Miksi jotkut arvostelevat negatiivisesti tanssitaitoisia?
Minusta on ihanaa katsoa kun parit tanssivat hienosti yhteen laji kuin laji käy.
En tarkoita, että tarvitsee olla pro, vaan kun parilla on hauskaa lattialla sitäkin on kiva katsoa.
Onko se niin, että silloin on tietämättään kateellinen.
Jotenkin tuntuu, että jos muita haukkuu on joko kateellinen, tuntee toisen uhkaksi tai on jotain henkilökohtaisella tasolla tuota toista vastaan.
Toivottavasti en itse sorru negatiiviseen lausuntoon kenenkään tanssista...siihen ainakin pyrin.
- Kiittäen kaikkia tanssijoita ihanista tansseista-
Minusta on ihanaa katsoa kun parit tanssivat hienosti yhteen laji kuin laji käy.
En tarkoita, että tarvitsee olla pro, vaan kun parilla on hauskaa lattialla sitäkin on kiva katsoa.
Onko se niin, että silloin on tietämättään kateellinen.
Jotenkin tuntuu, että jos muita haukkuu on joko kateellinen, tuntee toisen uhkaksi tai on jotain henkilökohtaisella tasolla tuota toista vastaan.
Toivottavasti en itse sorru negatiiviseen lausuntoon kenenkään tanssista...siihen ainakin pyrin.
- Kiittäen kaikkia tanssijoita ihanista tansseista-
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itsekin tykkään katsella kun parit menee kivasti. Kateellisena tietysti! Voi kunpa itsekin oppisin tuon!
Kiva on myös kuunnella hyviä laulajia ja orkestereita.
Ja sekin kateellisena tietysti!
Mutta minkäs teet? Harjoitus tekee mestarin vai arveleeko joku, että se taito tulee tyhjästä?
Motivaatio harjoitella, sitä tarvitaan!
Tarkoitan sitä, että tansseissa joka askeleen ja kaikki kuviot oikein tekevä pari ei näytä niin hyvältä kuin se pari, joka tanssii vain omaksi ilokseen, muille mitään todistamatta, kaikki tunteensa tanssiin ja parilleen antava!
Nyt kaikki itsensä proksi tuntevat vakuuttelevat, ettei asia ole näin. Mutta kyllä se valitettavasti on! Asia tulee esille jo ilmeissä. Totisina lattialla jotain suoritusta tekemässä olevat eivät ehdi hymyillä. Eihän se olisi sopivaakaan, kun vaativasta tanssista on kyse... :)
Ihan sama juttu ns kilpatanssijoilla, ts. niillä jotka ainakin omasta mielestään kuuluvat kilpatanssijoiden "eliittiin". Missä on se tunne, se ei nimittäin näy tanssimisestanne!
...tätä samaa mantraa täällä tanssitaidottomien toimesta jo hoetaan:
"Totisina lattialla jotain suoritusta tekemässä olevat eivät ehdi hymyillä. Eihän se olisi sopivaakaan, kun vaativasta tanssista on kyse... :)"
Kun itse ei osaa, kuvittelee, että osaavien pitää jotenkin erikseen keskittyä musiikin tulkintaan ja sitä kautta itselleen ja kaltaisilleen tanssinautintoa hankkiessaan.
Tuo virhekuvitemanne on täällä ja monessa muussakin yhteydessä useaan kertaan kumottu.
Kovin näkyy tekevän kipeää, kun itselle on kaikki niin vaikeaa.
Hauskinta on tanssi ensimmäisenä ja toisena vuotena kun vielä osaa nauraa itselleen ja kommelluksilleen.
Sen jälkeen tahtoo vaatimukset kaiken suhteen kasvaa ja yhä vähemmän on aihetta riemuun.
P.S mitä ihmettä sinä muka musiikin tulkinnasta ymmärrät? kun jopa breikitkin sujuvasti foksaten ohitat...
Nytkö se aloittaminen on hauskinta aikaa? Täälä kun vähän väliä väitetään, että ei sinne uskalla tulla kun ei kaikkea osaa, ei ainakaan aloittelija uskalla tanssia...
En ole nähnyt sellaisia viestejä sen paremmin täällä kuin muillakaan tanssiharrastukselle varatuilla keskustelupalstoilla, joissa ainakaan kukaan oikea tanssinharrastaja tuollaista tarjoilisi.
Nämä täysin tanssimattomat häiriköt toki kaiken aikaa yrittävät törkyviesteillään karkottaa harrastukseen mukaan tuloa suunnittelevia.
