Toivon et joku jaksais lukee tän tarinan. Kaikki alkoi marraskuusta 2002 Aloin seurustella ihanan ihmisen kanssa. En olisi ennen tätä osannut edes kuvitella itseäni sen kanssa. Rakastuin. Olimme lähes joka päivä yhdessä. 5 päivää viikossa ja loput 2 omistimme kavereille. Hän kertoi joka päivä kuinka paljon välittää ja rakastaa ja kuinka ei ikinä halua erota. Kuitenkin tuli joulu loma ja matkustimme lomaksi eri suuntiin näimme kahden viikon aikana vain kaksi kertaa ja tämä taisi rikkoa suhdettamme. Minä tyhmä en sitä tajunnut olin niin sokeasti rakastunut. Kului kuitenkin vielä melkein kuukausi ja oli tammikuun loppu kun hän ilmoitti minulle, että tunteet olivat muuttuneet yksi puolisiksi. tämä tieto musersi maailmani ja hän vielä kehtasi pyytä voisimmeko olla kaikesta huolimatta ystäviä en edes viitsinyt vastata kysymykseen. Vasta viime aikoina olen pystynyt keskustelemaa hänen kanssaa. Näkeminen tekee vieläkin todella kipeää kun tekisi vain mieli halata, pussata ja rutistaa lujaa, mutta kun ei voi. Se tuntuu niin pahalta. Mutta en halua antaa teille sellaista käsitystä että istuisin vain kotona kaikki illat ja itkisin. Mulla on mielettömästä ihania kavereita. Itken vain kun istun yksin omassa huoneessani ja muistan kaiken.
Kiitän sua joka jaksoit lukee tänne asti. Jos sulla on saman laisia kokemusksia niin olis kiva mailailla. [email protected]
Kiitän sua joka jaksoit lukee tänne asti. Jos sulla on saman laisia kokemusksia niin olis kiva mailailla. [email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
mun tarina alkoi jo viisi vuotta sitten. ja loppuikin 4 1/2 vuotta sitten mutta edelleen se jotenkin vaivaa mieltä. tai ei oikeestaan.
mä olin kans niin rakastunut kun olla ja voi, ja todella luulin et oltais aina yhdessä. tämä poika väitti rakastavansa, mun vähän pidellessä tunteitani piilossa. kuitenkin loppujen lopuks sanoin rakastavani ja siitä alkoi meidän rakkaustarina. kaikki oli hyvin.. kunnes se lähti rippileirille. aluksi tuli kokoajan viestiä että on ikävä ja et hän rakastaa mua jne.. mut josain kohtaa viikkoa nä viestit loppu ja puhelimeenkaan ei vastattu. no se tuli takas ja huomasin heti et jotain oli vialla. no kului viikko, menin heille (n.25 km päähän), nukahdin ja heräsin viestiin jossa luki "tä on ohi ny, lähe pois helvetin nopeesti." et näin loppui meidän tarina.
pari viikkoa myöhemmin sain jälleen viestin, rakkauden tunnustuksen. en välittäny siitä, kuten en oikein mistään juuri sillä hetkellä.
ikinä en ole edes asiaa itkenyt ja ehkä juuri siksi olin vielä pari vuotta sitten todella kiinni tässä pojassa.
tästä on kulunu 5 vuotta ja noin kolme viikkoa sitten nähtiin vahingossa baarissa ja se kertoi mulle että meidän suhde on ollu paras hänen elämässään eikä tuskin parempaa tule. viiteen vuoteen hän ei ole löytänyt muita, ei kuulemma rakastanut kuten minua.
mutta sehän ei ole mun asiani. nyt olen päässyt kostonhimosta, kaipauksesta jota en ikinä kertonut ja vihasta jonka ero jätti.
...pissikset!!!!!
Mailaile, mä todellakin tiedän miltä susta nyt [email protected]