Askel on raskas, kulku hidasta.
Tulen alhaalta,
sieltä missä pilvet
pyyhkivät tunturin laitaa.
Kasvoillani pisaroi kosteus,
sitä ei keskiyön aurinko kuivaa,
se on niin kaukana,
kovin kaukana.
Mihin olen matkalla,
sen olen unohtanut,
tai ehkä en ole edes tiennyt.
Kausko?
Kaukana olen ollut
aina.
Vuosi (-84?), olkihattu, pitkä parta, virttynyt satulareppu ja sandaalit. Jälkijunanhippi etsi itseään pohjoisnorjasta ... ei löytynyt, ei sanonut kukaan edes nähneensä.
Tulen alhaalta,
sieltä missä pilvet
pyyhkivät tunturin laitaa.
Kasvoillani pisaroi kosteus,
sitä ei keskiyön aurinko kuivaa,
se on niin kaukana,
kovin kaukana.
Mihin olen matkalla,
sen olen unohtanut,
tai ehkä en ole edes tiennyt.
Kausko?
Kaukana olen ollut
aina.
Vuosi (-84?), olkihattu, pitkä parta, virttynyt satulareppu ja sandaalit. Jälkijunanhippi etsi itseään pohjoisnorjasta ... ei löytynyt, ei sanonut kukaan edes nähneensä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ei olisi tarvinnut edes selitystä.
Oletko ajatellut, että selityksellä voit joskus rajoittaa jonkin toisen mielikuvaa - tai sitä, että tekstisi alkaisi elää ihan omaa elämäänsä?
Vai haluatko, että runosi tulkitaan aina, kuten sinä olit ne itse tarkoittanut?
tuo tapa tarttui oikeastaan kirjoittaessani eräälle runofoorumille tankarunoja ja huomatessani että kukaan lukijoista ei tiennyt hölkäsen pölähtämää tankan säännöistä ja perinteestä.
Tässä nimenomaisessa runossa tuosta selityksestä voisi oikeastaan kirjoittaa uuden runonkin :)
Tulkitaan ... arvelen kyllä että pyrin välttämään sellaista ilmaisua joka antaa kovin laajasti tulkinnanvaraa.