Siis oikeasti mun tekee oikeen pahaa katsella ikätovereitani.
Mikä pakkomielle on vanhemmilla sulkea silmät kaikilta ongelmilta.
Suomessa nuoret voivat huonosti vaikka olemmekin hyvinvointi valtio. Yhtälö ei täsmää.
1. Väsymys. Nuoret nukkuvat ihan sika vähän se tekee ne ärtyisiksi ja väsyneiksi. Koulussa lintsataan nukutaan ja tapellaan.
2. väkivaltaisuus. Kaikki väkivalta viihde on niin aivoja kuormittavaa ettei uskoisikaan. Nuorten huoneissa telkaari siellähän ne innoissaan kattelee kaikkea vanbhemman tietämättä. Omassa huoneessa on muös yömyöhällä helppo yksin katsella kaiken maailman myöhäisillan viihdettä.
3. Tupakka, alkoholi. Ei voi olla että vanhemmat ei huomaa. Jos oikeast ajattelee nuoren parasta pitäisi kiinnittää huomiota tähänkin.
4. Vanhemman kaipuu. Usein sitä ei huomaa ja se ilmenee muilla tavoin, kuten toisaalta hakemisena Esim alkoholi. Vanhemmat ovat hirvittävän kiireisiä eivätkä vietä aikaa nuorten ja lasten kanssa. usein poissaolo korvataan rahalla ja silloin rahaa on yli tarpeen...ja mitä sitten...
nuoret ajattelevat ettei vanhempia tarvi ja antavat vanhempien ymmärtää sen tod. helposti. Mutta ei vanhemman tulisi uskoa kaikkea mitä nuori sanoo.
5.Tarve olla jotain. Jos kotona ei olla osoitettu rakkautta nuori voi saada tunteen ettei hän ole mitään tai häntä ei hyväksytä. Se lisää nuoren tarvetta näyttää olevansa jotain ja usein voi näyttö olla ei niin hyvää. Hakkaamista räyhäämistä.
6. Masennus. Jos nuori ei tunne olevans rakastettu ja jollekin trkeä hän voi helposti tuntea ettei ole mitään eikä kukaan välitä hänestä.
7. Passiivisuus. Nuorilla ei usein ole motiiveja moneenkaan asiaan. Vanhemman tulisi rohkaista ja tukea nuorta yrittämään ja osallistumaan.
Vanhempi pidä huoli että nuoresi ei ole mitään näistä tai ainakin pyri ehkäisemään niiden syntyä rakkaudella ja välittämisellä.
Semmoinen vanhempi todella välittää, joka ajattelee lapsensa parasta ei semmoinen joka tekee niinkuin nuori tahtoo.
T:nuori
Mikä pakkomielle on vanhemmilla sulkea silmät kaikilta ongelmilta.
Suomessa nuoret voivat huonosti vaikka olemmekin hyvinvointi valtio. Yhtälö ei täsmää.
1. Väsymys. Nuoret nukkuvat ihan sika vähän se tekee ne ärtyisiksi ja väsyneiksi. Koulussa lintsataan nukutaan ja tapellaan.
2. väkivaltaisuus. Kaikki väkivalta viihde on niin aivoja kuormittavaa ettei uskoisikaan. Nuorten huoneissa telkaari siellähän ne innoissaan kattelee kaikkea vanbhemman tietämättä. Omassa huoneessa on muös yömyöhällä helppo yksin katsella kaiken maailman myöhäisillan viihdettä.
3. Tupakka, alkoholi. Ei voi olla että vanhemmat ei huomaa. Jos oikeast ajattelee nuoren parasta pitäisi kiinnittää huomiota tähänkin.
4. Vanhemman kaipuu. Usein sitä ei huomaa ja se ilmenee muilla tavoin, kuten toisaalta hakemisena Esim alkoholi. Vanhemmat ovat hirvittävän kiireisiä eivätkä vietä aikaa nuorten ja lasten kanssa. usein poissaolo korvataan rahalla ja silloin rahaa on yli tarpeen...ja mitä sitten...
nuoret ajattelevat ettei vanhempia tarvi ja antavat vanhempien ymmärtää sen tod. helposti. Mutta ei vanhemman tulisi uskoa kaikkea mitä nuori sanoo.
5.Tarve olla jotain. Jos kotona ei olla osoitettu rakkautta nuori voi saada tunteen ettei hän ole mitään tai häntä ei hyväksytä. Se lisää nuoren tarvetta näyttää olevansa jotain ja usein voi näyttö olla ei niin hyvää. Hakkaamista räyhäämistä.
