Olen pelkkä kanava, itselläni ei ole merkitystä, ainoastaan viestillä, jonka olen saanut tänne lähetettäväksi. Mistä tai keneltä viesti tulee, siitä minulla ei ole tietoa, mutta lähettäjän osalta sellaisia sanoja kuin tuppo ja botuliini ilmaantui mieleeni, ehkä ne merkitsevät ryhmän keskustelijoille jotakin, ehkä eivät. Siinä kohtaa viesti oli hyvin selkeä, että se on välitettävä nimenomaan tälle keskustelupalstalle ja se koskee jotakin tai joitakin täällä oleskelevia ihmisiä.
Viestin sisältö oli voimakkaita tilannekuvia, sanoja siinä ei ollut paljoa ja nekin tavallaan välittyivät tilanteen kautta. Kuten tavallista kanavoinnin ollessa kyseessä, viesti välittyy katkonaisena, paikoin varsin hämäränä, ja nämä epäselvyydet ja mahdolliset häiriötekijät voivat johtua vastaanottajasta, lähettäjästä, häiriötekijöistä meidän välillämme, tai kaikista yhdessä tai erikseen. Ei ole mitään syytä pitää näitä aivan luonnollisia häiriöitä merkittävinä, vaan yritän kuvailla mieleeni nousseet tilanteet kielen kautta mahdollisimman tarkasti, niin hyvin kuin kykenen.
Kaikkia tilannekuvia ilmeisesti yhdistää joku tekijä, kenties yksi tai useampi ihminen, joka on noissa tilanteissa ollut läsnä yhden tai useamman elämän aikana, tämän tarkempaa en yhdistävästä tekijästä osaa valitettavasti sanoa.
1. Joukko lapsia on kokoontunut kynttilöiden valaisemaan huoneeseen liehuvatukkaisen, kitaraa käsissään pitelevän nuoren miehen kanssa. Yksi lapsista on poissa, hänet on ajettu pois tai hän on lähtenyt loukattuna pakoon. Joku aikuinen on poissaolevaan lapseen kovin suuttunut, varmaankin mielestään hyvästä syystä, ja yllyttänyt muut lapset mukaansa joukolla tuomitsemaan yhden joukostaan ja sulkemaan pois keskuudestaan. Liehuvatukkainen nuorimies selittää lapsille tätä tapahtumaa, mitä on tapahtunut, miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat ja miten aikuisetkin voivat joskus olla väärässä, ja lapset kuuntelevat ja kyselevät ihmeissään, hämmentyneinä ja hieman häpeissään siitä, että ovat antaneet aikuisen jujuttaa itseään kiusaamaan yhtä joukostaan.
2. Liehuvatukkainen nuorimies on edelleen tilanteessa mukana jollakin tavalla, mutta vain jossain taustalla. Etualalla on vanha, valkeatukkainen, pienikokoinen mies, joka istuu korokkeella tuolilla ja puhuu rauhallisella äänellä suurelle joukolle ihmisiä, jotka istuvat suuressa valkoisessa teltassa penkeillä, ja ne, jotka eivät penkeille mahdu, nurmikon päällä. Puhetta kestää kauan, monilla on hieman epämukava olo mutta he haluavat kuulla lisää, tuuli paukuttaa telttakangasta, aurinko paistaa, sade ropisee telttakankaaseen, välillä on hyvin hiljaista, ulkona levittyy ruohokenttä, jota ympäröivät joka puolella korkeat, valkohuippuiset vuoret. Valkotukkainen mies on opettaja, joka välillä vitsailee ja puhuu kauniita sanoja elämästä, ymmärryksestä, totuudesta ja ennen kaikkea siitä - tähän hän käyttää paljon aikaa ja energiaa - että kuulijat eivät saa pitää häntä opettajana, vaan ainoa totuus on heissä itsessään. Tämä on kuulijoista hyvin hämmentävää ja häiritsevää, kuitenkin samalla hyvin rauhoittavaa ja kiinnostavaa.
