mä olen kärsinyt vauvakuumesta melkein kaksi vuotta ja voi kyllä sanoa että kärsinyt!
avopuolisolleni rupesin tästä puhumaan n.8kk sitten ja sanoin että olisin valmis äidiksi.
hän tietää että rakastan lapsia todella paljon ja haluan omia lapsia,vaikka olen vasta tai jo 20 vuotta mieheni täyttää helmikuussa 22.eikait siinä olis muuta kuin ruveta yrittämään,on vain aika iso mutta,mieheni ei vielä ole kuulemma valmis,mutta hän on kyllä luvannut että ensi kesän tienoilla voitais harkita asiaa uudestaan,mutta se on aika pitkä aika kun ajattelee kuinka kauan olen jo joutunut odottamaan,mutta ymmärään häntä kyllä,enkä halua lasta niin että se ei olisi toivottu molemmilta.lopetin pillereitten syönnin kesäkuussa ja yhden kerran olen ollut hetken raskaana se oli niin sanottu tuhkamuna joka tuli sitten itsestään pois mutta se pisti molemmat ajattelemaan asiaa ja miehenikin lämpeni hiukan ajatukselle,mutta ei vielä halua lasta,no nyt minä sitten rupean uudestaan syömään e-pillereitä heti kunhan alkaa menkat,jotka ovat taas myöhässä.rupean sen takia syömään uudestaa e-pillereitä kun oikean puoleisesta munasarjastani löydettiin kysta ja se pitää saada hoidettua pois.sekin on niin pirun kipeä eikä lääkärit sitä edes tutki mitenkään.tälläkin hetkellä sitä särkee ja pistelee inhottavasti,ei se mun lääkäri edes usko että se on kipeä eikä se taida edes tietää mistään mitään.gynekologille pääsen vasta ensivuoden tammikuussa että jee jee.lääkäri vaan sano että ne on yleensä hyvänlaatuisia (että ei ole kasvainta) eikä sitä sen paremmin tutkinu,niin yleensä.mutta kuuluuko sen olla noin kipeä.se vaan sanoi että syö särkylääkkeitä. no tulipas hiukan purettua sydäntä kukaan ei varmaan jaksa lukea tätä loppuun mutta jos joku kehtaa niin vois tuosta kysta hommasta antaa jotain informaatiota tai jotain nettisivua mistä vois saada tietoa.
kiitos.
avopuolisolleni rupesin tästä puhumaan n.8kk sitten ja sanoin että olisin valmis äidiksi.
hän tietää että rakastan lapsia todella paljon ja haluan omia lapsia,vaikka olen vasta tai jo 20 vuotta mieheni täyttää helmikuussa 22.eikait siinä olis muuta kuin ruveta yrittämään,on vain aika iso mutta,mieheni ei vielä ole kuulemma valmis,mutta hän on kyllä luvannut että ensi kesän tienoilla voitais harkita asiaa uudestaan,mutta se on aika pitkä aika kun ajattelee kuinka kauan olen jo joutunut odottamaan,mutta ymmärään häntä kyllä,enkä halua lasta niin että se ei olisi toivottu molemmilta.lopetin pillereitten syönnin kesäkuussa ja yhden kerran olen ollut hetken raskaana se oli niin sanottu tuhkamuna joka tuli sitten itsestään pois mutta se pisti molemmat ajattelemaan asiaa ja miehenikin lämpeni hiukan ajatukselle,mutta ei vielä halua lasta,no nyt minä sitten rupean uudestaan syömään e-pillereitä heti kunhan alkaa menkat,jotka ovat taas myöhässä.rupean sen takia syömään uudestaa e-pillereitä kun oikean puoleisesta munasarjastani löydettiin kysta ja se pitää saada hoidettua pois.sekin on niin pirun kipeä eikä lääkärit sitä edes tutki mitenkään.tälläkin hetkellä sitä särkee ja pistelee inhottavasti,ei se mun lääkäri edes usko että se on kipeä eikä se taida edes tietää mistään mitään.gynekologille pääsen vasta ensivuoden tammikuussa että jee jee.lääkäri vaan sano että ne on yleensä hyvänlaatuisia (että ei ole kasvainta) eikä sitä sen paremmin tutkinu,niin yleensä.mutta kuuluuko sen olla noin kipeä.se vaan sanoi että syö särkylääkkeitä. no tulipas hiukan purettua sydäntä kukaan ei varmaan jaksa lukea tätä loppuun mutta jos joku kehtaa niin vois tuosta kysta hommasta antaa jotain informaatiota tai jotain nettisivua mistä vois saada tietoa.
