Mistä sinä saavuit?
Ääneti näyn unestaniko koin,
utuisena kuvana edessäni,
leijailit enkelinä maailmaani
Enkä voinut hämmästykseltäni,
silmiesi kauneudessa uidessani,
katsettani sinusta irroittaa
Etkä päästänyt minusta irti
Siipesi minuun kiinnitit,
sanojesi viettelevien sävelin
Vai olivatko ne harput korkeuksien,
ethän voinut olla päältä maailmain
Huuliltasi sanaako kuulinkaan?
Ja yhä uudestaan,
sointuusi havahduin
Edessäni leijuvaan
Minne sinä katosit?
Vain hetkeksi selkäni käänsin,
askeleeni hitaasti veivät,
sydämeni niille sijoille jäi
Katseesi poltti niskaani,
toivoin, niin toivoin
Sitten hiljaisuus
Saan vain sydämeeni,
kaipauksen kimalluksen
Ja toivomuksen elämäni arvoisen
Nähdä sinut vielä uudelleen
Koska kuitenkin...
Sydämeeni jäit
Ikuisesti
Ääneti näyn unestaniko koin,
utuisena kuvana edessäni,
leijailit enkelinä maailmaani
Enkä voinut hämmästykseltäni,
silmiesi kauneudessa uidessani,
katsettani sinusta irroittaa
Etkä päästänyt minusta irti
Siipesi minuun kiinnitit,
sanojesi viettelevien sävelin
Vai olivatko ne harput korkeuksien,
ethän voinut olla päältä maailmain
Huuliltasi sanaako kuulinkaan?
Ja yhä uudestaan,
sointuusi havahduin
Edessäni leijuvaan
Minne sinä katosit?
Vain hetkeksi selkäni käänsin,
askeleeni hitaasti veivät,
sydämeni niille sijoille jäi
Katseesi poltti niskaani,
toivoin, niin toivoin
Sitten hiljaisuus
Saan vain sydämeeni,
kaipauksen kimalluksen
Ja toivomuksen elämäni arvoisen
Nähdä sinut vielä uudelleen
Koska kuitenkin...
Sydämeeni jäit
Ikuisesti
Vastaukset 8
Vanhimmat
noita runojasi olen lueskellut, ja jotain ylimaallista olet kohtaamastasi ihmisestä täällä runojen muotoon rakennellut.
eikä hän taida tietää miten kauniisti ajattelet hänestä. joskus olisi hyvä kohdata hänet ihmisenä, keskittyä ihailun sijasta johonkin muuhun. hän on runojesi unikuva, mutta millaisia runoja saisi lukea, jos hän "lihallistuisi", vajaana ihmisenä virheineen ja vikoineen.
ehkä hän kaipaa muuuta(kin) kuin ihailua. ehkä sinun puolelta tulisi herätä tuosta jo kauan kestäneestä uneksimisesta (taas runojesi puolelta päättelyä) ja kääntää askeleesi suunta hänen luokseen ja katsoa häntä tarkemmin. eikä päästää niin helpolla pois. semmoinen kun kertoo tunteista aivan päinvastaista, kuin mitä ne sinulla ilmeisesti on. päättäväisesti vakuuta muusta. ehkä saamme lukea elämänmakuisia runoja teistä kahdesta sitten. odotan.
saa edessään asioista, joita kohtaa, näkee, ajattelee. Ei koskaan tiedä mistä runon aiheensa ammentaa.
Tähän runoon on kyllä ihan oikeakin tapahtuma, josta hieman laajennin kuvaa. Miten ihmiset saavat jonkun jäämään mieleensä niin, että alkaa vaivaamaan? Ehkä tuolle ihmiselle luo omissa ajatuksissaan sellaista, mikä itse haluaa. Ei sitä, mitä ihminen on? Kasvattaako ihminen ihastumistaan ja milloin se sitten tekee jo elämän vaikeaksi?
Miksi minä- lähestymiskohta? Olenko niin itserakas, että haluan vain itseäni tuoda ilmi? Vai olisiko itsensä käyttäminen runonsa kohteena uskottavampi lähestymiskohta, kuin ulkopuolisena katseleminen? No, ehkä tämä minä- lähestyminen on osunut jo liiankin hyvin. Heittelen ajatuksissani tunnetiloja, ravistan hiukan ja kokeilen, mitä siitä sitten saan mielessäni esiin.
No, jos oikeasti alkaa runojani kaivelemaan (piti muuten käydä itsekin niitä lävitse), niin kyllä siellä vaikka viimeisessä kymmenessä on käyty lävitse ajasta ennen ihastumista siihen hetkeen, kun paadelle kyyneleensä asettaa...
Jospa ei kannattaisi yrittää elää elämääni runojeni kautta, enhän itsekään niin tee... :)
Kiitos sinulle, todellakin! Hienoa, että näistä kirjoitelmistani voi saada tuollaista mieleen ja kuinka rohkaista ihmistä.
ja ennen kaikkea, kaunis sisältö.
on upeaa lukea, onnen tuo hetkeen.
Kiitos sinulle näistä sanoistasi.
..kiitos kirjoittajalle runosta, joka toi muistikuvia vuosien takaa elävästi mieleen, mieleenjääneestä henkilöstä.
Tätä luen vielä lisää : )
tapahtumia sattuu ja tapahtuu :)
Jotkut niistä vain jäävät ja syöpyvät sieluun tarkemmin ja pidemmäksi aikaa. Ja ehkä itsekin sille antaa suurempaa kuvaa, mikä alkuperäinen olikaan ollut.
Kiitos Padme, arvostan sanojasi :)
kosketuksen ulottumattomissa olevaa tässä runossa. Kaipauksen siivenisku värähtävässä hetkessä. :)
kosketus voisi himmentää hetkeä uloittumattomuudessa. Ehkä taas suurentaa sitä hetkeä.
Mutta jokainen sydämessään sen tietää, hetki arvoisenansa muistoissa hehkuu.
Kiitos sinulle :)