Heillä on siinä oma lehmä ojassa, koska totaalisen taitamattomuutensa vuoksi haluavat, ettei kukaan muukaan osaisi.
ole kyllä tuollaista väitettä täällä nähnyt. Itse aloitin tammikuussa, ja toden totta, aloittaminen on jotenkin hauskinta aikaa tanssissa kuin tanssissa, kun oppimiskäyrä on jyrkkä, tuntuu että joka viikko oivaltaa jotain lisää, eikä se eka oppimistasanne ole vielä iskenyt.
Lisäksi en todellakaan ole missään ainakaan kotiseudullani törmännyt tuollaiseen aloittelijoita kohtaan nuivaan asenteeseen. Kunhan aloittelijakin muistaa lavaetiketin, niin hyvinhän sinne sekaan mahtuu!
Kirjoittajan "siinä ero" jäi aika sekavaksi. Toisaalta sanot että "kaikki tunteensa tanssiin ja parilleen antava!" tanssi näyttää paremmalta kuin joku toinen. Kuitenkin tunteet pitää näkyä ulkopuoliselle katsojalle tietyllä tavalla kasvonilmeillä? Onko siis niin että hyvät ilmeet tanssissa saavat tanssin näyttämään hyvältä vai mitä oikein yrität sanoa? Eikö tanssi saisi/voi olla nautittavaaa jos ilmeet menevätkin pieleen kun niitä ei ole opetellut oikein "suorittamaan"?
Miksi helvetissä pitäisi lavatansseissa tanssia jonkin ennakolta määrätyn kaavan mukaan, vartalot määrätyssä kulmassa, niskat jäykkinä?
Kirjoitin vain siitä, että teikäläiset ette ilmeillänne näytä suinkaan nauttivanne tanssista!
Mitä enemmän jokin pari "yrittää", sitä enemmän se näkyy ilmeestä!
Miksi ette tekisi palvelusta meille kaikille taviksille ja pysyisi poissa lavatansseista! Ette todellakaan sinne kuulu!
Oletteko koskaan tanssinut esimerkiksi silmät suljettuina (nainen) ja luottanut parin vientiin? Todennäköisesti ette, koska kyseisen tanssin "sääntöihin" moinen ei kuulu!
Entä kuinka moni "kilpatanssia" harrastava mies on liikuttunut jostain tunteellisesta kappaleesta miltei kyyneliin? Ette taaskaan takuulla kukaan, ettehän ehdi askelten ja kuvioiden miettimiseltä kuuntelemaan musiikkia syvällisemmin!
Lavatansseissa on peräti lupa eläytyä ja antaa musiikin viedä. Meidän ei tarvitse potea epäonnistumista, jos astumme joskus vasemmalla jalalla liian kauas tai jos kaula ei olekaan taivutettu tarpeeksi alas! On helppoa hymyillä, kun tanssimisesta todella nauttii! Ja jos tämä hyvä olo näkyy parin tanssista, saa siinä jaettua muillekin hyvää oloa!
Mistä tiedän, olenko minäkin sellainen "pro", jonka kuuluisi pysyä poissa lavatansseista? Olen nainen, tanssin lähes kaikkia tansseja, sekä suljetussa että avoimessa otteessa. Olen oppinut paljon sääntöjä, olen myös oppinut että ne on tehty rikottaviksi. Sääntöjen mukaan mielestäni tanssivat nimenomaan "tavikset", esim. hidas hidas nop nop ilman mitään variaatioita. Jos tuosta askelluksesta poikkeaa, on se tavisten mielestä virhe. Minusta taas musiikin tulkintaa, tunteella, musiikkia kuunnellen, silloin kun sen osaa. Vastikään täällä on saanut lukea, että jenkka pitäisi tanssia jenkkana, humppa humppana jne. Mitä ne ovat muuta kuin sääntöjä?
En usko, että nuo "pro-partnerit" kauhean paljon tanssiessaan miettivät kuvioita, se käy heiltä luonnostaan. Olen useasti tanssinut silmät kiinni sellaisen miehen viennissä, ilman törmäilyjä. Mitä tulee ilmeeseeni, se on tarkoitettu kumppanilleni, ei yleisölle.
Olen myös tanssinut ihania tansseja ns. tavisten kanssa. Minä siis osaan myös perustanssit perusaskelluksella. Ja sekin voi olla hauskaa ja nautittavaa. Riippuu ihan kumppanista.