kiitos.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ajattelin vaan vastata että sama juttu täällä, ja olen "jo" 24... siis hirveä vauvakuume ollut kauan mutta mies ei lämpeä ajatukselle. En tosiaan tiedä missä vaiheessa tästä sitten tulee se suhteen ratkaiseva kysymys, kun en millään haluaisi odottaa 30:een asti, jolloin riskit lapsettomuuteen taas kasvaa.
Harmillinen se kysta, en tiedä siitä mitään, mutta kuulostaa kyllä vähän ihmeelliseltä, jos se koko ajan sattuu. Ei tunnu oikein normaalilta. Etkö saisi gynekologia jostain aikaisemmin, vaikka sitten yksityiseltä? Vaikka maksaa niin tulis ainakin selvyys asiaan.
kiitos vastauksestasi.
niinhän se vähän on että mitä pitempään odottaa sitä huonommat mahdollisuudet.
mutta serkkuni ensimmäinen lapsi jouduttiin siittämään keinohedelmöityksellä vaikka hän on iältään vasta minua vuotta vanhempi eli 21v.
hän taisi olla vielä 19 kun sai lapsen mutta täytti samana vuonna 20 naimisiin he menivät kun serkkuni oli 18v. ja nyt hän odottaa toista lasta joka on saanut alkunsa aivan "normaalisti".
no käyn kysymässä toisen lääkärin mielipidettä tuosta kystasta ja katsotaan mitä ne sanoo.
Olet aika nuori, mutta ei raskaus ja lapsi ikää katso. Kunhan itse olet valmis ja myös kunhan miehesi on valmis lapseen.
Tiedän tunteesi (tavallaan). Edellisessä suhteessa halusin kovastikin lasta, mutta koskaan ei mieheni kanssa edes kunnolla asiasta puhuttu. Ja eikä sitä raskaaksi ainakaan pyhällä hengellä tulla (oli aika hiljaista makuuhuoneen puolella). Nyttemmin minulla on uusi mies, jonka kanssa olen naimisissa ollut kohta kuukauden. Ikää on vasta 24-vuotta ja miehellä pari enemmän. Koemme yhdessä olevamme valmiita vanhemmiksi. Olemme keskustelleet asiasta ja olemme päättääneet jättää ehkäisyn pois heti mahdollisuuden tultua (elikkäs 2,5 viikon kuluttua). Sitten toivomme, että tärppää.
Kannattaa keskustella miehesi kanssa. Keskustelkaa miksi hän ei vielä koe olevansa valmis yms. Ja käykää läpi nämä asiat. Kunhan molemmat teistä ovat valmiita, on lapsen saaminen kahta ihanampaa (uskoisin). En suosittele ainakaan salaa raskaaksi tulemista. Voi mennä luottamus täysin. Ja parisuhde saataa joutua pahaan kriisiin. Rehellisyyttä ennen kaikkea sekä keskustelua tilanteesta.
Tosta kystasta en osaa sanoa mitään. Suosittelen varaan ajan yksityiselle ja hoitamaan sen sitä kautta. Maksaahan se, mutta saat varmuuden mikä on ja itsesi terveeksi.
kiitos vastauksesta,iältäni olen aika nuori mutta en mieleltäni.
on tuosta asiasta puhuttu,eikä mies oikein osaa selitää miksi ei ole valmis.
en todellakaa aio tulla salaa raskaaksi,sitä en halua.
ettei mies vielä halua lapsia. Onhan se jo kauan ollut tiedossa, että me naiset kypsymme miehiä nopeammin ja näin ollen myös yleensä vauvakuume tulee ensin naiselle.
