Uskotko Kaliper, että sodan käyneen miehen lapset
ovat myös sotainvalideja henkisesti, ainakin useimmmiten.
ovat myös sotainvalideja henkisesti, ainakin useimmmiten.
Kysymys Kaliperille
uskotko...
13868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sotainvalideja? En ole koskaan tullut tuota ajatelleeksi, mutta en ihmettele jos näin on käynyt. Itse taas olin "lapsi" silloin kun olin sotimassa ja olen selvinnyt mielestäni henkisesti jo menneiden vuosikymmenien ajan. Tähän luulen vaikuttaneen yhteyteni sodanaikaisiin aseveljiini vaikka se joukko on jo huvennut jokseenkin olemattomiin. On vielä yksi veteraaniveli Jatkosodan ajalta ja pidämme yhteyttä usean kerran kuukaudessa. Soitin hänelle eilen, hän on 87 vuotias sotainvalidi ja oli kuntoutuksessa Ilves-kodissa. Talvisodan aikaisista, silloisista nuorista lähettipojista olen ainoa elossa oleva. Joten minulla ei ole kavereita joiden kanssa voisimme vaihtaa mielipiteitä
silloisista yhdessäolosta, mutta eteenpäin aina mennään joskin jo verkkaisesti.
pistoolien ja puukkojen kanssa lapsena. Hullu oli mies koko lapsuuteni ajan. Minulla traumat ilmenivät
psyykkisinä vaikeuksina. Suljetun osaston kautta
kulki tie rehtoriksi ja opettajaksi. Onneksi löysivät sopivat lääkkeet, joilla olen selvinnyt
jo eläkeikäiseksi asti ja täyden työn tehneenä.
Kertoilkaa lisää miehet,on niin mukava kun miehet tarinoi illankuluksi.Missäpäin käytiin kovimmat melskeet?Tämäntalon miehistä sodassa kuoli 3 nuortamiestä.Vai oliko siviiliin palaaminen se kovin koettelemus?Morsian kateissa yms.
Minun isäni ei puhunut meillä sotamuistoistaan kotona, mutta jos tuli joitakin miespuolisia sukulaisia, niin kyllä jutut meni sotamuistoihin miesporukassa. Me lapset niitä sitten kuuntelimme salaa. Kyllä jo lapsena mielsimme, että isä ja sukulaismiehet olivat hyvin urhoollisia ja tehneet enemmän kuin miehen työn. - Äiti näitä tarinoita ei halunnut kuulla varsinkin, kun isä joskus unissaan vielä sota-asioita käsitteli.
Hokasin että minulla on tätä joutoaikaa.Heitän repun selästäni ja leiriydyn tänne 80 v:den leiriin tarinoimaan.Kirjoitan huomisesta alkaen rintamakirjeitä.Aikajärjestyksessä,halusittepa tai ette;)Laittakaa muutkin,kirjeitä rintamalle ja toisinpäin.Osasta henkilöitä käytän X-merkintää.Moi
"Hyvä veli.Terveisiä täältä rintamalta.Täällä sitä taistellaan kauhian urhoollisesti.Ilmajoelta meidät tuotiin suoraan tänne etulinjoille.Täällä taas tänäpäivänä istun maakuopassa ja ajattelin kirjoittaa sinne muutaman rivin.Olemme kaivaneet syviä maakuoppia joissa pidämme valkiaa ja odotamme vihollisen hyökkäystä ja tietysti nuppaamme kaikki hyökkääjät.Vihollinen on kärsinyt suuria menetyksiä.Toisinaan kaatuu vihollisia niinkuin kesällä heinä niittokoneen edessä.Meidän puolella on ollut sanomaton onni.Joitakin on tietysti kaatunut ja haavoittynut.Jaa,niitä vihollisen hyökkäysvaunuja joita on pidetty vaarallisina mööpeleinä,niillä ei ole paljoakaan merkitystä.Ne tuhotaan aina kaikki,kun niitä vain ilmestyy rintamalle.Tykistötuli on ainoa vehes jolla se meinaa pelotella meitä.Juuri nytkin kun kirjoitan niin vihulainen ammuskeloo kovasti tykeillänsä,mutta kuulat menevät vinkuen meidän ylitsemme tuonne kauaksi metsään.Minulla ei täällä mitään hätää.Vaatteita täältä saa päällensä niin paljon kun viitsii päällensä laittaa.Sano äitille ettei sen tarvitse murehtia sillä täällä ei ole mitään puutetta.Vaatteita on ja ruokaa myös riittämiin.Minä kirjoitin X:lle kaksi päivää sitten ja käskin lähettää sokeria ja teetä,niitä täällä sais olla kovasti.Mitäs sieltäpäin kuuluu?Vieläkö meillä on se Julia?Sano sillen ja terveisiä jotta ruokkii ne lehmät kunnollisesti ja passaa äitiä kovasti.Onko muilta sotilailta kuulunut mitään?Minä lopetan tätä sotkua,kun pitäis ruveta menemään asemiin vihollisen hyökkäyksen varalta.Hauskaa Joulua ja onnellista uuttavuotta kaikille sinnepäin.T:Sotilas X
Voi, nämä ovat kullanarvoisia tarinoita. Ei Suomen itsenäisyys ole helposti tienattu, eikä meidän miehemme ole helppoa elämää perinnöksi jättänyt.
