kukaan ei voi mua auttaa.. ei ees mun psykologi.. mä olen halunnut kuolla jo kaks vuotta, mun elämä on niin perseestä..
kunpa löytäisin jonku avun millä pääsisin yli täst kaikesta..
kunpa löytäisin jonku avun millä pääsisin yli täst kaikesta..
itsemurha
sara
251386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Moi Sara! Voin kertoa, että ihan varmasti on paljon muitakin vaihtoehtoja, kuin itsemurha. Itse ajattelin viimeksi eilen itsemurhaa yhden jutun takia, ja tänään paljastui että olin huolehtinut ihan turhaan. Onneksi en tehnyt itsaria!:) No vakavasti puhuen, luin yhdestä kirjasta semmoisen neuvon, joka oli annettu itsaria yrittäneelle: Kuvittele että tämä on ensimmäinen päiväsi maan päällä (tai jotain sellaista) ja sitten ne itsariajatukset olivat menneet ohi.
Toivottavasti tästä oli jotain apua!:)
Vielä semmoinen lisäys, että en mäkään oikeastaan HALUA elää. Elän vain siksi, että uskon että elämä on jokin testi, ja jos tekisin itsarin niin syntyisin samaan pisteeseen uudestaan... On varmasti monia joita elämä ei kauheasti kiinnosta, mutta kyllä sen aina jotenkin elää voi, jos ei muuten niin esim. perheen takia. Onneksi luonnollinen kuolema tulee kuitenkin joskus... ei tämä kidutus (elämä) ikuisesti kestä!
joo. tätä samaa.
Meizi on ollu myös syvällä täs paskas jo pitemmän aikaa. Ei oo oikeestaan mitään. Ei jaksa. Eikä välitä vaikka tekee pahaa itelleen.
Kukahan meitäki auttas.
mun yks kaveri teki sen täs melkee vuosi sitte ja se muuten tuntuu sitte kaikista jotka vähäki tuntee nii helevetin pahalta....oikiasti, ei kannata, ittekki oon ajatellu sitä melkee koko ikäni mutta ku kaveri teki nii huomasin että mitä vittua mä oikee meinaan tehrä...
....elämä on pitkä... on paljon aikaa. ja ei se varmasti koko ajan niin huonoa ole. uskokaa pois.
ja mistä sen tietää ehkä joku päivä(ennemmin tai myöhemmin) löytyy joku joka todella haluaa ja pystyy auttamaan.
Jos sinulla ei ole mitään vakavaa sairautta, niin älä edes ajattele itsaria
On paljon vakavasti sairaitakin ihmisiä, jotka haluavat elää
Käy vaikka jossakin sairaalassa, jossa hoidetaan syöpään kuolevia lapsia ,niin näet ettei sinulla ole mitään ongelmia
tarkoitatko etteivät henkiset ongelmat ole mitään? ne ovat suuria ongelmia, yleensä suurempia ja vakavampia kuin fyysiset!
minun tarinani:
nuorempana hauoin kymmenen ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä itsemurhaa...en sitä kuitenkaan tehnyt, koska uskoin parempaan huomiseen! ja se parempi huominen tulikin! löysin elämäni miehen, jota en koskaa uskonut löytäväni! tarkoitan siis, että ei saa lakata uskomasta!!
Moips
Kukaan ei saa tehdä istemurhaa..Elämää on elämän arvoista !... Eläkää elämänne ja yrittäkää ite parantaa sitä, jotta siitä tulisi elättävä.. Mulla on menny viime aikoina tosi huonosti, on tapahtunu vaikka mitä.. Mut jatkan tätä *paskaa* elämää...Vaikkei siinä ei oo mitään järkee...Mutta yhdestä asiasta olen varma..Elämällä on pääpiste, johonka pitää itsensä sijoittaa..Jos ei siihen pysty niin mätänee helvetissä...(koituu vielä pahempia ongelmia)..YRITTÄKÄÄ PARANTAA ELÄMÄNNE, vaikka se ois miten vaikeeta...
