kertoisitteko omista kokemuksistanne uroksen kastroinnista tai hormoonipiikin käytöstä. Vaikuttiko mitenkään ja missä vaiheessa?Olen kysynyt eläinlääkäriltä ko asiasta, mutta vastaus
oli luonnollisesti "ympäripyöreä". Omakohtaiset kokemukset
kiinnostais. Rotu olis kans kiva tietää.
oli luonnollisesti "ympäripyöreä". Omakohtaiset kokemukset
kiinnostais. Rotu olis kans kiva tietää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä kääpiövillakoirauroksemme oli 6-vuotias kun otettiin sille kaveriksi narttu. Emme arvanneet, että nartun juoksut aiheuttaisivat niin hirveästi ongelmia: Uros pissi joka nurkan sisällä ja ulkona, ei syönyt, ulisi, raapi ovet ja silmät seisoi päässä. Se oli aivan liian yliseksuaalinen kaikin puolin. Kokeiltiin ensin hormonipiikkiä pariin kertaan, mutta "ajoitus" osui hieman pieleen. Nartun juoksun aikana se oli aivan yhtä hullu kuin ennenkin ja sen jälkeen tuli aika flegmaattiseksi. Mutenkin ne hormoonipiikkien antamiset tuntui jotenkin inhottavilta (ja kalliilta!).
Päädyttiin sitten kastroida uros, kun se oli jo 10-vuotias. Lääkärin mielestä seoli OK, koska koira on terve ja viriili. Kaikin puolin ollaan tyytyväisiä, eikä kaduta yhtään. Narttu saa olla juoksuineen melko rauhassa. Koira ei ole enää yliseksuaalinen ja se merkkailu väheni huomattavsti. Leikkauksesta se parani parissa päivässä.
Voin kertoa, että nyt 12-vuotias vanha herra on ihan yhtä leikkisä kuin ennenkin. Itse asiassa se alkoi saamaan näitä hauskoja "pentuhepuleita" uudelleen leikkauksen jälkeen! Ruokahalu on jonkin verran kasvanut, mutta seuraan sen painonnousua ja mitä sille annan joten ylipainoisuutta ei ole.
Omasta kokemuksestani voin suositella urokselle kastrointia ennemmin kuin noita kemiallisia aineita!
Meillä on n. nelivuotias urosvehnä, joka
kastroitiin viime syksynä. Perussyy kastrointii
oli se, että aiomme ottaa samaa rotua olevan
nartun nyt kesällä.
Kastroinnin jälkeen koiramme ruokahalu kasvoi
mahdottomasti. Ennen operaatiota se oli aika
huono syömään, mutta nyt ruoka maittaa. Jotenkin
myös tuntuu, että koira tuli uudelleen jotenkin
pentumaisemmaksi ja leikkisämmäksi.
Edelleen koiramme kuitenkin rähisee muille
uroksille. Pehmeäksi se ei ole tullut.
Oma koiramme on suomenlapinkoira,ja se
kastroitiin 2,5 vuotiaana.Syynä se,että emme
halunneet,että tulee ei-toivottuja pentuja ja
toisten urosten kanssa rähinöinti.Koira myös
karkaili silloin tällöin naapuriin narttujen
luokse,varsinkin kiima-aikoina,muuten pysyi
pihassa hyvin vapaanakin.Meidän koiraamme se
vaikutti niin,että se lihoi 3 kiloa.Jätimme ruuan
ja liikunnan suhteen huomioimatta hetkeksi,ja
niin vain kävi.Joten sitä täytyy huomioida koko
ajan,ellei halua,että koira lihoo,koska
kastrointi hidastuttaa aineenvaihduntaa.Tuloksia
alkoi näkymään 2-3 kuukauden kuluttua
leikkauksesta,silloin kun hormonit olivat verestä
poistuneet.Karkailu hävisi miltei kokonaan
kastroinnin seurauksena.Mutta edelleen rähisee
toisille uroksille:(Lisäksi koira ei ole enää
niin paha "luupää"kuin ennen leikkausta.Lenkillä
on helpompi mennä,kun se ei kisko laidalta
toiselle narttujen hajujen perässä.Pari päivää
leikkauksen jälkeen koira oli aika
huonossa "jamassa".Aloin siinä vaiheessa jo
katumaan koko leikkausta.Mutta kyllä se siitä
parani!Kävely tuotti aluksi ongelmia.Puolikkaan
aspiriinin annoin kahdesti päivässä eläinlääkärin
määräyksestä.Ensiksi kannattaa kyllä kokeilla
sitä hormoonipiikkiä.Jos se vaikuttaa
urokseesi,niin todennäköisesti kastrointikin
vaikuttaa.Meillä kastrointi maksoi 450 markkaa.Ja
en ole katunut ollenkaan!
Mulla on 11 v. ajokoira-beagle poika. Se
kastroitiin n. 5 vuotiaana. Leikkaus oli klo 16
ja klo 22 koira hoiperteli pökkyräisenä juomaan.
jano oli tolkuton. Nukkumaan mennessä laitoin
sille kauluksen, ettei se pääsisi nuolemaan
haavaa. Koirani nukkuu sängyssäni. Siinä se
sitten istua kökötti varmaan vartin, kun ei
tykänny kauluksesta. Aina kun pää retkahti
väsymyksestä ja osui sänkyyn, se skarppasi.
Lopulta otin kaulurin pois ja koira nukahti saman
tien, eikä tutkinukaan haavaa. Seuraavana päivänä
se jo lähti kävelylle ja parin päivän päästä oli
jo täysin terve.
Vaikutuksen kyllä huomasi. Koira on paljon
leikkisämpi, eikä kulje kaikkien hajujen perässä.
Metsästykseen sitä ei oo oikeestaan käytetty ja
nytkään se ei lähe muutamaa metriä kauemmaks
ajamaan, jos jotain löytää.
Uroksille ei pahemmin pärise, varsinkaan jos on
irti. Tätä nykyä meiän haukku on vähän pyörylä,
mutta ei lihava. Muuten on kyllä iloinen ja
reipas.
Itselläni on 6-vuotias saksanpaimenkoira joka
kastroitiin kolmisen viikkoa sitten. Koirani on
ollut aina todella "yliseksuaalinen", ja
kastroimista olin harkinnut jo monta vuotta
kuitenkaan tekemättä sitä koska moni eläinlääkäri
oli sitä vastaan. Mutta koska koira vanhetessaan
tuntui aina vaan "sekoavan" pahemmin narttujen
juoksuaikoina päätin kuitenkin kastroida koirani.
Jo näiden kolmen viikon aikana koira on
rauhoittunut huomattavasti, kaikki turha
vinkuminen ja vouhottaminen on jäänyt pois, koira
ei käy enää ylikierroksilla koko ajan vaan osaa
olla paljon rauhallisemmin. Koirani kastrointi
maksoi n. 700 mk, mutta kyllä kannatti. Vain sitä
olen jälkeenpäin harmitellut että kuuntelin
näinkin monta vuotta turhaan koirani levotonta
vinkumista. Ruokahalu on varmaankin vähän
kasvanut, mutta koirani on aina muutenkin ollut
aivan hulluna ruuan perään. Joten suosittelen
kastrointia lämpimästi!
Itsekin harkitsin aluksi hormoonipiikkiä mutta
sen vaikutus voi alhaisimmillaan kestää esim.
vain kuukauden, joten aika kalliiksi tulisi.