Ei ainakaan kannata tehdä lasta ilman miehen suostumusta/halua, se ei varmastikaan ole oikea vaihtoehto.
Tosta kystasta, sun täytyy vaan vaatia päästä tarkempiin tutkimuksiin. Ja jos lääkäri ei kerta usko kipuihisi, kannattaa vaihtaa toiseen. Ei kenenkään pidä kärsiä turhaan jonkun ihmisen takia joka ei usko.
Teillä on ikää niin vähän, että jarruja päälle.
Miehesi ei ole valmis lapseen siksi, että on nuori itse. Teille tekee hyvää kokeilla vielä kaikkea muuta, kun lapsen tekoa. Se nyytti ei ole pelkkää auringonpaistetta ja ihanaa äitiyttä (olen itse äiti). Joten lasta ei tehdä todellakaan siksi, että olisi kivaa leikkiä kotia ja äitiä. Opettele vaikka ensin kunnioittamaan "miestäsi", se on nyt tärkeämpää.
Ja siitä kystasta: luota lääkäriisi. Kystia on melkein jokaisella naisella ja ne tulevat ja menevät kuukautisten mukana. Kipeitä ovat (joskus oikein todella), mutta niille ei voi tehdä mitään. Keltarauhaslääkitys auttaa joskus, mutta vaivojen tulee olla tosi kovat, että siihen lähdetään. Jos et kestä kystien "kipuja", unohda todellakin se raskaus! Kystat ei ole vielä mitään. TÄSTÄKIN ON PALJON KOKEMUSTA!
no voihan sen nuinkin katsoa jos haluaa.
luuletko että en tiedä mitä lastenhoito on!!
vaikka ei mulla omaa olekkaan niin olen hyvin nuoresta lähtien hoitanut nuorempaa veljeäni ja ollut lastenvahtina serkuillani sekä työssä lastentarhassa,eihän tämä tietenkään vastaa sitä mitä se tulee olemaan koska en ole heidän kanssaa loppuelämääni, vain hetken,mutta kyllä se on hyvän käsityksen antanut mitä se tulee olemaan.olen valvonut monet yöt kummityttöni ja serkkuni kanssa kun heille teki hampaita.
mutta olen valmis siihen itkuun ja valvomiseen,vaikka tiedän että se ei tule olemaan helppoa.
sen verran tiedän että kystille voidaan kyllä tehdä jotain, ne leikataan jos eivät rupea lähtemään tai ovat kovin kipeitä.
mä en kyllä sanonut ettenkö mä kestäis sitä,mutta se hankaloittaa työssä oloa kun en voi nostella mitään kun se kipeytyy heti.
miksihän sun täytyy heti olla noin vastaan,sä et tunne mua etkä voi sanoa noin,taidat olla katkeroitunut jostain.
en todellakaan halua tehdä lasta jos ei mieheni sitä myös halua.
Vauvakuumetta täälläkin suunnalla, sekä itsellä että avokilla, mutta vielä ei kuitenkaan olla valmiita. KUmpikin tiedetään miten raskasta vanhemmuus voi olla (kokemusta löytyy miehellä yh:n lapsesta ja itsellä pienestä kummipojasta) ja halutaan vielä ainakin vähän aikaa nauttia vain toisistamme.
Itse hoidin 2 pikkuveljeä, 2 pikkusiskoa, 6 serkkua ja 3 vierasta palkallisena lapsenvahtina. Lisäksi työskentelin pitkään päiväkodissa. Kaiken tämän jälkeen sain oman lapsen. Mieheni halusi lasta käsittääkseni paljonkin. Hän itse ehdotti, että jättäisin pillerit pois.
