Lomaihastus

Koettu on ihastuksen huuma. Vasta jälkeen päin ymmärsin miten se oikein kolahti. Romanssi jolla ei ollut minkäänlaista tulevaisuutta, mutta jota ei hevillä uhohda.

Ei paljoa puhuttu, mutta hymy oli jotain :)) Se mitä puhuttiin, jäi mieleen kyllä. Oli jotain aivan perusjuttua mutta ihanaa. Ikävä tätä ihmistä jäi, ehkä joskus jos vielä samaan paikkaan menen, tulen hänen kanssaan hymyjä vaihtamaan :)

Mitään ei kuitenkaan välillämme tapahtunut, koska emme kuitenkaan olleet etsimässä pelkkää seksiä vaan meistä molemmat arvostivat oikeaa suhdetta. Siihen taas ei kauheasti ollut mahdollisuuksia niin lyhyenä aikana (kuukausi) ja loman päätyttyä ollessamme taas eri maissa olisi ollut hankalaa pitää suhdetta yllä, varsinkin kun emme tuolloin olleet vielä täysi-ikäisiä (matkustelu riippuvaisempaa vanhemmista ja heidän rahoistaan kuin työssäkäyvällä ja yksin asuvalla ihmisellä). Siksi sekään ei yrittänyt ehdotella mitään, vaan lähinnä jutteli kanssani, katsoi syvään silmiin ja hymyili. Juuri ennen lähtöä vaihdettiin kuitenkin vielä surulliset silmäykset, katseesta näki että sitäkin vitutti... No, jäipä mulle siltä ainakin viesti mukavaksi muistoksi. Ja tapaus kyllä kohensi siihen aikaan hyvin heikkoa itsetuntoani.

Todellakin sydämeni vietiin kaksi vuotta sitten, ja edelleenkään ei ole tullut ainuttakaan miestä vastaan joka olisi saanut minussa aikaiseksi yhtä voimakkaita tunteita, edelleen jaksan kaivata ja ikävoidä, uneksien.

Yhteyttäkin yritimme pitää, mutta ei kaksi opiskelijaa voinut reissata pitkin yhtä mannerta.

Kyllähän niitä lomaihastumisia tulee.
Toiset on helpompi unohtaa kuin toiset.
Jos toinen tekee suuren vaikutuksen, niin on hankala unohtaa.

Ongelmana ovat vain usein kieli, kulttuuri, eri kansallisuus.

on jäänyt ainiaaksi sydämeeni. olin nuori ja niin oli hänkin. mutta muutamia ihania päiviä vietimme yhdessä. seksiä ei ollut mutta suukkoja ja halauksia. ja kaiken maailman juttelua. sain häneltä lahjaksi kultasormuksen joka minulla vieläkin on tallella.
kirjoittelimme pitkän aikaa ja kirjeetkin on tallella. muistelen vieläkin niitä ihania päiviä joskus.

Italiassa kolme vuotta sitten... ihastuin niin täysillä(ei italialainen). Jalat meni alta. Mitään suudelmia enempää ei ollut. Ja nyt vieläkin välillä mietin tätä miestä...vaikka olen yrittänyt unohtaa hänet. Taitaa hänellä olla erityinen paikka sydämmessäni aina. Ollaan välillä oltu yhteyksissä ja viimeksi näin hänet 2 vuotta sitten. En tiedä jos vielä kohdattaisiin, miltä se tuntuisi.

Eipä ole ton jälkeen tullut yhtä salaman lailla ihastumista. Oli se niin ihanaa mutta toisaalta niin surullista... kaikki ne kyyneleet ja itkut kun kun lähdin takaisin kotiin... molemminpuolista.