Kun sade piiskaa
ikkunaani harmaaseen
Suon viimeisen ajatuksen
rakkauden unelmalleni
Toteutumattomalle
Siipirikkona elämän taipaleella
Vailla toivonkipinää
Täytyy mennä pois jonnekin
Sinne, missä auringonsäteet
valaisevat harmaankin
ikkunan läpi
ikkunaani harmaaseen
Suon viimeisen ajatuksen
rakkauden unelmalleni
Toteutumattomalle
Siipirikkona elämän taipaleella
Vailla toivonkipinää
Täytyy mennä pois jonnekin
Sinne, missä auringonsäteet
valaisevat harmaankin
ikkunan läpi
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aina johonkin.
Paistaa se aurinkokin.
Ja koskaan ei tiedä.
Kuka tulee käymään.
Rakkauskin.
Aurinko on aina paistanut
minun elämässäni, vaikka
tammikuun lapsi olenkin.
Mutta nyt.. En pysty
pesemään harmaita
ikkunoitani vaikka
kuinka yritän.
Sydän kaipaa kosketusta,
jota ei kuulu, näy.
Mistään suunnasta.
En haluaisi olla
elävä, mutta sisältä kuollut.
Kuumat kyyneleeni
kertovat totuuden.
On mentävä.
Aina Rakkaus on unelmaa,
kunnes se toteutuu. Saa vain
suunsa auki oikeaan aikan. Oikeat
sanat, oikeaan paikkaan. Lauseet
esiin, mitä toinen on odottanut.
Pieni, heikko yhdysside. Kuin ohut
kalannarraajan siima. Ja kuitenkin
suuren Rakkauden alku. On vain
uskaltanut laittaa jotain alulle.
Puhaltaa unelmaansa hengen.
Kiinnostusta, kyllä sitä on
lupsa katseeseensa asettaa.
Välittämistä, se sytyttää
monta sydäntä. Rohkeus mennä
luokse, siinä on Rakkautta.
On vain avattava sydän ja
luotava katse toisen sydämeen.
Ja aloitettava yhdellä sanalla.
Yhdellä tunteen hipulla. Ja
saatava sanottua: tarvitsen sinua.
Samoin!
Siinä vastaus Rakkauteen.
Jo tänäin.
Kiitos runostasi.
Rakkausrunoissa yllättävän
usein sataa ja siinä on
joku psyykkinen elementti.
En vain ole päässyt perille
mikä.
Runoosi tykästyin.
Se oli hyvä.
On helppoa leikkiä kalastajaa.
Paljon todellisempaa on olla
aloittelija vailla saalista.
Ei tiedä aloittelija luontoa
kalojen suurten.
Juuri, kun luulee saavansa
elämänsä vonkaleen,
kala kääntyy ja ui pois.
Mistä siis opas suuriin
saalisiin? Sydämestä, kai.
Mutta ei saalista ilman
kalojen läsnäoloa.
Olen ollut tällä palstalla
muutaman kuukauden ja en ole
kohdannut yhtään ystävää.
Mutta uskon silti, että täältä
monet löytävät sellaisen.
Niin kai Rakkaudessakin.
Ei ole saalita eikä saalistajia.
On vain ihmisiä, joissa on samoja
tarpeita ja he sattuvat hipaisemaan
toisiaan. Ja kiinnittyvät.
Uskon että sinäkin hipaiset
ja löydät. Ja Rakastut.
Vonkaleeseen.
Ja huomaat, että
se on helppoa.
Kyllä se minulle
on aika helppoa.
Oikeasti.
Mutta, kun on
jo kerran yrittänyt
hipaista eikä saa
mitään vastausta..
Katseensa kääntyy pois,
on kuin minua ei olisikaan.
Ei toista voi väkisin
saada kiinnostumaan ja
lähestymään.
Sillä en koe olevani
edes pelottava tai
näytä ilkeämieliseltä.
Olen yrittänyt antaa
tilaa, jos toinen ei
vaikka jostain syystä
uskalla.
En halua pelästyttää
pois, kun en aikaisemminkaan
ole saanut puheyhteyttä.
Vaikka yritinkin.
Joskus on toisen ihmisen lähllä
pitkäänkin. On kuvitellut ettei
saa mitään vastakaikua. Ei ole
mitään yhteyttä.
On saanut käännetyt selät.
Pois liukuvan katseen.
Välinpitämättömyyden.
Sitten tuleekin tunnustus:
olt ollut minulle tärkeä jo
pitkään???Miksi?
Elämäntilanne ja tunne elämä
määrittelee ja rajaa paljon.
Oman itsensä käsittely voi
joskus olla pitkäkin prosessi.
Toinen ihminen voi olla siinä
prosessissa tärkä. Vaikka ei siltä
näytä. Tai näyttää ihan muulta.
Kun prosessi on kypsä, tajuaakin
olleensa mukana ja tärkeänä.
Kiintymyksesi on ollut energiaa
ja voima. Kannustin.
Usko itseesi ja Rakkauteesi.
Ja että olet tärkeä.
Itse pidän juttelemisesta,
mutta en voi olettaa, että
kaikille se olisi yhtä helppoa.
Kuinka monesti olen ollut
sanomassa jotain.
Mutta en minä puhu, jos
minua ei katsota kasvoihin.
Se olisi vähintä, inhimillistä.
No, joskus täytyy sanoa, että
vaikka yritänkin ymmärtää kovasti..
Että voi teitä miehiä (ja meitä naisia) ;)
Ja ajtteleppa miten pienestä
kaikki on kiinni meillä miehillä
ja teillä naisilla:
Myöntää avoimsti että olemme
tärkeitä toisillemme. Aivan
tällaisena omana itsenämme.
Ja että kaikki alkaa siitä
avoimesta keskustelusta.
Avoimuudesta herää luottamus.
Ja sille on helppoa alkaa
rakentaa.
Ei se niin vaikeaa ole.
Unohdettaisiin mies/nais
asetelma ja oltaisiin enemmän
ihmisiä. Rakkaus herää jos on
herätäkseen.
Useimmiten on.
Juu, oikeassa olet:
Aivan turha yleistää
kumpaakaan sukupuolta.
Yritin vain kertoa, että
ajoittainen tunne mahdottomuudesta
on aivan molemminpuolinen,
oltiinpa naisia tai miehiä.
Joskus rakkaus herää,
joskus ei.
Sekin on vain elämää.
Alkuperäinen runo kertoo
siitä tunteesta, kun kaikki
tuntuu olevan harmaata.
Oikeastaan siinä ei käsitelty
rakkaussuhdetta ollenkaan.
Vain rakkautta elämään.
Minusta aina tuntuu,
että liiaksi sukupuolistetaan
asioita. Ei miehen ja naisen
ajattelussa pohjimmiltaan isoja
eroja ole.
Enemmän erot on persoonakohtaisia.
Kyllä tuo on aivan totta ja olen
samaa mieltä, että tulee
mahdottomuuden tunne. Toinen
tuntuu niin etäiseltä.
Saavuttamattomalta.
Varmaan tuo Rakkaus herää usein
siitä, että toisessa on joku
erityinen ominaisuus tai piirre,
joka osuu itseen juuri oikein.
Ja varmaan Rakkauden esteeksi
samoin saattaa nousta joku
häiritsevä piirre toisessa.
Näennäisesti pienet asiat ovatkin
merkittäviä.
Rakkaus elämään on minulle
ainakin Rakkaussuhde. Nautin
kovasti nykyisyydestä ja
elämästä juuri tällaisena.