No lapsi syntyi ja raskaus oli helppo, synnytyksestä puhumattakaan. 2 kuukautta lapsen syntymän jälkeen jäin yksin, kun mieheni totesi, ettei olekaan valmis isäksi. Painoni putosi lapsen syntymästä 12 kiloa, en muista nukkuneeni ollenkaan. Ja lapsi ei todellakaan ollut lähellekään vaikeaa. ELI ET TODELLAKAAN TIEDÄ, MITÄ ON OLLA ÄITI! Usko hyvä tyttö.
Nyt jos miehesi ei edes halua lasta, jäät taatusti yksin, enkä pitäisi sitä kovin vastuuntuntoisena. Kerro ihmeessä, miksi haluat lapsen. Pystytkö perustelemaan sen edes itsellesi miksi et odottaisi?
Kystia ei leikata. Olen kärsinyt niistä nyt yli 15 vuotta ja kaksi kertaa sellainen on revennyt sisälläni. Olen vielä ilokseni saanut poikkeuksellisen isoja kystia..Repeytyminen poiki molemmilla kerroilla sairaalareissun kovien kipujen ja sisäisen verenvuodon takia, jolloin oli pakko leikata. Ainoa millä sitä voidaan hoitaa, on se keltarauhashormooni. Tällä pyritään nykyään estämään, että kystia ei enää tulisi. Lääkärini on suomen paras naistentautien ja lapsettomuuteen erikoistunut tohtori, joten tiedän oikeasti mistä puhun.
En ole ENÄÄ katkera, sillä olen saanut ihanan elämän kaiken tämän jälkeen. Mutta samaa helvettiä en toivosi kenellekään. Joten mieti nyt tarkasti mitä teet.
Olen aina ihaillut pareja, jotka todella miettivät kaiken tarkasti. Toivotan teille upeaa vanhemmuutta sitten, kun sen aika on. Lasta ei vaan tehdä, se vaatii niin paljon.
Nauttikaa toisistanne! Tiedän itse vasta nyt, kuinka tärkeää on ensin nauttia ja luoda hyvä pohja kumppanin kanssa =) Oikein hyvää syksyä!
Koittakaahan tekin saada välillä aikaa vain toisillenne, se kannattaa varmasti. Syksyn jatkoja sinullekin :)
sori vaan mutta mä kirjoitinkin että se on antanut hieman käsitystä siitä mitä se tulee olemaan!ja oma n lapsen kanssa on aina erinlaista.
ja mun mies ei kyllä mua yksin jättäis,on meidän suhde sen verta vakaalla pohjalla.
kyllä mun mielestä lapset on parempi tehdä nuorena kuin että odottaa niin kauan että ei enää jaksa leikki lapsensa kanssa,nuorena jaksaa valvoakin paremmin(tai sitten ei). ai että miksi haluan lapsen,no se on ehkä hiukan hankala yrittää selittää.
rakastan lapsia ja ku keho ja mieli sanoo että valmis olis,niin miksi odottamaan kun raha asiat on hoidossa ja hyvä suhde mieheni kanssa,vielä ei naimisissa olla mutta kihloissa kyllä.
mutta kuten sanoin tuolla aikaisemminkin,niin odotellaan niin kauan kunnes miehenikin on valmis tulemaan isäksi.
kyllä aika katkeralta kuulostat vieläki!
kyllä mä olen miettinyt ja mietin vieläkin.
..hyvä että mietit edelleen.
Se kertoo jo paljon, että et osaa selittää, miksi lasta haluat. Se "keho ja mieli" ei ihan riitä, kun aletaan hoitamaan sitä syntynyttä lasta.