Olenko siis lavatansseista ulosheitettävä, vai koskiko kommenttisi vain miehiä?
Eli enemmän hyviä tanssijanaisia tavismiehille ja promiehet ulos lavoilta?
Joo kyllä se näin on, että ns tavikset, jotka rennosti ja hymyillen "nauttivat" tanssista, ovat ylivoimaisesti eniten tanssisääntöjen orjia.
Se että ovatko "tanssisääntöjen" mutta kuitenkin aivan omien sääntöjen ja rajoitteiden orjia ja se nimen omaan tarvitsee heidän mielstään "tilaa". Koska se hymy mikä tulee tulee nimen omaan siitä että, uskasimpas lähteä tanssimaan,näkeeköhän kukaan, no mitenkähän se daamin tai herran huomio saatais siihen autoon , tai lehämän poijitukseen,tai kun tein aivan uudet piirakkaohjeet.
sääntöjä on niin monelaisia.
Yritin kiinnittää huomiosi siihen, että sinulle näyttää olevan tärkeä asia se, miltä tanssiminen yleisöstä näyttää vaikka se toisaalta sinunkin mielestäsi pitäisi olla parin kanssa mukava kokemus. Minun tapauksessani tarvittiin kilpatanssituomari huomauttamaan että tanssin iloni ei näkynyt yleisölle. Luulin että hyvä olo näkyi, mutta ei se näkynyt. Olin hymyillyt sisään päin. Tämän jälkeen harjoittelin ilme-ilmaisua suuremmaksi ja nyt entinen tyytyväisyys näkyy paremmin muillekin. Ei se ilon määrä ilmeestä muuttunut: siitä kasvanut eikä irvistykseksi vaihtunut. Pari huomaa vaikka silmät kiinni tanssiessaan mm. kehon jännittyneisyydestä, onko tanssi suorittamista vai rentoa. Harjaantumaton silmä ei tätä havaitse. Kanssani tanssineet tykkäsivät tanssia kanssani pienemmälläkin ilmeellä, uudet ovat hakeneet isomman ilmeen perusteella.
Tanssitekninen osaaminen vapauttaa halutessa energiaa kaikkeen muuhun kuin tanssikuvioihin ja askeliin kun niitä ei tarvitse enää juurikaan miettiä. Myös hankalat ja kivuliaat kehon virheasennot jäävät pois ja tanssista tulee kevyempää ja vähemmän energiaa kuluttavaa. Seuraajaa osaaminen auttaa mm kun pysyy hyvin viennin nyansseissakin mukana ja liikkeelle lähtö on nopeaa. Erityisesti kilpatanssikursseilla oppii kaiken ylimääräisen jättämistä pois. Vapautuvaa kapasiteettia voi käyttää seuratansseissa vaikka musiikin tulkintaan tanssikuvioin tai sitten fiilistelyyn tanssin kannalta sopimattomassakin tanssiasennossa ja ilmeillä kommunikointiin parin kanssa. Lähtökohtaisesti huonossa tanssiasennossa tanssiminen fiilistellen on hyvin hiottavaa puuhaa jonka takia fiiliksen terä saattaa hyvinkin huuhtoutua hien mukana pois jo puolen kappaleen aikana. Ilman vankkaa osaamista ja painon hallintaa myös ääri- ja pikatilanteissa en uskaltaisi lavoilla lähteä viejänä esimerkiksi nautinnolliseen spin-käännökseen suljetuin silmin ja hyödyntää musiikki-iloittelussa poikkeavia (iskun osille) ajoituksia ja hyvin hitaita askelia.
Tanssin molempia rooleja useimmin silmät auki mutta varsinkin seuraajana silmät kiinni. Samaa luottamusta siinä vaaditaan kuin vartaloviennin syvemmässä tasossakin (yksinkertainen vienti onnistuu ilman käsiä niin suljetussa otteessa kuin kädenalilajeissakin). Ei se sen ihmeellisempää ole.
Seuraajat arvostavat viejältä määrätietoisuutta, selkeyttä ja itsevarmuutta, jotka kaikki ovat tekniikan omaksumisen myötä saavutettavissa. Heikkotasoisilla seurtanssijoilla osaaminen rajoittuu opeteltuihin koreografioihin. Tanssiurheilukilpailuissakaan ei ole pakko käyttää koreografiaa vaikka alimmissa luokissa (F-C) kuvioita onkin voimakkaasti rajoitettu ja säännöissä koreografia sanana mainitaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kilpatanssista saataisiin toimivampaa ja parempivientistä jos kilpailusääntöjen liitteestä 1 (Sallitut kuviot sovellusohjeineen, http://tanssiurheilu.fi/toimisto/saanto/stul_kilpailusaanto_08_2007_liite1_sallitut_kuviot_sovellusohjeineen.pdf) poistettaisiin viittaukset koreografioihin ja puhuttaisiin vain esim. sallituista kuvioista ja kuvioyhdistelmistä.