6. Masennus. Jos nuori ei tunne olevans rakastettu ja jollekin trkeä hän voi helposti tuntea ettei ole mitään eikä kukaan välitä hänestä.
7. Passiivisuus. Nuorilla ei usein ole motiiveja moneenkaan asiaan. Vanhemman tulisi rohkaista ja tukea nuorta yrittämään ja osallistumaan.
Vanhempi pidä huoli että nuoresi ei ole mitään näistä tai ainakin pyri ehkäisemään niiden syntyä rakkaudella ja välittämisellä.
Semmoinen vanhempi todella välittää, joka ajattelee lapsensa parasta ei semmoinen joka tekee niinkuin nuori tahtoo.
T:nuori
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hienoja arvoja toit esille.
Jokaisen vanhemman pitäisi ne aina muistaa, varsinkin kun omat lapset on murrosiässä.
Silloin on kasvun paikka myös meille vanhemmille.
Voit uskoa nuori että ei ole aina helppoa sillä äidillä tai isälläkään, kun joutuu, varsinkin esikoisen kanssa käymään murrosiän mukana tulevia asioita läpi. Se ei voi mennä kivutta tai vaivatta.
Siinä on pallo hukassa myös siltä vanhemmalta joskus, kun nuori ottaa irtiottoa ja kokeilee rajojaan.
Tärkeimmät asiat on kyllä se rakkauden välittyminen ja ne rajat, on kiinnostunut terveellä tavalla nuoren tekemisistä, mutta taas toisaalta antaa tilaa.
Siis ei aina helppoa tehdä kompromisseja.
Oletko miettinyt tätä asiaa yhtään siltä kannalta, että aina ei voida syyttää vanhempia. Pikkusiskoni oli minua vuoden nuorempi(olin itse 16) kun hänellä kuvioon tulivat tupakat ja alkoholit, vähän myöhemmin myös kovemmat aineet. Vanhempani eivät voineet tehdä mitään, ei lasta voi sitoa patteriin kiinni ja sanoa että et lähde mihinkään. SEn jälkeen alkoi raju masennus ja hullu seksielämä, lisää viinaa ja kamalia vaatteita. Vanhempani olivat taas täysin voimattomia, puhua ja tukea yritettiin kaikki yhdessä, psykiatrit ja kaikk ikäytiin läpi. Ei apua. Lopulta kuvaan tulivat viiltely, oman elämän vihaaminen ja itsemurhayritykset. Kolmannella kerralla sisko sai viimein hengen itseltään eikä ole enää luonamme. Vieläkin tuntuu pahalta ajatella kaikkia niitä kauheuksia, mutta totuus on vaan se ettei siskolle ollut mitään enää tehtävissä.
Tottakai vanhemmat syyttävät itseään, mutta minä en koskaan ole edes kokeillu tupakkaa, viinaa tai huumeita. Kasvatusta siis ei voida syyttää. Väärät kaverit väärässä paikassa väärään aikaan ovat hyviä manipuloimaan horen elämän pois raiteiltaan. Aina ei voida syyttää vanhempia.
Toisaalta olet ihan oikeassa monissa asioissa ei enää mikään auta. (usein olisi vain auttanut vain jos pienestä pitäen olisi yritetty lastata oikeita arvoja ja kaikkea) Mutta Toi on niin totta että monesti ei ole mitään tehtävää.
Mutta tiedän vaan niin paljon välinpitämättömiä vanhempia jotka sulkee silmänsä. Niille tää oli vähä niinku tarkotettu.
Otan muuten osaa varmaan oli ja on tosi raskasta. '
T.nuori
Oli tottakai varmasti tarkoitettu enemmänkin heille kuten mainitsit, minua vaan itseäni ottaa niin paljon se ainainen vanhempien syyttely, koska se mitä siskolleni tapahtui ei ollut vanhempieni syytä. Tok iminäkin tiedän paljon vanhempia jotka nimenomaan sulkevat silmänsä tällaisilta asioilta, mutta toisaalta ymmärrän vähän myös vanhempia. Omaa lasta ei tahdota nähdä kärsimässä, halutaan luottaa siihen että lapsi on tarpeeksi fiksu auttaakseen itseään. Usein näin ei kuitenkaan ole.