Et koskaan voi sanoa, kuinka kauan suhteenne tulee kestämään. Se voi kestää siis kaiken, ja hyvä on, jos kestää. Olen nähnyt aikuisia miehiä, jotka ovat olleet hyviä isiä ja pysyneet vaimonsa rinnalla. Lapsen syntyessä tuo iso mies on vapissut ja tärissyt hoitaessaan tätä pientä vauvaa, kun on pelännyt. Eli isyys on niin vaativa juttu, että et todellakaan voi sanoa pysyykö miehesi rinnallasi lapsen syntymän jälkeen. Mies ei edes tajua raskauden alussa tai sen aikana, mitä tuleman pitää. Meilläkin kaiken PITI olla kunnossa...eipä ollut. Jos mies epäröi nyt, hän tulee tekemään sitä jatkossakin. Lapsi on miehelle aina eri asia, kuin meille naisille. Keskimäärin vasta yli 30v mies on valmis perustamaan perheen. Siis huom. keskimäärin. Teillä on siis aikaa vielä ainakin 5v.
Voin kuulostaa katkeralta, mutta voin lohduttaa, että se on vain kokemuksen ääni. Olen tuon kaiken käynyt läpi.
Sinulla on paljon aikaa odottaa lapsen tekemistä. Kerro yksikin muu syy kuin "hormoonit", miksi lapsi pitäisi saada nyt.
Jos mies ei halua, niin ei varmaan auta tänne kirjoítella. Eikä missään tapauksessa saa hankkitutua raskaaksi ja hommata lasta miehelle joka ei sítä halua. Sitäpaitsi olette noin nuoria 20-22 v. Onko teillä jo ammatit ja työpaikat, että pystytte lasta elättämään. Säälittää monet ns. nuoret perheet jotka hankkivat lapsen tai pari ja kituuttavat esim.toisen palkalla ja kotihoidontuella. Siinä kärsii paitsi vanhemmat myös lapset.
kyllä olemme molemmat työssäkäyviä ihmisiä.
ja kuten tuossa aikaisemmin joku mainitsi että ikä ei merkitse jos on valmis.
olet kyllä aivan oikeassa että ei auta kirjoitella tänne,mutta ajattelin että jos olis kohtalotovereita.
kyllä pysymme lasta elättämään.
mistä päättelet, että nuoret perheet kituuttaisivat rahoillaan jotenkin??
olen nyt 19v. ja mieheni pian 20v. eikä meillä ole vielä ammatteja, vaan opinnot meneillään kera 1-vuotiaan tyttären.
Emmekä todellakaan kituuta rahojamme!
Omakotitaloakin olemme säästelemässä,eli rahaa on sen verran,että sitä voi laittaa sivuun.
Voin myös kertoa,etteivät lapsemme kärsi yhtään mitenkään ja on hyvin rakastettu lapsi vaikka olemmekin nuori perhe.Miksi mielestäsi lapsi kärsisi rahan puutteesta?Eihän raha kuitenkaan niin suurta onnea tuo.
olen kanssasi samaa mieltä.
ei raha onnelliseksi tee jos ei ole rakkautta.
No ei minun tarvitse mistään päätellä sitä kituuttamísta vaan tiedän, ja tunnen montakin tapausta. Asuntona on kunnan vuokratalo ja kova vuokra kun täytyy olla tilaa neljän hengen perheelle, vain toisella töitä, huonosti palkattua sekin kun ei ole ehditty kunnollista ammattikoulutusta hankkia siksi, että oli kiire perhettä perustamaan. Olet nimimerkki "voi luoja" ollut harvinaisen onnekas jos teillä on jo opiskellessanne rahaa jopa sivuunpantavaksi.Teillä on asiat varmaan keskimääräistä paremmin. Pieni lapsi ei tietysti rahaa tarvitse, mutta odotas muutama vuosi kun tarvitaan urheiluvälineitä, tietsikkaa jne. ja muotikuteita. Jos ikää on 19-20 vuotta niin varmasti on kunnon koulutus ja ammatti vielä hankkimatta. No voittehan turvautua yhteiskunnan apuun sitä vartenhan me lapsettomat veroja maksamme.
19-vuotias on helposti ehtinyt hankkia kunnon ammatin. 20-vuotias on ehtinyt käydä armeijankin ja hankkia ammatin, tai vaihtoehtoisesti kaksikin ammattia. Töitäkin voi monella alalla tehdä opiskelujen ohessa, rahaakin siis on voinut saada säästöön.
