Olen 24v ja onnellisesti avoliitossa elänyt jo 5v. Oma talo on ja asiat muutenkin hyvin, jos ei huomioi sitä että olen työttömänä. Olen tässä alkanut miettiä ja keskusteltu siipan kanssa lasten hankkimisesta. Tuntuu, että aika olisi oikea, jos sellaista nyt onkaan.. On vaan niin paljon kysymyksiä pää täynnä ja pelkojakin. Haluaisin vauvan, mutta olen miettinyt sitäkin että jos minusta ei olekaan äidiksi. Minulla on taustalla väkivaltainen perhe, vanhempien ero ja isän itsemurha. Kaikki nuo vaikuttaa yhä minuun vaikka olen terapiassa ne jo käsitellyt. Minä haluaisin antaa omalle lapselle sen mitä minulla ei ollut: lämmin ja turvallinen koti. Sitten on pelkoja synnytykseen liittyen.. suvussa on leveälantioisia naisia, joista aina on vitsailtu että synnyttämisen ei pitäisi olla ongelma. Useammalla näistä naisista on tehty sektio ja yhdelle hätäsektio.. oli aluksi yritetty väkisin saada synnyttämään alateitse ja sitten tulikin hätäsektio eteen.. lapsi kärsi hapenpuutteesta ja on vammainen.. Eli nyt haluaisin tietää miten olette päässeet mahdollisista peloista ja muista? Minä kuitenkin kovasti haluaisin oman lapsen, mutta ajankohtaan liittyen ajatukset ristiriitaiset vaikkakaan tälle ei olisi mitään estettä..
Pelkoja yms
Susa
2157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Synnytykseen liittyvistä peloista voi ainakin käydä puhumassa synnytyspelkopolikliniikalla. Sieltä saa tietoa kivun lievityksistä ja suunnitellun sektion mahdollisuudesta, näin olen kuullut. Lantion kokoa (siinä mielessä, että mahtuuko vauva sieltä) ei voi arvioida silmämääräisesti. Synnytystapa-arvio tehdään sisätutkimuksena ja uskon, että lääkärit yleensä osaavat asiansa.
Noista muista peloista... Minusta on ihan tervettä miettiä omaa lapsuuttaan sekä sitä, miten se saattaa kasvatukseen heijastua. Kuitenkin muistettava, että kaikki meistä ovat epätäydellisiä ja elämässä on paljon sattuman kauppaa. Ja vaikeudet, joita ihminen elämässä on kokenut, saattavat jalostaa hänen ymmärrystään elämästä.
Jos pelkosi täysin lamauttavat sinut, on ehkä syytä miettiä, onko taustalla masennusta tai muuta. Ne olisi syytä ensin hoitaa, ettei raskaudesta tulisi liian "raskasta".
Kiitos vastauksestasi! Kyllä uskon, että olen päässyt niistä asioista eteenpäin, koska muuten kävisin yhä terapiassa. Nyt on jotenkin helpompi olla. Pitää avomiehen kanssa vielä keskustella asiasta, että molemmat on sitten varmoja. Sitten raskaaksi tulemiseen vaikuttaa vielä sekin, että olen syönyt pillereitä 5v niin ei ehkä ihan heti tärppääkään.