Jatkoja kaikille=)
Olen samaa mieltä kanssasi asioista mitkä sanoit ihan ensimmäiseksi. Olen neljän lapsen äiti(vanhin 17 vuotta ja nuorin vuoden vanha).
1. Vaikka tyttäreni on "jo" 17 hänellä on viikolla tarkat ajat millon ei enää meluta, mutta nukkuminen on eriasia. Siitä hän päättää itse. Hänellä itsellään on todella paljon valtaa päättää jo omista asioistaan. Hänellä ei ole kotiintuloja aikoja ollut sen jälkeen kuin täytti 16 vuotta.
2. Totta, en ole koskaan antanu lasteni huoneisiin televisiota juuri tuon pelossa. Ja eikä sillä nyt niin väliä enään vanhimmalla. Ja vanhimmalla tyttärelläni oli entinen poikaystävä erittäin väkivaltainen.
3. Tupakka ja alkoholi. Tiedän että vanhin tyttäreni polttaa ja annan hänen polttaa. Ostan joskus tupakka-askin tai annan rahaa. Tietenkin kun tämä tuli julki, saarnasin hänelle varmaan vuoden kaksi kunnes tajusin että se on hänen asiansa. Alkoholia hän käyttää ainaski omien sanojen mukaan harvoin. 14-vuotias tyttäreni saa juoda kotona äidin ja isin lasista, mutta ei miel. kaupungilla. Tiedän että tyttäreni juo kaupungilla mutta ihme kyllä hän viihtyy kotona minun ja hänen isänsä ja sisaruksien kanssa.
4. Minä olin vanhimman tyttäreni kanssa kotona 3 vuotta kaksisteen kunnes syntyi toinen tyttö. Olin siis joku 6 vuotta kotona. Tietenkin kävin aina sillon tällöin koulussa, ja tein etätehtäviä. Ja vietän vieläki kotona aikaa lasten kanssa, teemme kaikkea yhdessä vielä vanhimman tyttärenikin kanssa.
5. Me olemme aina rakastaneet lapsiamme ja heidän puheista olemme saaneet sellasen käsityksen että olemme rakastaneet heitä.
6. Murrosikään kuuluu masennus. Vanhimmalla ja toiseksivanhimmalla on ollut masennusta. Ja he ovat saaneet siihen apua. Kiitos kuuluu kanssa heille koska he puhuvat sekä minulle että isällensä.
7. Rohkaisemme lapsiamme harrastamaan kaikkea. Harrastuksia jne. Tai ainaskin yritämme!
Koska olen suht.koht. nuori, niin ymmärrän aika hyvin lapsiani.
Hyvä kun yhdyssanat ainakin osaat :D
Kiitos sinulle nuori, että herättelet meitä vanhempia vanhemmiksi.Välillä se on vaikeaa, sillä rajoja pitää koetella,se on sitä kasvamista.Jos perusasiat (rakkaus,välittäminen ja luottamus)ovat kunnossa,"törmäyskurssit" pitäisi olla kestettävissä.
Perheeseemme kuuluu kolme "murkkua",joten jonkinlaista kokemusta on.Yritämme muistaa:Rajoja&rakkautta.
Kirjoitat asiaa, nuori. Oman kokemukseni mukaan tärkeimmät kohdat ovat nuo 4 ja 5: huomiota ja rakkautta. Jos se puoli on kunnossa, niin vähenee tarve väkivaltaviihteeseen, tupakkaan, alkoholiin jne, ja kun samoilla keinoilla itsetunto on kunnossa niin nuori ei valitsekaan "huonoja" kavereita eikä ole altis kavereiden vaikutuksille.
Vaikeinta onkin varmaan sen välittämisen osoittaminen niin että nuori todella tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty ja haluaa olla sen arvoinen. Joskus huolenpito esim. ilmenee pelkkinä kieltoina ja rajoituksina ja tulee tulkituksi ihan päinvastoin että "mua vihataan kun mitään ei saa tehdä".
Minulla on ainoastaan yksi tytär,joka on 14-vuotias.Meillä hommat on hanskassa,vaikka tupakkaa ja alkoholia on tultu kokeiltua ehkä liiankin monta kertaa.Televisio on omassa huoneessa,mutta ei se paljoakaan ole käytössä.Kaikki alkoholi-,tupakka -ja porukkaan kuuluminen kuuluu kasvamiseen ja virheistä oppii.Tiedän kyllä että kaikilla perheillä asiat on vielä huonommin!Olet kyllä viisas nuori!