Oletko tietoinen esimerkiksi putkimiesten, sähkömiesten tai muurarien palkoista? Niillä palkoilla ostaa taatusti joka lapselle kahdet parit suksia ja omat tietokoneet. Kun lapset ovat siinä iässä että haluavat muotivaatteita, on ammattimies edennyt jo mestariksi ja palkat ovat nousseet omalle tasolleen...
No jos putkimies ja muurari jne. etenee ihan mestariksi nykypäivänä ammattikoulusta saadulla koulutuksella, niin eihän siinä sitten muuta kuin heti vaan lapsia pistämään alulle, että ovat sitten parhaassa kulutusiässä kun isi ylennyksen saa. Toivottavasti isi ei sitä ennen ole jäänyt töttömäksi, työnantaja ei ole antanut potkuja, mennyt konkurssiin, mestarin paikkoja on on olemassa/auki, eikä isi ole sairastunut tai tullut muuten työkyvyttömäksi. Onpaha varsinaista pitkäntähtäyksen suunnittelua. (PS.mikähän on muuten putkimiesmestari?)
Olisi mukava tietää miksi ihmeessä olet noin väheksyvä alemman koulutuksen saaneita ihmisiä kohtaan?? Joko olet itse katkeroitunut kun et ammattikoulusta lähteissäsi löytänytkään (saanutkaan) töitä tai sitten olet niitä korkeakoulu/yliopisto-ylpistelijöitä, joiden mielestä vain työ josta saa 3000e/kk on tekemisen arvoista. Hankkimalla hyvän 2.asteen koulutuksen ja asettamalla elämänsä tärkeysjärjestykseen on mahdollista tehdä monia asioita ILMAN tuhansien eurojen opintolainoja vaativaa korkeakoulukoulutusta. En tiedä tuleeko oma elämäni DI:nä olemaan sen ruusuisempaa kuin kavereillani joilla on "vain" 2. asteen koulutus(tai ammattikorkeakoulututkinto), koska joudun maksamaan vuosia sitä opintolainaa jonka joudun ottamaan seuraavien 5 vuoden aikana.
Tärkeämpää kuin se miten asuu tai elää on se että elää onnellisena ja tyytyväisenä valintoihinsa. Minä en ainakaan tarvitse ympärilleni kivitaloa Eirasta tunteakseni elämäni arvokkaaksi. Tahdon miehen joka rakastaa ja jota voin rakastaa (se onkin jo) ja jonka kanssa voin perustaa perheen kun sen aika on. Myönnän että vauvakuume polttelee jo vatsanpohjassa ja pieni häviävä toive omasta kääröstä sylissä häilyy takaraivossa. Olen kuitenkin vasta 20-vuotias ja tahdon nyt nauttia rakkaastani jotta voimme joskus viettää rauhallista perhe-elämää ja rakastaa toisiamme vaikka ainut yhteinen hetki joka lapsilta saadaan olisi se kun illalla käperrymmwe toistemme syliin ja annamme hyvänyön suukot.
Kuulostaa taivaanrannan maalailulta vai?? Ehkä se on sitä, mutta se on tavoittelemisen arvoista. Tiedän mitä todellisuus on ja että paratiisikin voi sortua, mutta miksi en haluaisi itselleni ja tulevalle(toivottavasti) perheelleni vain parasta.
Kaikille vauvakuumeesta "kärsiville" onnellista syksyä. Joskus saamme pitää sitä omaa nyyttiä sylissä ja ihastella niitä maailman kauneimpia kasvoja..;=)
Moi!
