musiikin levynautinto kanssani. Tykkään kuunnella klassista musiikkia mutta en voi kehuskella musiikintuntemuksellani. Onko sinulla mielessäsi joku erityinen levy jonka osaat mainita ja jonka kuuntelemisesta nautit?
jaa klassisen
woude
30976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Arttu Suuntala ja ievan polkka.
...ja sen löydät tästä:ai niin, aika moderni versio!
http://www.youtube.com/watch?v=Rw0TikGmVz4
Sibeliushan aina vaikuttaa suomalaiseen sieluun ja Griegin mukanakin pysytään Pohjolassa.
...nautinnollisia kappaleita on niin paljon, että on vaikea noukkia sieltä näin yhtäkkiä mitään, joka olisi kaikkien yläpuolella.
Kun menen sänkyyn, aikomus on kuunnella tänään Griegiä. Pianokonsertto a-molli op.16
Erittäin vaikuttava kappale.
Chopinin pianokonsertto cis-molli on myös jotakin aivan fantastista.
Nautin Tulkinnasta. Sen aistii ja tuntee, kun soittaja panee itsensä "likoon", vaipuu suorastaan hurmioon, käpertyy musiikin "sisään".
Sellaisesta minä pidän.
Korostan oppilaillenikin rohkeutta mennä musiikin "sisään" ja Antaa sisäisen äänen ohjata soittamista.
kiitokset. Tutkailen vapaapäivänäni miltä kuulostais tälläset. Ymmärrän et ovat makuasioita nämäkin mutta silti mielenkiintoista kuulla jollekin toiselle niitä nimettyjä, vaikuttavia kappaleita.
Järnefeltin Kehtolaulusta.
Ostelen klassisen musiikinkin levyjä usein, en polta enkä juo, joten pistän säästön musiikkiin.
tämänkin kuuntelen, kiva.
on Smetanan Moldau.
Sitä kuunnellessa voi sulkea silmänsä,
kuunnella ja kuvitella kuinka
pienestä purosta kasvaa jotain suurta.
veit sanat sormistani.
Muistan, kun jo pikkutyttönä levy tilattiin jostain postimyynnistä, upeasti soljuu vieläkin.
tykkään myös pienistä puroista
Kukapa ei Mozartista pitäisi, "yksinkertaista", kaunista musiikkia,-useimmiten. (Vaipuu unholaan ennen Abbaa)
Sibeliuksen sinfonioita ei erota toisistaan kuuntelemalla. (Pienimuotoiset ovat tunnistettavissa)
Vivaldi ja The Four Seasons. (Testaa kiinnostuksesi aitouden)
sellasta ikikaunista.
..Mozartista ei pitäisi :)
Kun opiskelin ja valitsin ohjelmistooni Mozartin sonaatteja, niin välillä kyllä tuntui, että nuoteissa oli liian VÄHÄN nuotteja. Tuo vähyys nimittäin tuo suuria vaikeuksia tulkinnalle. Kylläpä sitä, oikein olan takaa, paneuduin sormitekniikkaan siinä mielessä, miten siirrytään seuraavaan nuottiin "töksähtämättä", että säilyisi pehmeä kosketus.
Kun taas esim. Haydnin sonaateissa tuntuu, että soitellaan vain korukuvioita :)
En älyä, miten en nyt muista soittajan nimeä, mutta hän on soittanut Mozartia jazzahtavasti, se oli hyvin yllättävä kokemus ja todella pidin siitä.
Miten ja kuka voi testata kiinnostuksen aitoutta???
Jossain radion erikoisohjelmassa kuulin jazahtavaa Mozartia. Sitä oli tehty kokonainen levyllinen Suomessa. Eipä jäänyt tekijät mieleen. Lieköhän tästä kysymys.
Jaz raastaa hermojani radiosta tai jostain soittimesta kuunneltuna.
Storywillen tunkkaisessa ahtaudessa siitäkin voi nauttia.
Vuodenajoissa on hyvinkin miellyttäviä pätkiä, mutta pääasiassa se on laahaavaa, ikävystyttävää musiikkia. Vivaldin kenties tunnetuimpana teoksena se on mielestäni hyvä mittari. Jaksatko kuunnella keväästä talveen herpaantumatta, nauttien.
Sanani eivät ole Jumalaltasi tai luonnonlakeja, -vain eräs mielipide.
talveen kyllä ja sentakia onkin ollu kiva saada erilaisia löytöjä paperille, jotka ovat ihmisiä liikautelleet tunnelmoimaan tai vaikka lohduttamaan niinkuin joku sanoi.
klassaista, lähinnä shamaanimusiikkia jonka ostin viikonloppuna: Tim Wheater "Sound Medisine Man."
Seitsemän upeaa kappaletta joissa rumpuja ja huilua soitetaan.
Tykkään myös klassisesta mutta mielelläni kuuntelen meditaatio musiikkia. Se rauhoittaa.
sisin usein kaipaakin.
Luostarin puutarha.
ja kesällä Virossa käytiinkin mm.luostarin puistossa.Upeaa kukkaloistoa kerrassaan.
Se keinuu ja keinuttaa kuin meri!
tota asentohuimausta ja keinunta merellä sitä edesauttaa mut ilman muuta otan riskin ja kuuntelen tätäkin...
http://www.youtube.com/watch?v=1RXnorFwfPA
yrittää antaa, ja suuntauksetkin ovat tietysti makuasia. Minulla on paljon levyjä, pääosa sitä selvästi vanhempaa musiikkia, vähintään parisataa vuotta sitten sävellettyä, mieluummin soitettua kuin laulettua. Barokki ja Bach, siitä se alkaa.
pitäväni, vaikka en pysty nimeämään mitään. Mutta kuullut sen verran, vaikkapa radion kautta.
Sibeliuksen viulukonsertto on upea, ja minun mieleeni on mm. Pekka Kuusiston versio.
Mozart on lempisäveltäjäni, ja hänen tuotannostaan saa mukavia maistiaisia Amadeus-elokuvan soundtrackistä. Koko elokuvan aloittava alkusoitto (en muista varmasti, oliko se 25. sinfonian) on vaikuttava ja dramaattinen.
Ikioma Mozart-suosikkini, jonka avulla voin rauhoittua nukkumaan levottoman päivän jälkeen, on Sinfonia Concertanten Andante-osa. Kun ensi kerran kuulin sen, itkin, koska se oli niin kaunis.
monet jakoivat musiikkilöytöjään. Haluan kuulostella näitä "helmiä" ja paneutua syvemmälle klassisen musiikin saloihin. En aliarvio minkään tyyppistä musiikkia ja aina tunnelman mukaan. En ole oikein kuitenkaan iskelmätyttöjä.
Venäläinen ortodoksisävelmä, solistibassolla on aivan uskomattoman ihana ääni. Löysin tään joskus heinäkuussa sattumoisin ja kuunnellut sitä silloin tällöin kun on ollut ikäviä tunnelmia. Lohduttaa kummasti, sanoista en kyllä ymmärrä mitään mutta ei sillä ole väliä.
http://www.youtube.com/watch?v=1RXnorFwfPA
Verdin Nabucco, Orjienkuoro :)