3. Kolmas tilannekuva ei ole yksi tilanne, vaan jatkuva sarja välähdyksiä, joissa kaikissa on mukana yksi ja sama ulkomuodoltaan alati muuttuva hahmo, joka ei ole mies eikä nainen, joka on vieläkin pidempi ja hoikempi kuin kitaraa soittava liehuvatukkainen nuorimies, jonka koko kehoa ympäröi värisevä valokehä. Hän uhkuu puhdasta voimaa, hän on arvaamaton ja pelottava, mutta samalla hän herättää täydellisen luottamuksen ehdottomaan oikeudenmukaisuuteensa ja hyväntahtoisuuteensa, hän nauraa koko ajan ja pilkkaa armottoman hyväntahtoisesti itseään ja kaikkia muita, ihmiset tuntevat hänen seurassaan olonsa levollisiksi ja virkeiksi, ja samalla haavottuviksi ja paljaiksi, ja ihmiset hakeutuvat hänen seuraansa pitkien matkojen takaa yhä uudestaan ja uudestaan. Hänen kotinsa on avoin monille mutta ei kaikille, hänen kotinsa on ansoja täynnä. Tarpeen vaatiessa hän puolustaa itseään ja perhettään mitään armoa antamatta. Hän puhuu jatkuvasti pulppuavana virtana koko ajan leikkiä laskien, hän ei opeta sanoillaan, hän ei opeta teoillaan, hän itse on opetus, hän ailahtelee, hän sekottaa päätään kaikilla päihteillä, hän sanoo ja toimii niin kuin asiat ovat. Yhdessä välähdyksessä hän kertoo ihmiselle olevansa noita, noitasuvusta siinnyt, välähdyksessä hän paljastaa koko olemuksensa järkkyneen, kun ihminen on toiminut jossain tilanteessa oivaltavalla tavalla, välähdyksessä hän nauraa paskaisesti ihmiselle ja ihmisten pienille ongelmille, välähdyksessä hän yrittää jotain temppua a mokaa itsensä surkeasti, välähdyksessä hän antaa suuren avun ja lohduttaa avunsaajaa sanoen, että auttaessaan ihmistä hän saa enemmän kuin antaa, opettaessaan hän oppii itse. Hän hurmaa, hämää ja häilyy, hän on suunnattoman itseriittoinen ja itsekeskeinen eikä lainkaan itsetärkeä, suurimman ilonsa hän saa haastajasta, joka näyttää hänelle jotain uutta hänestä itsestään. Ihmisen silmissä hänen valonsa kiihkeä lepatus on alati kaunis katsoa.
4. Pimeä huone, partasuinen miesjoukko, pehmeää musiikkia jonka rytmi lähtee kiertämään, kookospähkinämalja josta pulppuavan pyhän suitsukkeen makea tuoksu täyttää koko huoneen. Ajatus hidastuu, hidastuu, ajatus saa ajatuksenpäästä melkein kiinni, kadottaa, tavottaa uudelleen, vajoaa, vajoaa.
Sama tai toinen huone, sama tai eri joukko partasuita, juodaan kitkerää teetä, taulut seinillä alkavat tanssia samaan tahtiin yhteisten ajatusten kanssa, partasuut nauravat iloisesti sen hetken kun kadottavat erillisyytensä.
5. Yksinäinen, surullinen nuori nainen, jonka sydämeen, otsaan ja vatsaan sinkoaa teräviä polttavan totuuden nuolia, yksinäinen surullinen nuori nainen, joka ei koskaan anna hyväntekijälleen anteeksi taitamatonta ja vastuutonta jousen käsittelyä, ei koskaan anna mahdollisuutta pyytää anteeksi eikä jousella ampuja opi pyytämään anteeksi. Yksinäinen, surullinen nuori nainen, joka kuoli viime keskiviikkona.
Syvästi haavoitettu nainen, joka näyttää kohdan, mihin ampua nuoli, ja antaa jousella ampujalle luvan ampua yhden palavan nuolen, avaa nuolelle haavansa arpikudoksen niin että haavan parantuminen voi alkaa, ja opettaa ampujaa pikkuhiljaa ymmärtämään miten ja milloin vapauttaa jänne, milloin pitää nuolensa visusti viinessä.
***
Vastaanottava vireeni alkaa hiipua, kuvia on muitakin mutta ne muuttuvat koko ajan vain häilyvämmiksi, ehkä ne toistavat ja varioivat samoja teemoja, ehkä jotain oleellista jää viestimättä kanavoijan uupumuksen vuoksi. Aistin edelleen jollakin tasolla, että lähettäjältä on tullut selkeäsanainen viesti, joka saattaa sisältää neuvoja ja varoituksia mutta sitä en enää tavoita. Voin vain pyytää anteeksi heikkouttani ja toivoa, että mahdolliset neuvot ja varoitukset, jos niitä oli tulossa, välittyvät tavoittamieni kuvien kautta.
Viestin sisältö oli voimakkaita tilannekuvia, sanoja siinä ei ollut paljoa ja nekin tavallaan välittyivät tilanteen kautta. Kuten tavallista kanavoinnin ollessa kyseessä, viesti välittyy katkonaisena, paikoin varsin hämäränä, ja nämä epäselvyydet ja mahdolliset häiriötekijät voivat johtua vastaanottajasta, lähettäjästä, häiriötekijöistä meidän välillämme, tai kaikista yhdessä tai erikseen. Ei ole mitään syytä pitää näitä aivan luonnollisia häiriöitä merkittävinä, vaan yritän kuvailla mieleeni nousseet tilanteet kielen kautta mahdollisimman tarkasti, niin hyvin kuin kykenen.
Kaikkia tilannekuvia ilmeisesti yhdistää joku tekijä, kenties yksi tai useampi ihminen, joka on noissa tilanteissa ollut läsnä yhden tai useamman elämän aikana, tämän tarkempaa en yhdistävästä tekijästä osaa valitettavasti sanoa.
1. Joukko lapsia on kokoontunut kynttilöiden valaisemaan huoneeseen liehuvatukkaisen, kitaraa käsissään pitelevän nuoren miehen kanssa. Yksi lapsista on poissa, hänet on ajettu pois tai hän on lähtenyt loukattuna pakoon. Joku aikuinen on poissaolevaan lapseen kovin suuttunut, varmaankin mielestään hyvästä syystä, ja yllyttänyt muut lapset mukaansa joukolla tuomitsemaan yhden joukostaan ja sulkemaan pois keskuudestaan. Liehuvatukkainen nuorimies selittää lapsille tätä tapahtumaa, mitä on tapahtunut, miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat ja miten aikuisetkin voivat joskus olla väärässä, ja lapset kuuntelevat ja kyselevät ihmeissään, hämmentyneinä ja hieman häpeissään siitä, että ovat antaneet aikuisen jujuttaa itseään kiusaamaan yhtä joukostaan.
2. Liehuvatukkainen nuorimies on edelleen tilanteessa mukana jollakin tavalla, mutta vain jossain taustalla. Etualalla on vanha, valkeatukkainen, pienikokoinen mies, joka istuu korokkeella tuolilla ja puhuu rauhallisella äänellä suurelle joukolle ihmisiä, jotka istuvat suuressa valkoisessa teltassa penkeillä, ja ne, jotka eivät penkeille mahdu, nurmikon päällä. Puhetta kestää kauan, monilla on hieman epämukava olo mutta he haluavat kuulla lisää, tuuli paukuttaa telttakangasta, aurinko paistaa, sade ropisee telttakankaaseen, välillä on hyvin hiljaista, ulkona levittyy ruohokenttä, jota ympäröivät joka puolella korkeat, valkohuippuiset vuoret. Valkotukkainen mies on opettaja, joka välillä vitsailee ja puhuu kauniita sanoja elämästä, ymmärryksestä, totuudesta ja ennen kaikkea siitä - tähän hän käyttää paljon aikaa ja energiaa - että kuulijat eivät saa pitää häntä opettajana, vaan ainoa totuus on heissä itsessään. Tämä on kuulijoista hyvin hämmentävää ja häiritsevää, kuitenkin samalla hyvin rauhoittavaa ja kiinnostavaa.