Opeteltujen koreografioiden hallinta on kätevää jos joutuu esim. sosiaalisten syiden takia seuratansseissa tanssimaan sellaisen kanssa, jonka kanssa ei oikeastaan välittäisi tanssia. Silloin on joku yleensä toimiva tanssirunko asentoineen olemassa ja itseään voi viihdyttää kahden kappaleen ajan hiomalla omaa tekniikkaansa jos esim. keskustelua ei tahdo luontaisesti syntyä.
Osaavien tanssijoiden seuratanssimista katseltaessa helposti jää huomaamatta että toinen parista saattaa olla huomattavasti alemmalla kehitystasolla. Tällöin enemmän osaava joutuu keskittymään tanssitekniikkaan auttaakseen pariaan tanssissa. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi perustekniikaksi pelkistettynä tanssina. Vaikeuksissa olevaa voi auttaa yksinkertaistamalla tanssia tai käyttämällä mahdollisimman hyvää tanssiasentoa. Useimmat edistyneet viejät näyttävät valitsevan mieluummin hyvän tanssiasennon kuin tanssin yksinkertaistamisen.
Vertasin taviksia ja ns. kilpatanssijoita. Luulin tämän tulleen selväksi mielipiteestäni. Pidän itseänikin enemmänkin pro-tanssijana, kuin "tavallisena" tanssijana. Erotun mielestäni massasta kaikkia tansseja (yleisimpiä lavatansseja) sujuvasti tanssivana. Ylläpidän osaamistani kursseilla ja kuulun tanssiseuraan.
Lavoilla näkee paljon sujuvia tanssijoita, voihan olla että jotkut heistä tanssivat kilpaakin, mutta he eivät anna sen näkyä. Lavatanssi on aivan eri asia kuin kilpatanssi. Lavatanssissa on aivan luontevaa pitää päitä vastakkain, kukaan kilpatanssija ei siten haluaisi tanssia.
Kohdistan mielipiteeni siis niihin, jotka tulevat tanssipaikoille "elvistelemään" ns. kilpatanssitaidollaan. Olen ollut jäädä monen heikäläisen jalkoihin. Joukossa on varmaan osaavia ja toiset tanssijat huomioon ottavia, mutta heidän ei olekaan tarvis näyttää mitään!
Ja vielä lisään.. minä suljen silmäni nimenomaan silloin, kun tanssin hyvin vaativaa, tulkinnallista, tunteikasta tanssia. Suljen silmäni ja luotan pariini ja hänen vientiinsä aukottomasti, tiedän, että jos hän teettää kuvioita, kikkailuja tai tulkinnallisia elementtejä.. hän osaa viedä ne niin, että kehoni reagoi siihen automaattisesti, ilman, että minun pitää ajatella yhtään mitään muuta kuin hyvän olon ja riemun tunnetta joka kumpuaa sydämestä saakka.
Voin tanssia myös silmät auki, mutta se, että silmät ovat auki ei kerro mitään tunnetilasta ja ajatuksista silmien takana. Saatan katsoa mitään näkemättömin silmin eteenpäin, täysin sisään kääntyneenä, siihen yhteiseen hetkeen keskittyneenä ja uppoutuneena.. kuin haaveilisin katsellen jonnekin kauas.
Kädenalilajeissa en sulje silmiäni, ei oikein onnistu niissä, mutta silloinkin nauttiessani tanssista täysin rinnoin, katselen pääasiassa hymyillen pariani silmiin.. kummemmin näkemättä ympäröivää maailmaa, sillä niiden tanssiminuuttien ajaksi hänestä tulee minun koko maailmani.
Siinä se on.. pienoinen tanssitaivas, pala hurmiota ja ainoa humalatila jonka haluan. Se hyvä olo ja riemu kestää päiviä.. humma ei haihdu kalpeaan aamuun, vaan laitta ahymyn kareilemaan huulilla yhä uudelleen ja uudelleen.
Mä en ole koskaan nauranut itselleni, enkä naura. Se olisi itsensä tuhoamista.
