Moi kaikille! Mulla on vajaa 3 kk ikäinen kanipoika. Ostin Pojun lemmikkieläinkaupasta noin kuukausi sitten. Aluksi se oli tosi arka eikä uskaltanut tulla lähelleni, mutta nyt se on pikku hiljaa tottunut ihmisiin siten, että antaa silittää itseään ja tulee vapaaehtoisesti lähelle. Sylissä Poju ei erityisemmin viihdy, mutta välillä hän saattaa kiivetä itsekin syliin. Alku on siis mennyt oikein mukavasti, mutta eilen havaitsin ongelman. Keräsin sen häkistä papanoita ja muita kuivia roskia pois ja hän teki ihmeellisiä syöksyjä kohti kättäni ja viimein puraisi. Ilmeisesti eestaas heiluva käteni ärsytti kania. Tänään tapahtui ihan sama juttu, mutta se toistui useita kertoja. Kertokaa mikä on paras tapa koulia moinen huono käytös pois. En voi sallia sitä, että kanini puree ketään ihmistä niin rakas kuin onkin. Onko esimerkiksi nenälle näpäyttäminen hyvä keino?
Toinen ongelma on kynsienleikkuu? Nimittäin Pojulla on nyt ihan selvästi liian pitkät kynnet, mutta en uskalla niitä itse leikata, koska en ole ikinä ennen leikannut kanin kynsiä enkä ole varma miten se tapahtuu. Tietääkö kukaan Tampereen alueella paikkoja missä kanin kynnet voisi leikkauttaa?
Toinen ongelma on kynsienleikkuu? Nimittäin Pojulla on nyt ihan selvästi liian pitkät kynnet, mutta en uskalla niitä itse leikata, koska en ole ikinä ennen leikannut kanin kynsiä enkä ole varma miten se tapahtuu. Tietääkö kukaan Tampereen alueella paikkoja missä kanin kynnet voisi leikkauttaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
en ole mikään kanitieteilijä, vaikka lukuisia kaneja olenkin omistanut.
kannattaa lainata kirjastosta kanikirjoja ja lukea niitä.
..kanisi puollustaa häkkiään ja siellä mahdollisesti olevia ruokia. Se menisii taas näihin reviirijuttuihin.
Tosiaan tuohon kanikirjallisuuteen kannattaa tutstua.
Jos et uskalla itse leikata pupusi kynsiä, niin eläinlääkäri kyllä tekee sen puolestasi (pienti maksua vastaan noin yleesä).
Kovin lyhyiksihän kanin kynsiä ei saa leikata niissä olevan ruston takia. Paikallinen eläinkauppa kertoo sinulle varmasti enempi kynsienlekkuu hommelista.
Jos viet kanisi kynnenleikkuuseen eläinlääkärille, niin hänkin voi varmasti kertoa sinulle jotain kanisi "hyökkääväisyydestä". En kyllä oikeen itse jaksa uskoa, että kanin rankaisu tuossa asiassa auttaa, etenkin jos kaniystäväsi on ollut sinulle tullessaan arka, siitä saattaa vaan tulla entistä arempi ja aggressiiviempi.
Minunkin kani oli alussa tosi arka, hyökkäsi aina kun laittoi käden häkkiin, kun siivosi tai antoi ruokaa. Itse tein niin että laitan nahkahanskaan käteen( kun esim.laitoin ruokaa häkkiin.) kun se hyökkäsi ei sattunut jos se puri.Myös laitoin kätte hanskan kanssa häkkiin kun se oli siellä..pian se tottuu siihen että siivoan ja laitan ruokaa kun hän on häkissä. eikä ole enää hyökkänyt kimpuun. (nykään laitan ilman hanskaa ruuat..)
Älä missään nimessä ala näpäytellä kaniasi. Kanisi oppii muuten, että käsi merkitsee uhkaa ja saattaa alkailla hyökkäillä muutenkin kättäsi kohtaan. Lopputuloksena saattaa olla "aggressiivinen ongelmakani", vaikka olisit itse aiheuttanut kanin käytöksen. Tai kanista saattaa tulla hyvin arka ja säikky ihmisten suhteen.
Ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Joko toimit Tiaran ehdottomalla tavalla ja kani oppii, ettei saavuta hyökkäämällä mitään.
Toinen yksinkertainen vaihtoehto on, että siivoat häkin ja laitat sinne ruokaa silloin, kun kani on ulkoilemassa häkin ulkopuolella. Ihmisen ajatus on, että lemmikin tulee totella ja käyttäytyä niinkuin omistaja haluaa. Ajattele asiaa kanin näkökulmasta: häkki on kanin pesäkolo. Miksi häiritä sitä pesässä, jonka pitäisi olla kanin rauhan ja turvallisuuden tyyssisija.
Kyse on todella reviiritietoisuudesta. Mitä itse tekisit, jos esimerkiksi siskosi tulisi huoneeseesi penkomaan laatikoitasi, laittaisi päiväkirjasi hyllyyn ja sekottaisi tavarasi? Todennäköisesti käskisit siskoa häipymään. Kanisi tekee samaa kätesi suhteen.
Mitä pienempi oma alue kanilla on, sitä raivokkaammin se sitä puolustaa. Kuinka paljon kanilla on vapaata liikkuma-aikaa häkin ulkopuolella? Jos kani saa juosta runsaasti häkkinsä ulkopuolella ja riittävästi virikkeitä, puolustautumisen tarve vähenee.
Toinen nykyisistä kaneistani teki edellisessä kodissaan aivan samaa kuin sinun kanisi nyt. Meilläkin se häirittäessä aluksi puri, sähisi ja kynsi. Nyt kun kani on aina vapaana, se on mitä hellyydenkipein ja miellyttävin otus. Aivan ihana kanineiti, joka hyppää aamulla sänkyyn herättelemään, kuopii oven takana kun menen eri huoneeseen, pörrää joka aamu iloisena jaloissa hyristen ja pomppien sekä hyppää sohvalle viereen katsomaan teeveetä nautiskellen vaikka tuntikausia silityksestä.
Kanit elävät luonnonvaraisina suurissa yhdyskunnissa, ja yhdyskunnissa on aina johtaja/johtajat. Kanille on luontainen olotila se, että sillä on joku pomo kenen varpaille sen ei sovi hyppiä. Silloin kun kani elää lemmikkinä niin sen emännän tai isännän tulee olla sen pomo muuten kani kuvittelee itse olevansa pomo ja voi alkaa tosi röyhkeäksi. Kyllähän tämän nyt pitäisi olla ihan selvä asia. Siis jos lemmikki puree tai muuten meinaa alkaa mahtavaksi niin heti luulot pois lemmikiltä.
En voi suositella rankaisua kenellekään, sillä ihmiset käyttävät sitä helposti väärin ja rankaisevat "yli". Rankaisusta tulee ihmisen keino pönkittää omaa johtajuuttaan ja saada asiat tapahtumaan ihmisen toivomalla tavalla, jolloin unohdetaan pohtia sitä, miksi eläin käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja onko sillä järkevät perusteet käytökselleen. Usein pureminen on pelkoa, jolloin rangaistus vain lisää pelkoa ja eläimestä voi tulla arka, vaikka pureminen saataisiinkin loppumaan.
Esimerkiksi alkuperäinen piti kaniaan vihaisena, vaikka kyseessä on reviirin puolustaminen. Puolustaminen saattaa tosin aiheutua esim. aggressiivisuuteen taipuvasta tai dominoivasta luonteesta, mutta myös minimaalisesta reviiristä, sillä kanilla ei ole häkissä pahemmin alueita luovutettavana kilpailijalle. On helpompi löytää ratkaisu ongelmaan ja menestyä kasvatuksessa, kun ymmärtää eläimen käytöstä. Ymmärtäminen antaa vaihtoehtoja.