Kitkutellaan saman ongelman kanssa...kun mies ei halua. Mulla on ollut vauvakuume myös monta vuotta, tarkemmin sanottuna jo melkein 3 vuotta.(Olen 24-vuotias) Kokoajan oon puhunut asiasta kihlatulleni, mutta aina sama vastaus: "En oo valmis vielä". Pahaksi onneksi mulla todettiin kuukautishäiriöiden syyksi pco muutama vuosi sitten ja nyt oon todellakin ollut tulisilla hiilillä siitä lähtien. Lääkärissäkin ollessani mulle sanottiin, että pitäisi jo miettiä, koska lapsia aikoo ajatella, mutta...aina vaan mies sanoo ei. Mä en ymmärrä. Mä oon ollut niin rikki mun miehen asenteen takia, että on ollut lähellä etten oo lähtenyt käveleen. Vaikka mä kuinka päin mietin, en voi ymmärtää, miten vieläkin mies voi vedota siihen, ettei oo valmis,eli olla noin itsekäs, kun lapsen saaminen tällä diagnoosilla voi kestää kauemmin kuin muutama vuosi.Varsinkin kun miehellä on jo monta vuotta ollut aikaa totutella ajatukseen. Riidelty on ihan hirveästi ja pakko on sanoa, että Olen katkera, miksi en olisi?
Kaipaisin niin hirveästi kommentteja ja omia kokemuksia siitä, että mitä muut vähänkin samassa tilanteessa olevat ihmiset ovat mieltä asiasta.
itse olen kans muutaman vuoden vauva kuumeessa ollu ja miestä kovasti koettanu saada muuttaa mieltään...
ollaan seurusteltu 5,5 vuotta. nyt naimisissa pari kk. itse olen 22 ja mies pian 25.
Lapsirakas olen ollut pienestä pitäen ja omaa siskoa hoitanut todella paljon ja naapurin lapsia..
n. 3vuotta sitten mies oli viel sitä mieltä et se ei halua lapsia koskaan... no sit meni vuosi... sit sano et jos sit 10 vuoden päästä...
siitä taas aika kului ja kului ja välillä sievästi vihjailin siitä... No nyt tilanne tämä...
ens vuoden alusta ruvetaan yrittää josko meille pieni nyytti suotais.. kovasti odotan vuoden vaihdetta!!!!
Kyl sen puheista ja teoista näkee et se mysö ajattelee tulevaisuuteen ku uutta autoa oltiin kattelemas ni mietti et miten lastenrattaat mahtuu peräkonttiin yms...
Että neuvoksi jos annan et pikkuhiljaa pieniä vihjailuja ja ostelet/lainaat vauvalehtiä ja luet niitä ja kerrot kaikkea "faktoja" niistä... kiinnostus voi pikku hiljaa herätä....
Olet aika katala nainen. Olet vuosia ruinannut miestäsi ja nyt aiot vielä alkaa minipuloimaan hänen ajatuksiaan suopeammaksi. Säälin miestäsi.
mä olen kyllä yrittänyt tota "vihjailua" moneen kertaan ei vaan onnistu.mutta odotan niin kauan kuin vain tarvis on.
ai että ihan minipuloimaan.
tuulimuna. Tyhjä sikiöpussi joka ei lähde kehittymään, yleensä poistetaan kaavinnalla. Sun tapauksessa se tuli itsestään pois.
Jos miestäsi rakastat, ymmärrä häntä ja anna hänelle aikaa. Keskustelkaa asiasta ja sit vain tuumasta toimeen. Kannattaa tietty laskea että milloin olisi otolliset päivät, yleensä kierron puolessa välissä.
Lycka till!
rakastan todella paljon ja kyllä ymmärränkin,hän haluaa vielä olla "nuori",vaikka eihän lapsi sitä "nuorena" oloa estä. vai?
kiitos.
Kirjoittelin tossa jo aiemmin, että olette nuoria, mutta jos koette olevanne valmiita, antaam ennä vaan ;-)
Lapsen saaminen on suuri asia elämässä. Sen jälkeen kaikki muuttuu. Te ette ole enää miehesi kanssa kaksin. Kuitenkin, jos rakastatte toisianne ja suhteenne on vahvalla pohjalla, on asiat hyvin.