Heipä hei!Terveisiä täältä Kannaksen puolesta sinne kotiin.Täällä minä nyt sitten olen ja päivät menevät aika kivasti.Tämä paikka jossa nyt olemme on noin 50 km Venäjän rajalta.Ensiksi olimme Seinäjoella kolmisen päivää ja sitten lähdettiin tänne määränpaikkaan.Onko X-veljestäni kuulunut?Jotkut sanovat että muita olisi viety Ilmajoelle.Kyllähän minä täällä hyvin pärjään,sillä täällä ei ole mitään hätää ja ruokaakin on aivan riittävästi.Kun te siellä kotona vain pärjäisitte niin kaikki olisi hyvin.Onko äiti ollut terves vai murehtiiko se hyvin?Kaipa meillä se palvelija viellä on.Koita sinä nyt huolehtia että siellä navetassa tulis työt tehtyä kunnolla.Onko meidän jouduttu hevonen luovuttamaan armeijalle?Kirjoita nyt pian miten niitten töitten kanssa olette siellä pärjänny.Sillä niitähän jäi viellä kovasti suorittamatta.Terveisin RES.SOTAM.X
luen. Ei minusta ole mitään syytä niistä vaieta.
Minä olin sota-aikana vasta pikkulotta ja tarjoilin asemalla sotapojille puuroa ja mehua.
Ei niistä kovista taisteluista kotirintamalla silloin mitään tiedetty.
Juhannuksena 1944 vietimme pikkuveljeni ristiäisiä kaikessa rauhassa - kesä oli kauneimmillaan, ja samaan aikaan nuoret miehet rintamalla taistelivat tulisissa taisteluissa henkensä edestä maan itsenäisyyden puolesta.
Sitä aikaa ei ole mitään syytä unohtaa, nyt vallankin, kun siitä vihdoin voi vapaasti puhua.
Minäkin mielelläni luen näitä sota-ajan muisteloita. Myös kotirintaman tarinat koskettavat, miten perheet , suvut ja yksineläjät tulivat toimeen sodan aikana. Sitten on vielä siviiliporukka, jonka piti hoitaa työnsä sodasta huolimatta. - Ja entäs se, kun kaikesta oli elämässä pula: ruuasta, tarvikkeista, kyydeistä ym. Kyllä tarinoita riittäisi kerrottavaksi asti muillekin.
Ollut niin kiirus ettei ole ehtinyt kirjuutella kenttäpostikirjeitä.Se on niin että kohta loppuu v.1939 rintamakirjeet.Etsin vielä,jos löytyisi.Kertokaa jos olette eläneet silloin ,millaista aikaa se oli siviilissä ja lottatehtävissä?Hei hei!
Isäni kuoli eilen 80 vuotiaana.Kesästä asti sairastellut keuhkosyöpää.Hyvin meni,ei tarvinnut kauan kitua sairaalassa.Kirjoittelen tälle palstalle siksi,kun täällä on niin rauhallista.Pappojen ja mummojen palstalla.Hei hei.
Olin sotalapsena Ruotsissa ja kotiin tullessa 4-v. Isä ei paljon kotona sodasta puhunut, kun äiti ei tykännyt aiheesta. Mutta joskus me lapset kuuntelimme salaa, kun isä joidenkin miespuolisten sukulaisten illanistujaisissa vaihtoi kuulumisia ja sotatarinoita. Ja isällä oli tietenkin kuvia sota-ajalta ja ne mustavalkoiset kuvat elivät meidän lasten mielikuvituksissa tarinoiden kera ja saivat aikaan uskomattomia uskomuksia sodasta. (Mm. hevoskuormat, joissa sodassa kuolleita kuljetettiin lavalla, kenttäkeittiö tai korsu ja sauna jne.