Johtajuuden viestittämiseen ei tarvita näpäytyksiä, sillä eläinten viestit ovat usein paljon hienovaraisempia kuin ihmisen käyttämät rangaistukset. Esimerkiksi kanien kohdalla Tiaran yllä ehdottama tapa viestittää ihmisen johtajuutta: vaikka kani yrittää ajaa ihmisen pois reviiriltään, hanskojen suojaama ihminen ei väisty, koska ihminen on johtaja. Isojen koirien kanssa riittää usein se, ettei anna niiden dominoida sosiaalisesti ts. ei anna automaattisesti rapsutusta, ruokaa, ulkoilua, jne koiran pyytäessä. Silloin ne eivät yritä kaapata johtajuutta myöskään niillä keinoilla, joista ihmiset usein rankaisevat.
Kanit elävät hierarkisessa yhteiskunnassa ja omillakin kaneillani on aivan selvä arvoasteikko. Kun arvoasteikko luotiin alussa, sen jälkeen johtajanaaras on muistuttanut asemastaan lähinnä luimimalla satunnaisesti ja vaatimalla hoitoa. Fyysisesti arvoasteikkoa ei ole tarvinnut montaa kertaa selvitellä. Monien eläinlajien yhteiskunnissa voi olla "kiusaajayksilöitä", jotka pomottavat ahkerasti, tai saattaa esiintyä heikoimman yksilön nokkimista. Kanin nenille näpäyttely viittaa mielestäni enemmän siihen suuntaan. En usko, että dominoiva naaraskanimme olisi yhtä mukava kani, jos olisin kurittanut sitä alussa. Todennäköisemmin luottamuksen rakentaminen olisi kestänyt paljon kauemmin. Nykyäänkään se ei pidä kaikesta, mitä sille teemme, mutta se ei näe mitään syytä puolustautua kynsin hampain, koska perusluottamus on rakennettu ja kani tietää, etten muodosta fyysistä uhkaa.
Fyysinen rankaisu, kuten näpäytys, on mielestäni aika äärimmäinen keino. Olen käyttänyt sitä vain pari kertaa ns. ongelmahevosten kanssa, koska suuren koon ja lasten runsauden vuoksi hevosen epäsuotuisa käytös voi olla vaarallista ja se on pakko saada aisoihin HETI. Muuten johdonmukaisuudella, palkitsemisella ja riittävällä viriketasolla pärjää ihan mainiosti. Olen hoitanut aikuista koiraa, joka on vuosia rosvonnut kaiken mahdollisen syötäväksi kelpaavan ihmisten käsistä ja pöydiltä. Koiraa on kielletty, on huudettu ja näpäytetty (tuloksetta), koska eihän koira saa johtajan kädestä ottaa. Samainen koira oppi kuitenkin neljällä makupalalla ja runsailla kehuilla, ettei makupalaa saa ottaa ennen kuin koira on käskyn mukaisesti PAIKALLA perääntyessäni ja annan luvan ottaa makupalan MAASTA. Minulla ei ollut lyhyen koulutusperiodin jälkeen mitään ongelmia syödä koiran läsnäollessa...
Nämä ovat osittain koulukuntakysymyksiä: toiset uskovat rangaistuksen voimaan; toiset hyvän käytöksen tukemiseen ja palkitsemiseen. Tunnen vain vähän kanien oppimisprosessia, mutta käsittääkseni ne oppivat lähinnä rutiinien muodostumisen ja leimaantumisen kautta. Omat kanini tuntevat onneksi kieltosanan (vai huolestuneen äänensävyn kiellon taustalla?), mikä on kätevää. Pahoja tapoja on kuitenkin vaikea kitkeä. Helpompaa on totuttaa ne suotuisiin tapoihin, jolloin rangaistus kasvatuskeinona on aika tehoton.
Tulin tänne katsomaan löytyisikö neuvoja, mitä tehdä. Meillä puree/nipistelee poikaani (3v.)Olen miettinyt onko se kani stressaantunut?