Hei!
Olen 27-vuotias ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta, joista puolitoista vuotta naimisissa. Asumme omassa talossa ja käymme töissä. Ainoa ongelma on, että mulla on määräaikainen työ. Vauvakuume on molemmilla todella kova ja kasvaa vaan koko ajan. Mua pelottaa se, että äitiysloman jälkeen jään työttömäksi tai joudun tekemään jotain pätkätöitä, nyt mulla on jatkettu työsopimusta aina ½-1 vuosi kerrallaan. Pelottaa, että miten pärjäämme taloudellisesti, miehellä toki on työpaikka, mutta itse jään tyhjän päälle. Toisaalta pidän elämän tärkeimpänä asiana äitiyttä, eikä ikinä tiedä kuinka kauan menee ennen kuin raskautuu. Tuntuu, etten ajattele enää muuta kuin tätä aihetta. Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Olen 27-vuotias ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta, joista puolitoista vuotta naimisissa. Asumme omassa talossa ja käymme töissä. Ainoa ongelma on, että mulla on määräaikainen työ. Vauvakuume on molemmilla todella kova ja kasvaa vaan koko ajan. Mua pelottaa se, että äitiysloman jälkeen jään työttömäksi tai joudun tekemään jotain pätkätöitä, nyt mulla on jatkettu työsopimusta aina ½-1 vuosi kerrallaan. Pelottaa, että miten pärjäämme taloudellisesti, miehellä toki on työpaikka, mutta itse jään tyhjän päälle. Toisaalta pidän elämän tärkeimpänä asiana äitiyttä, eikä ikinä tiedä kuinka kauan menee ennen kuin raskautuu. Tuntuu, etten ajattele enää muuta kuin tätä aihetta. Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No saahan sitä 500 päivää liiton korvauksia, kai sä kuulut liitoon! Siihen lapsilisä päälle ja miehen työ niin hyvin pärjää :) Kyllä mä pistin sen vauvan ykkösasemaan ja kituutan itse säästäen kaikessa. Kirppareilla ehtii juosta jos jää työttömäksi ;) ja ainahan voit alkaa perhepäivähoitajaksi...heh. Lainasta voi jonkin aikaa maksaa pelkkiä korkojakin, meillä ainakin pankki sallii sen.
Kuule, täällä 38 vuotias nainen haluaa sanoa teille että älkää missään tapauksessa enää lykätkö lastentekoa, kyllä te pärjäätte, aivan varmasti, ja takuuvarmasti saat töitä tehdä vielä ja paljon. Itse jätin sen ainoan lapsen teon liian myöhäiseksi ja tätä asiaa kadun. Tarkoitan, että enempää ei lapsia tullut. Minäkin ajattelin sinun ikäisenä vain tuota samaa asiaa ja miten hölmö olinkaan ja jätin lapsien tekemisen. Onneksi nyt on yksi kuitenkin!!
joe et ole varma päätöksestäsi, toisaalta raskausaikana mieli yleensä tasaantuu pikkuhiljaa ja olette valmiita ottamaan lapsen vastaan. Töitä riittää varmasti jatkossakin. Mutta tosiasia on se, että lapsi on teillä loppu ikänne, toivottavasti ja tulee AINA vaikeuttamaan jonkin verra työssä oloa. Tarkoitan sitä, että lapsi voi sairastellla jne. Kuka sitten on kotona hoitamassa lasta. Tai lapsi voi olla sairas tai vammainen jo syntyessään, keskonen tms.
tarkoitan tällä kaikella sitä, että kannattaa mitettiä tarkkaan mitä lapsi tuo tullessaan. Onnea jatkoon.