3. Kolmas tilannekuva ei ole yksi tilanne, vaan jatkuva sarja välähdyksiä, joissa kaikissa on mukana yksi ja sama ulkomuodoltaan alati muuttuva hahmo, joka ei ole mies eikä nainen, joka on vieläkin pidempi ja hoikempi kuin kitaraa soittava liehuvatukkainen nuorimies, jonka koko kehoa ympäröi värisevä valokehä. Hän uhkuu puhdasta voimaa, hän on arvaamaton ja pelottava, mutta samalla hän herättää täydellisen luottamuksen ehdottomaan oikeudenmukaisuuteensa ja hyväntahtoisuuteensa, hän nauraa koko ajan ja pilkkaa armottoman hyväntahtoisesti itseään ja kaikkia muita, ihmiset tuntevat hänen seurassaan olonsa levollisiksi ja virkeiksi, ja samalla haavottuviksi ja paljaiksi, ja ihmiset hakeutuvat hänen seuraansa pitkien matkojen takaa yhä uudestaan ja uudestaan. Hänen kotinsa on avoin monille mutta ei kaikille, hänen kotinsa on ansoja täynnä. Tarpeen vaatiessa hän puolustaa itseään ja perhettään mitään armoa antamatta. Hän puhuu jatkuvasti pulppuavana virtana koko ajan leikkiä laskien, hän ei opeta sanoillaan, hän ei opeta teoillaan, hän itse on opetus, hän ailahtelee, hän sekottaa päätään kaikilla päihteillä, hän sanoo ja toimii niin kuin asiat ovat. Yhdessä välähdyksessä hän kertoo ihmiselle olevansa noita, noitasuvusta siinnyt, välähdyksessä hän paljastaa koko olemuksensa järkkyneen, kun ihminen on toiminut jossain tilanteessa oivaltavalla tavalla, välähdyksessä hän nauraa paskaisesti ihmiselle ja ihmisten pienille ongelmille, välähdyksessä hän yrittää jotain temppua a mokaa itsensä surkeasti, välähdyksessä hän antaa suuren avun ja lohduttaa avunsaajaa sanoen, että auttaessaan ihmistä hän saa enemmän kuin antaa, opettaessaan hän oppii itse. Hän hurmaa, hämää ja häilyy, hän on suunnattoman itseriittoinen ja itsekeskeinen eikä lainkaan itsetärkeä, suurimman ilonsa hän saa haastajasta, joka näyttää hänelle jotain uutta hänestä itsestään. Ihmisen silmissä hänen valonsa kiihkeä lepatus on alati kaunis katsoa.
4. Pimeä huone, partasuinen miesjoukko, pehmeää musiikkia jonka rytmi lähtee kiertämään, kookospähkinämalja josta pulppuavan pyhän suitsukkeen makea tuoksu täyttää koko huoneen. Ajatus hidastuu, hidastuu, ajatus saa ajatuksenpäästä melkein kiinni, kadottaa, tavottaa uudelleen, vajoaa, vajoaa.
Sama tai toinen huone, sama tai eri joukko partasuita, juodaan kitkerää teetä, taulut seinillä alkavat tanssia samaan tahtiin yhteisten ajatusten kanssa, partasuut nauravat iloisesti sen hetken kun kadottavat erillisyytensä.
5. Yksinäinen, surullinen nuori nainen, jonka sydämeen, otsaan ja vatsaan sinkoaa teräviä polttavan totuuden nuolia, yksinäinen surullinen nuori nainen, joka ei koskaan anna hyväntekijälleen anteeksi taitamatonta ja vastuutonta jousen käsittelyä, ei koskaan anna mahdollisuutta pyytää anteeksi eikä jousella ampuja opi pyytämään anteeksi. Yksinäinen, surullinen nuori nainen, joka kuoli viime keskiviikkona.
Syvästi haavoitettu nainen, joka näyttää kohdan, mihin ampua nuoli, ja antaa jousella ampujalle luvan ampua yhden palavan nuolen, avaa nuolelle haavansa arpikudoksen niin että haavan parantuminen voi alkaa, ja opettaa ampujaa pikkuhiljaa ymmärtämään miten ja milloin vapauttaa jänne, milloin pitää nuolensa visusti viinessä.
***
Vastaanottava vireeni alkaa hiipua, kuvia on muitakin mutta ne muuttuvat koko ajan vain häilyvämmiksi, ehkä ne toistavat ja varioivat samoja teemoja, ehkä jotain oleellista jää viestimättä kanavoijan uupumuksen vuoksi. Aistin edelleen jollakin tasolla, että lähettäjältä on tullut selkeäsanainen viesti, joka saattaa sisältää neuvoja ja varoituksia mutta sitä en enää tavoita. Voin vain pyytää anteeksi heikkouttani ja toivoa, että mahdolliset neuvot ja varoitukset, jos niitä oli tulossa, välittyvät tavoittamieni kuvien kautta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mene googlehen kirjoita Bruno Groning lue, mitâ löydät. Ehkäpâ sieltä lôytyy yksi elävän elämän salaisuus