LELUPÄIVÄSTÄ!!

Joissain päiväkodeissa ei ole erikseen lelupäivää, vaan oman lelun saa viedä mukanaan vaikka joka päivä. Meidänkin ryhmässä on ollut tällainen käytäntö aiemmin, mutta luovuimme siitä, koska leluista alkoi olemaan aikalailla riesaa arjen sujumisen kannalta.

Lelut tuppasivat häviämään erittäin herkästi, koska lapset eivät itse osanneet pitää niistä huolta, suurimmassa osassa ei ollut nimiä ja niitä alkoi tulla liikaakin päiväkotiin. Yhdellä lapsella saattoi olla mukanaan useampia leluja, tai esim. yksi lelu, jossa oli parikymmentä irtonaista osaa. Sitten niitä kadonneita leluja ja irto-osia etsittiin kissojen ja koirien kanssa joka ikinen iltapäivä moneen otteeseen. Tuli sellainen olo, että tarvitsisimme yhden aikuisen pelkästään lelujen hoitajaksi, meillä lastenhoitajilla ja lastentarhanopettajilla kun on ne lapset hoidettavana.

Omista leluista tuli myös herkästi riitaa lasten kesken, sekä täysin turhaa pahaa mieltä niille, joilla ei lelua mukana ollutkaan. Lähinnä näistä syistä siirryimme takaisin perinteiseen lelupäivään. Silloin ei näitä huolia ollut kuin yhtenä päivänä viikossa. Unilelun meillä saa tuoda oman vieläkin, mutta se on todellakin vain unia varten.

leluja saanut tuoda vapaasti aina. Ja voi sitä mielipahaa, jonka kadonnut tai rikkoutunut lelu aiheutti. Muutamia kipakoita mielipiteitä saimme myös vanhemmilta leluje kadottua. Otimme tiukemman linja ja totesimme vanhemmille, että _he itse_ asettavat omalle lapselleen rajat lelujen suhteen. Jos vanhemmat antavat lapselleen leluarsenaalin mukaan joka aamu, he myös itse huolehtivat ne takaisin tai ainakin pitävät mölyt mahassaan rikkoutuneen legorakennelman vuoksi.

Ei toiminut ja nyt meillä on _vanhempien toiveesta_ lelupäivä kerran viikossa. Me tulkitsimme asian niin, että rajan asettaminen kotona ei toiminut, on helpompi sanoa lapselle, jotteivattarhan tädit anna leluja tuoda kuin sanoa, ettei äiti tai isä anna ottaa leluja mukaan.

Olen kylläkin perhepäivähoitaja, mutta omien lelujen ongelma koskettaa tätäkin ammattikuntaa, joten vastaan.

Itselläni on tällä hetkellä sääntönä se, että omia leluja saa tuoda vaikka joka päivä. Mutta kuten edellinenkin vastaaja kertoi, leluja joutuu toisinaan metsästämään kissojen ja koirien kanssa iltapäivisin. Lelut voivat mennä rikki, niistä voi irrota pienille vaarallisia osia, vanhemmat voivat olla harmissaan rikkoontuneista leluista, lelujen jakamisesta on jatkuvaa riitaa, toisinaan lelut ovat likaisia tai pölyisiä (varastosta kaivettuja/kissankarvaisia pehmoleluja), mistä allergisena saan oireita, lelut tuppaavat unohtumaan meille välillä viikonlopuiksi ja sitten lapsia harmittaa kun omien lasteni kaverit leikkivät niillä, erilaisia pelikortteja saa noukkia siivouspäivinä aina sohvien alta/väleistä/mattojen alta jne. Muun muassa näiden syiden vuoksi aion miettiä jonkun säännön tähän leluongelmaan. Se ei vain toimi, että neljällä lapsella on aamulla hoitoon tullessa mukana säkillinen leluja, eikä edes vanhempi välttämättä tiedä, mitä kaikkea hoitoon tuodaan.

tuoda joka päivä ja niissä saa olla pieniäkin osia tai esim. autoja saa olla useampia. Vanhemmille ja lapsille olemme tehneet selväksi, että emme vastaa siitä, jos ne menee rikki tai katoaa eli omalla vastuulla tuovat ja vahempien harkinnan ja päätöksen mukaan saako ottaa lelun mukaan vai ei. Ei ole tullut ongelmaa.

...yhdessä isompien lasten osastolla oli joka päivä lelupäivä kunnes niitä alkoi kadota...
Syylinen tiedettiin, mutta kiinni ei jäänyt ja vanhemmatkin kielsi, ettei heille ole mitään vieraita leluja ilmestynyt. Oli ovela neitonen.

Kerran yhdessä paikassa joku 5v. oli tunkenut kaverin pikkulelun nenäänsä...

Ja yhdessä paikassa pojat oli tehnyt tahallista kiusaa ja hajottaneet tyttöjen leluja salaa majaleikissä. -lasku poikien kotiin ei tuntunut poikien vanhemmista mukavalta.

-sattuuhan näitä-

Kotejakin helpottaa, kun ei joka ilta/ aamu tarvitse etsiä lelua. Valitseminen on osalle lapsille hankalaa.

Ja voi mikä surku ja parku siitä tulee jos lelu on jäänyt kotiin.

Isompien ryhmässä myös se on yksi syy, ettei sinne kouluun viedä leluja edes kerran viikossa, ja siihen jo pikku hiljaa harjoitellaan.

Toista se oli silloin kun minä olin pieni. Lelupäivä oli kai kerran keväällä ja toinen syksyllä. Silloin se oli yhtä juhlaa kun sai tarhakavereille tuoda oman lempparin näytille.
Nykylapsilla on liikaa leluja ja lelupäiviä.
Tarhassa kaikille yhteiset tarhan lelut ja kotona omat, joista saa "määrätä" itse, niin vähemmän riitoja ja surua rikkoutuneesta, eikä vanhempienkaan tarvi vetää hernettä nenään kun kallis krääsä on rikki tai hävinnyt.

Minunkin lapseni päiväkodissa oli aikoinaan lelupäivä joka päivä mutta sitten se muutettiin yhdeksi päiväksi viikossa. Unilelun saa viedä kuitenkin joka päivä. Syynä oli esim. se että lapset alkoivat tuoda entistä isompia ja kalliimpia leluja ja esim. sellaisia mitkä pitivät meteliä. Pojalleni tuli oikein stressi että mitä sitä tänään veisi kun jokainen tietenkin halusi että se oma lelu on se kaikkein kivoin ja näyttävin ja kiinnostavin. Ihan hyvä että se muutettiin. Alkoi jo ärsyttämään kun sen parhaan lelun valitsemiseen alkoi mennä joka aamu enemmän ja enemmän aikaa.

Meillä oli aiemmin lelupäivä joka maanantai, unikaverin sai tuoda joka päivä. Lopulta siinä kävi niin ettei lapset leikkineet edes niillä leluillaan, kuljettivat ja pitivät kädessä pelatessa/piirtäessä ym.

Nyt "kiinteä" lelupäivä on lopetettu ja pidämme niitä silloin tällöin ennaltailmoitettuna päivänä. Nyt lelupäivä on tulossa ja lapset tietävät sen, on kova suunnittelu ja sopiminen kavareiden kanssa että mitä tuodaan ja leikitään :) -Siis ei kilpailumielessä kuitenkaan.

Lelupäivä menetti merkityksen kun se oli niin usein :( Ja se ainainen etsiminen tosiaan..