T: Järkevä Tyyppi ***
Tohon on niin paha sanoo mitään..
Jos psykologit ei osaa auttaa. No sanotaanko psykologit on lukenu teoriaa eikä ne yleensä oo joutunut niin alhaalle ja ahtaalle, että ne ymmärtäis.
Elämä on niin raskasta. Ja siitä saa helposti tehtyä vielä raskaampaa.
Musta tuntuu että mulle tossa tilanteessa ois tosi tärkee vierellä kulkia, joka ei jauhais vaan jotain neuvoja vaan tukis ja olis läsnä. usein se että välittää voi auttaa paljon paremmin kuin se että kertoo kauheesti kaikkia hienoja neuvoja.
T.nurtsi
Vaikutta siltä,että sinulla on hoitamaton vaikea masennustila
Tehokas masennuslääke auttaa sinua ja puolen vuoden päästä et enää haudo itsemurhaa
Tehokasta masennuslääkettä ei aina ole helppo löytää,vaan pitää kokeilla monia eri lääkkeitä
Tilaa aika lääkärille ja kerro masennuksestasi, niin lääkäri kirjoitta sinulle masennnuslääke reseptin
Lääkekierre ei välttämättä ole kuitenkaan hyväksi. Ajatella jos jääkin koukkuun niihin. Mulle tarjottiin puolivuotta sitten lääkkeitä, jotka kuitenkin jätin syömättä. Sen sijaan jatkoin ja jatkan edelleen Psykiatrillani käyntiä, joka tuo pientä helpotusta elämään. Ehkä paljon enemmänkin, kuin vaan vähän, oikeestaan todella paljon.
Minulla kun ei ole minkäänlaista elämää, niin sentään saan aina sanoa lähteväni 'keskustaan', että mulla muka olis jotain.
Kyllä siellä tulevaisuudessa on meille kaikille paljon hyvää.. Niin mä uskon.
Masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja uusimmat niistä eivät aiheuta juuri mitään sivuvaikutuksiakaan
Käytön voi lopettaa milloin haluaa ilman vierotusoireita
Lääkkeet pelastavat hyvin usein hengen vaikeassa masennustilassa
Hyviä ovat esim.Fontex ja Seronil ja Cipramil
Oletko ajatellut miltä sinun lähimmäisistäsi tuntuisi, jos nyt tappaisit itsesi? Joka ikinen heistä syyttäisi itseään ja pahimmassa tapauksessa päätyisi jopa samaan ratkaisuun. Elämässä on paljon muutakin kuin paskaa, voin sen kertoa omakohtaisista kokemuksista. Jos psykologi/psykiatri ei voi auttaa, sun täytyy löytää joku toinen keino siihen. Ja sellainen varmasti löytyy, jos vain viitsit avata silmäsi ja katsoa ympärillesi.
Itse olin valmis tappamaan itseni vuosia sitten ja yritinkin sitä, mutta kiitos vatsahuuhtelun, olen nyt tässä. Se kokemus herätti sen verran ettei sitä välttämättä enää halua itseään tappaa, ei mitään mieluisaa. Kävin psykologin juttusilla, mikä auttoi minun kohdallani. Suurin syy miksi näin kävi, oli se että äitini oli alkoholisti.. ja on edelleen. Silloinen roolien kääntyminen, että minä olin äiti ja äitini lapsi oli liian raskasta 15- vuotiaalle. Lisäksi siihen vielä 3 pikkuveljeäni. Sen aikainen (kuten myös nykyinen) äidin miesystävä hakkasi häntä, lähes tappoi. Vanhempani näet erosivat, kun olin 9-vuotias. Muutin isäni kanssa, mutta veljeni jäivät äidin luo, joka vain joi. Nykyään veljeni ovat muuttaneet isän luo jokainen ja lähteneet jo omille teilleen, vanhimmalla heistä on jo vuoden vanha lapsikin..
