaa, mutta eka vuosi on hyvä varautuakin sotkuiseen kämppään ja eipähän riko paikkoja ;)