Istuin eräässä alamaailman suosimassa kapakassa. Suunnittelin kaverini kanssa murtokeikkaa. Kerroin, miten erääseen lähellä sijaitsevaan hotelliin olisi murtauduttava. Menimme paikalle ja löysimme hotellin varauloskäytävän ulko-oven. Potkaisin nopeasti teräsvahvisteisella kengälläni ikkunan hajalle ja astuimme sisälle porraskäytävään. Pian kuitenkin kuulimme vartijan askeleet ja säntäsimme pakoon. Vartija jahtasi meitä pitkin Lahden keskustaa ja kun hän tavoitti meidät, jäimme seisoskelemaan luottavaisina ylivoimaamme. "Tekös sen ikkunan hajoititte!" Hän tiuskaisi. - "No ei olla me, olet nähnyt näkyjä, mene mielisairaalaan," sanoin minä. Vartija kääntyi pois ja meni tietenkin kutsumaan skoudet paikalle, ellei ollut sitä jo tehnyt. Jatkoimme matkaa pois päin keskikaupungilta ja ohitsemme lipui poliisiauto. Neuvoin kaveriani olemaan rauhallinen. Koppiauto menikin ohitsemme ja olimme jo hyvän matkaa selvemmillä vesillä, kunnes puistikon kävelytielle ajoi hissukseen toinen poliisiauto. "Nyt tulee toinen auto!" Poliisi otti meidät kiinni ja kaatoi viinamme maahan, heitti tyhjän pullon ruusupensaaseen. Avaamattomat tölkkikaljamme säästettiin. Konstaapeli kysyi, että olimmeko me murtautuneet hotelliin. Ei tietenkään myönnetty. Vahtimestari oli sitä mieltä, että juuri me olimme sen tehneet. Meidät kuljetettiin virastotalon sivuovesta järjestyspoliisin luolaan. Tavarat heitettiin sinisiin muovilaatikoihin ja kengät putkan ovelle. Olin kirkkaasti valaistussa ns. juoppoputkassa. Seinillä oli kaikenlaisia raapustuksia. Nimikirjoituksia ja kulkureiden terveisiä kavereilleen. Pesin vedellä lasinsirpaleiden aiheuttamat pienet haavat ja yritin nukkua. Tylsistyttävän pitkän ajan kuluttua putkan ovi avattiin ja piti lähteä kuulusteluihin. Poliisi otti sormenjäljet, kirjoitti tietokoneeseensa, ja näpsäisi monenlaisia valokuvia.
Kun vapauduimme, joimme poliisin palauttamia kaljojamme pitkistä tölkeistä ja tupakoimme virastotalon vessassa. Olisi uusi päivä ja uudet metkut! Pöllimme Alkosta pari pulloa viinaa. Menin sisälle liikkeeseen ja pistin pullot takin sisään, kaverini tuli porteista sisään, jolloin ne avautuivat ja minä harppaisin saaliineni ulos, kun taas "viaton" toverini poistui muina miehinä kassojen kautta.
Olimme kylässä erään "Vepan" luona, kulkujätkien kohtauspaikassa. Sieltä sitten lähdimme omille teillemme. Minä majailin ajoittain erään hurjan naisen kanssa. Tuttavapiirissämme vallitsi melkoisen kova käytännön sosialismi. Ruokatavarat ja rahat olivat ankaran vihanpidon uhalla yhteisiä. Mutta niin me tulimme toimeen tässä kaupunginosassa. Välillä oli ihan hauskaakin. Katselimme televisiota ja tupakoimme paljon. Joskus tietenkin joimme kaljaa. Keskiolut antoi valtavasti energiaa. Olin pystynyt juomaan 30 pulloa kaljaa päivän aikana ja toteamaan vain, että "kaljasta ei mene tarpeeksi sekaisin", ei saanut känniä, edes tuosta järkyttävästä määrästä olutta.
Kun vapauduimme, joimme poliisin palauttamia kaljojamme pitkistä tölkeistä ja tupakoimme virastotalon vessassa. Olisi uusi päivä ja uudet metkut! Pöllimme Alkosta pari pulloa viinaa. Menin sisälle liikkeeseen ja pistin pullot takin sisään, kaverini tuli porteista sisään, jolloin ne avautuivat ja minä harppaisin saaliineni ulos, kun taas "viaton" toverini poistui muina miehinä kassojen kautta.
Olimme kylässä erään "Vepan" luona, kulkujätkien kohtauspaikassa. Sieltä sitten lähdimme omille teillemme. Minä majailin ajoittain erään hurjan naisen kanssa. Tuttavapiirissämme vallitsi melkoisen kova käytännön sosialismi. Ruokatavarat ja rahat olivat ankaran vihanpidon uhalla yhteisiä. Mutta niin me tulimme toimeen tässä kaupunginosassa. Välillä oli ihan hauskaakin. Katselimme televisiota ja tupakoimme paljon. Joskus tietenkin joimme kaljaa. Keskiolut antoi valtavasti energiaa. Olin pystynyt juomaan 30 pulloa kaljaa päivän aikana ja toteamaan vain, että "kaljasta ei mene tarpeeksi sekaisin", ei saanut känniä, edes tuosta järkyttävästä määrästä olutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei nyt oikein kolahtanut. Teksti ei etene sujuvasti, vaan töksähtelee. Toisaalta voihan se olla aivan tarkoituksellista, mutta minuun ei uppoa...
Ei muutenkaan kovin omaperäinen...
sanoisi eräs Jack London! Onnea kirjallisuudessa..
On tullut aikaisemminkin tarinoitua, ja ilmeisesti vähän muuallakin kuin täällä? :)