Minkähän helvetin hekin ovat kokeneen?!!?
Mutta tämä kaikki on yhdistänyt meitä lapsia ja meidän isää. Pidämme yhteyttä joka viikko ja pyrimme käymään toistemme luona.
Äitiini olen kyllä laittanut välit poikki jo puoli vuotta sitten, samoin kuin veljeni, koska parempi se meille on. Alkoholisti on alkoholisti ja jos ei halua parantua itse, ei voi auttaa..
Syksyt on edelleen pahinta aikaa itselleni, vaikka pahimman yli olen päässyt enkä haudo enää itsemurhaa. Masennun aina vain välillä, mutta en niin pahoin, etteikö se menisi itsestään ohi..
Tukenani on kuitenkin nyt ihana mieheni, jota en koskaan uskonut löytäväni.
Olen 21-vuotias, ja olen erikoistumassa mielenterveys- ja päihdetyöhön. Ehkä elämän kokemukset on minut tähän ajanut, mutta en kadu hetkeäkään valintaani. Tiedän ainakin mistä puhun, ei pelkästään kirjasta luettua teoriaa.
Vaikka tämä on vain pintaraapaisu omista kokemuksistani, halusin tuoda oman kokemukseni edes osittain julki sinulle, että huomaisit, että vaikka elämä onkin paskaa, kyllä siitä selviää!
Ajattelehan läheisiäsi..Jos nyt tappaisit itsesi joulun alla..Kaikille joulu ei ole juhla, mutta minulle se on iloinen ja lämmin hetki perheen kanssa. Silloin unohtuu murheet ja mielipaha..
Paitsi kun hautausmaalla käydään..Kun lasken 6:sta kynttilästä 5(!!) itsemurhan tehneiden haudalle..
Vielä vuosienkin jälkeen kysyn itseltäni jokaisen haudalla MIKSI!?!?!?!?!
Minä olen ollut samassa tilanteessa jo viitisen vuotta, kuitenkin jaksottain.
Kaikki tuntuu välillä niin helvetin turhalta paskalta, että tosiaan tekis mieli vajota maan alle.
Se ei kuitenkaan ole kuin pakotie.
Ainoastaan vain sinä voit auttaa itseäsi, kukaan muu ei apua tarjoa ellet ole valmis ottamaan sitä vastaan.
Loppuun vielä kliseinen fakta, AIKA PARANTAA...
ei kannata tehdä itse murhaa nimittäin sulla saattaa mennä nyt huonosti mutta yritä jaksaa vielä nimittäin sulla saattaa mennä myöhemmin paremmin ku luuletkaan Sara sä et anna periks noin helposti yritä pärjäillä uskon että pärjäät Sara mutta kerro sun murheistas voit puhua meille me kyl ymmärretään sua yritän ainakin auttaa onko masennusta???????????????
Mun elämä on kanssa tosi perseestä. Olen vihattu,köyhä,ruma ja sairas.
Olen suunnitellut itsemurhaa jo viisi vuotta, mun mielestä paras vaihtoehto on dynamiitti.
Mutta yksin kuoleminen on paska juttu,ainakin mun mielestä.Jos joku/jotkut haluaisi kuolla mun kanssa samalla niin se olis hyvä juttu. Lataus on sen verran iso että se näkyy ja kuuluu,eikä kukaan jää kitumaan.
Laittakaa jatkoa tähän viestiin jos kiinnostaa,ei kai kukaan tätä poista,joillakin on tosiaan vaikeaa,ja kitumisen täytyy loppua ennen kuin tulee hulluksi.
moi!
älä välitä mulle on käyny samal lai.=D
Mä oon yrittänyt itsaria. En kuollut. En oo toiste itsaria yrittänyt. Mutta oon ollut usein surullinen. Mut sun täytyy jaksaa. Usko mua.
ei kuulkaa kaikkien tarinat pääty onnellisesti. Ja miten kauan sitä pitää odottaa että alkais mennä paremmin???