Mutta itse asiasta: olen tanssinut noin 5 vuotta ja se on juuri tällä hetkellä hauskinta tai ainakin yhtä hauskaa kuin noin 2 vuotta aloittamisesta. Alussa ja välillä taas on ollut synkempää. Se johtuu käsittääkseni vain osaamisesta ja siitä, millaisia odotuksia asettaa itselleen. Ihminen voi olla tyytyväinen hyvinkin vähään, jos odottaa itseltään vieläkin vähemmän.
Ensin kirjoitit harrastaneesi tanssia viiden vuoden ajan, ehkä aikapainotteisesti. Sitten kuitenkin olit sitä mieltä, että olet vähään tyytyväinen!
Olet oppinut jotain, mutta et mielestäsi tarpeeksi? Tuo kuulostaisi kyllä samalta kuin allekirjoittaneella. Mitä enemmän harjoittelee, sitä vähemmän tuntee toisinaan osaavansa!
Olen kuitenkin harrastanut tanssimista yli 30 vuoden ajan ja käynyt lukuisilla kursseilla, olematta kuitenkaan mikään "pro".
Juu, kyllä tämä mielipide ei osunut juurikaan aloittajan esittämään aiheeseen, mutta olkoon...
Miten se "elvistely" on sitten sitä mikä pitää noterrata negatiivisena. Tai tuomita joidenkin tanssijoiden itsenäinen siviilirohkeus tanssia vapaasti.
Miehelle sen voi pyynnöstä esittää daami, sekä daami voi ottaa "ohjat omiin käsiin" ja tanssia sen elvistely tanssin ilman miehen vientiä (megavientiä) eli tahtoa. Myös mies voi tarvita tanssia väliilä oikeasti että, taas jaksaa laahustaa. Eli syitä on monia.
Poimippa ensikerralla siitä tavis porukasta muutama elvistelijä joka tanssi tanvistanssia yhtä huomioita herättävästi ja saa sinut kiinnittämään eritysihuomion ja voit asetaa heidät omaan laatikkoon koska elvistelevät.!!
He voi aivan hyvin istua penkissä vieressäsi. koko illan.
"Miksi jotkut arvostelevat negatiivisesti tanssitaitoisia?
Minusta on ihanaa katsoa kun parit tanssivat hienosti yhteen laji kuin laji käy.
En tarkoita, että tarvitsee olla pro, vaan kun parilla on hauskaa lattialla sitäkin on kiva katsoa.
- heikoin lenkki- 20.10.2008 klo 23.06 "
Harvoin tanssitaitoisia arvostellaan negatiivisesti.
USEIN arvostellaan heikon itsetunnon omaavia tanssitaitoaan ESITTELEVIÄ kilpatanssijoita jotka muista tanssijoista PIITTAAMATTOMINA esittävät kilpatanssikoreografiaa, tönien ja talloen aitoja todellisia lavatanssijoita.
(Näitä elvistelijöitä ei ole kuin muutamia, mutta he pilaavat kaikkien fiksujenkin kilpatanssijoiden maineen)
Sen olen huomannut että oikeasti osaavat hakevat tilan ja paikan ja saattavat tanssia hyvinkin "koreografiaa" mutta eivät todella "muiden tilan kustannuksella" vaan sopeuttaen ja siksi sekin on ihailtavaa sillä he nauttii ilmiselvästi tanssista ja siitä taidosta . En todella näe mitän elvistelyä siinä.
Myös niin monen sanoin, edeltä tanssitaitoisia on tosi kiva katsoa ja kokeakkin sillä oikeasti on tunteet tavoitettu ja se onkin ehkä laajempaa "tunnetta" tanssia kohtaan. Kun se tunteilu siinä flirtti sekä iskemis mielessä. Mikä kumpuaa monien kannanotoista tunteen tulkitsemisena.
Sehän on parisuhde tunteilua tanssin avulla ja on vain kapea osa tanssista saavutettavasta kokonaistunteista mihin liittyy jo musiikki , liike, tulkinta, aistimukset, vienti, seuraaminen, liikekordinaatio, ym .
Joten olkaa hyvä ja nauttikaa heistä jotaka on löytänyt laajemman tanssituntemuksen jonka he jakaa mielellään muillekkin.
Kateus on turhaa joka ei auta edes ahneuteen.
Kaiken taidon ja kyvyn tunnustus on syytä vain antaaa hyväksyen toisille niin heti pääsee itsekkin kehittymään.