Koska miehesi ei ole vielä valmis isyyteen, anna hänelle aikaa miettiä ihan rauhassa. Häntä varmasti pelottaa suuri muutos, minkä pieni lapsi tullessaan tuo. Antakaa ajan kulua. Ottakaa hiukan etäisyyttä koko asiaan. Nauttikaa toisistanne ja yhteisestä ajastanne. Lapsen aika tulee, kunhan myös miehesi kokee olevansa valmis.
Itselläni on muutaman viikon kuluttua viimeisen e-pillerin syönti ja sitten odotellaan, jos tärppää. Itseäni muutos hiukan pelottaa, mutta koen olevani valmis äitiyteen. Ja huomaan myös, että miestäni asia pelottaa. Olemme kuitenkin yhdessä ja olemme yhdessä päätöksemme tehneet. Asiasta on keskusteltu paljonkin. Meillä ei kaikinpuolin ole talouskaan kunnossa, mutta ei raha onnea tuo. Olemme kuitenkin molemmat töissä ja koetamme pärjätä. Asumme kylläkin pääkaupunkiseudulla, joten hintataso verottaa suuren osan tuloistamme. Meillä on rakkaus ja jos luoja meille lapsen suo, on hänen lapsuutensa turvattu. Meillä molemmilla on auttavaiset vahnemmat, joten tukea saadaan varmasti. Ja suunnitteilla on myös muutto pienempään kaupunkiin. Emme halua kasvattaa lastamme betoniviidakossa vaan minun kotikaupungissani tai muussa pienemmässä kaupungissa.
Olen kanssasi suunnilleen saman ikäinen ehkä pari vuotta vanhempi (21v) elän myös avoliitossa, mutta en todellakaan tunne olevani vielä valmis lapsentekoon. Se on tietenkin henkilökohtaista ja on todella hienoa, että vieä löytyy ihmisiä jotka haluavat lapsia nuorina. Asiassa ei olisi mitään ongelmaa jos miehesikin haluaisi lapsen, mutta tällähetkellä jos todella rakastat avopuolisoasi sinun täytyy odottaa. Mieti kuinka ihanaa on tehdä lapsi kun te molemmat todella haluatte sitä. Sinun täytyy pysyä vahvana, pahin virhe minkä nyt voit tehdä on jankuttaa vauvasta ja vielä pahempaa olisi hankkia se "vahingossa". Se voisi tuhota suhteenne. Eli anna aikaa miehellesi. Pahimpaa vauvakuumetta voit hoitaa tuttavien lapsilla. Kun huomaat miehessäsi kypsymisen merkkeä voit alkaa pikkuhiljaa vihjailemaan lapsesta.
elikkäs kirjottelen nyt teille kaikille jotka ovat vastanneet,kun en jaksa jokaiselle enään erikseen vastata.
vaikka haluankin kovasti lasta,niin me odotetaan niin kauan kunnes mieskin sitä haluaa.
enkä todellakaan yritä hankkiutua raskaaksi mieheni "selän" takana,vaikka lasta haluankin niin kyllä mulla järkeä on päässä.
kuten varmaan kaikki vauvakuumeesta kärsivät tietävät että sitä miksi haluat lapsen on hiukan hankala selittää,kun keho ja mieli sanoo että kyllä.tämä ei näyttänyt vaan riittävän "selitykseksi" siihen miksi lapsen haluan. eikä minun tarvitse selitellä kenellekkään (varsinkaan teille) miksi minä lasta haluan. elikkä ehkäisynä meillä käytetään e-pillereitä niin kauan kunnes mies niihin lapsiin on valmis.
ja joku taisi siitä mun iästä eli on 20 ja mies kohta 22.elikkäs,tiedän kyllä nuoria ollaan.kummatkin vakituisessa työssä. ja kuten joku olikin kirjoittanut että ikinä ei voi tietää pysyykö mies rinnallani (lapsen tulon jälkeen)vai ei,näinhän se on mutta ei ihminen voi elää niin että ajattelee koko ajan pahinta !
kyllähän tästä keskustelua irtosi.
mutta kaikkea hyvää teille elämässänne.