"puhu jollekin." voi vittu kun oliskin joku kelle puhuu niin ehkä oliskin jotain järkee elää... miksei toisista välitä kukaan?
Miks elämä on niin raakaa ja julmaa?
MOi
ON TOKI IHMISIÄ JOTKA VÄLITTÄÄ. ÄLÄ TEE ITSARIA SE EI RATKAISE YHTIKÄS MITÄÄN. ET OLE AINUT JOKA HARKITSEE ITSARIA, MUTTA ASIOILLA ON TAPANA JÄRJÄSTYÄ. USKO MUA. OLEN ITSEKKIN HARKINNUT ITSARIA,KUN MENI HUONOSTI. ELÄN YHÄ.
MEILINI ON JOS HALUAT PUHUA.
[email protected] KAIKKI PIENELLÄ.
Sara! Älä todellakaan tee itsarii.
Mullakin on menny elämä jo perseelleen
hmm... 8 vuotta.... Ja oon näin nuori (14)
Mullakin on ollu itsari mielessä aika
useesti, mutt ei se oo mikään ratkasu.
Mä luulen ett kaikilla joilla menee
tosi huonosti niin ne selviää vielä
hyvin elämässä...
Toivottavasti..
mä tiiän.. elämä on rankkaa.. Niin se on mullekki. Must tuntuu joka päivä, etten jaksa. Joskus mun päivät on niin hirveitä, et mä skitsoon iha täysii. Mä en jaksa. Mä puran pahan oloni esim. mun systeriin.
Mun äiti hakkaa mua aina välillä(niin myös isä)
mul ei oo ketään jolle puhuisin. Turha teijän on sanoo, et"kertokaa jollekki nii se helpottaa!"
Mut jos ei oo nii vahva ettei viitti/uskalla kertoo kellekkää? Mitä sit voi tehä? Ei mitää. Paitsi hekä pitää kaikki asiat sisällään.
Mä tiiän, et joku päivä mä en vaa enää jaksa.. Joskus mä oon viel helvetis.. emmä tiiä. Mut kuitenki, tuntuu niin pahalta aatellla, et emmä ehkä pystyiskää siihen..
Emmä tiiä. Mä en tiiä enää mitää. Kouluki on alkanu mennä huonommin. Mäen vaa jaksa enää keskittyy.. Oon alkanu hakee lohtua semmosist paikoist mist sitä ei luultavasti saa;chateista.
Jotenki se vaa on kestettävä ja muistakaa, et JOILLAKIN IHMISILLÄ ON SAMAT ONGELMAT! Täs on yks ja jos joku haluu mailata[mitä toivon kyllä] on mailiosoni:
[email protected]
Mulla on sama ongelma,yhdelle kaverilleni kerroin sen. Mun kaveri alko haukkumaan ja pelleilemään sillä asialla,ja menin pahempaan kuntoon. Mä oon edelleenkin aika huonossa kunnossa,mä en halua kuolla. Mä haluan jonkun jonka halaa mua,kun siihen on tarve.
MOI
älä missään nimessä tee itsaria se ei ratkaise ongelmia.
Apua voi hakea esim koululääkäriltä tai terveyden hoitajilta, ja heillä on vaitiovelvollisuus. Olen itse ollut koulukiusattu harkinnu itsaria kotona ei mennyt hyvin. mutta elän yhä. masennuin söin masis lääkkeitä. mutta elämä jatkuu.
Mun meili on: [email protected]
jos oikein olen lukenu ni kaikki on vain miettiny itsaria mä olen yrittäny kolme kertaa yhen kerran meinas onnistua kax muuta ni ei oo pystyny enää tehä loppuun asti...en tiedä miten piristäisin mut olen ite miettiny about kuus vuotta itsaria ja haluan pikku hiljaa siitä eroon...