odotus..

Taas on yksi raskas päivä. Välillä menee oikein hyvinkin eikä asia edes käy mielessä, mutta välillä näitä päiviä tulee jolloin kaikki tuntuu niin vaikealta. Olemme mieheni kanssa odotelleet jo omaa pienokaista kohta kahdeksan vuotta, mutta turhaan. Alku syksystä olimme jo lähteä mikrohedelmöityshoitoihin, mutta päätimme kuitenkin luopua ajatuksesta. Jotenkin se ei tuntunut omalta. Kuinka sitä toivookaan että saisi oman kokonaisen perheen. Mutta se taitaa olla ihan mahdoton toive...
2702
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Hei! Olemme yrittäneet saada lasta puolitoista vuotta ja meille sanottiin, että mikrohedelmöitys on ainoa tapa, jolla voimme saada lapsia. Tällä hetkellä odottelemme lähetettä mikrohedelmöitykseen. Hetkittäin se tuntuu antavan kovasti toivoa, mutta toisinaan mietin, että mahtaako sekään koskaan onnistua. Haluamme kuitenkin yrittää, vaikka mikrohedelmöitys herättääkin mielessä kaikenlaisia kysymyksiä puolesta ja vastaan. Toivon teille onnea ja voimia, kuten myös kaikille muille lapsettomuudesta kärsiville. Tsemppiä! :)

Äänestä

Tiedän tunteen, kun tuntuu,että ihmiseltä on riistetty oikeus vanhemmuuteen.
Tiedän kokemuksesta, että neuvot, "että kyllä se siitä, kyllä te vielä lapsen saatte"
ottavat enemmän päähän,kun lohduttavat.
Tiedän, että teimme 6 vuodessa surutyötä mieheni kanssa riittämiin.
Mietin myös, että miksi minun on surtava sellaista mitä minulla ei koskaan
ole ollutkaa.
Nyt tiedän, että yllättävä raskaaksi tuleminen olikin psyykkistä.
Olimme hyväksyneet lapsettomuutemme,josta konkreettisesti kerron, että
rakensimme talon,emmekä tehneet yhtään ylimääräistä huonetta,vain makkari
meille. Ja sitten sain vakituisen työpaikan ja mietin, että elämassä pitäisi aina tapahtua
jotain eteenpäin vievää ja lapsihan se luonnollisesti seuraava olisi. Sitten 3 kuukautta
uudessa talossa asuttu ja 1 kk vakituisessa työssä ja pam,raskaana. Aivan uskomatonta!
Olin sitten vasta valmis kait henkisesti äidiksi ja tulihan tuota toiveita laitettua yläkertaankin
silloin,suurimman epätoivon hetkellä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surusydän kirjoitti:

Taas on yksi raskas päivä. Välillä menee oikein hyvinkin eikä asia edes käy mielessä, mutta välillä näitä päiviä tulee jolloin kaikki tuntuu niin vaikealta. Olemme mieheni kanssa odotelleet jo omaa pienokaista kohta kahdeksan vuotta, mutta turhaan. Alku syksystä olimme jo lähteä mikrohedelmöityshoitoihin, mutta päätimme kuitenkin luopua ajatuksesta. Jotenkin se ei tuntunut omalta. Kuinka sitä toivookaan että saisi oman kokonaisen perheen. Mutta se taitaa olla ihan mahdoton toive...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu