Kävelen kohti lämmintä puuta,
puun viereistä suojaa.
Katson kohti lähestyvää kuuta,
jota kukaan ei huomaa.
Loiske tumman veden kertoo,
että valo ikuisuuden
saunaansa saunoo.
Tuonelan kutsu veteen vie.
Harmaat varjot, Harmaat koivut,
ne viiltää raot helvettiin.
Synkät varjot, Synkät koivut,
niistä eroon haluun päästä niin.
Mutta tuuli kuin lähestyvä juna,
viiltää sydämmeni,
ja läpi rohkeuteni.
En pysty hengittämään.
puun viereistä suojaa.
Katson kohti lähestyvää kuuta,
jota kukaan ei huomaa.
Loiske tumman veden kertoo,
että valo ikuisuuden
saunaansa saunoo.
Tuonelan kutsu veteen vie.
Harmaat varjot, Harmaat koivut,
ne viiltää raot helvettiin.
Synkät varjot, Synkät koivut,
niistä eroon haluun päästä niin.
Mutta tuuli kuin lähestyvä juna,
viiltää sydämmeni,
ja läpi rohkeuteni.
En pysty hengittämään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpa tumma, oikeastaan melkoisen kolkko runo.
Mutta kirjoittaa Sinä osaat,
siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Sain inspiraation mökillä.
Kello oli jotain puolilta öin ja oli ihan hitonmoinen kylmyys ja tuuli.
Synkkääkin oli.
Hei vähän kirjotat hyvin! Aika synkkää juu mutta ei se mitään (: