hyvät ihmiset!
kun te täällä niin herkästi autatte ihmisiä
pomoilevien koirien suhteen, niin antaisin pienen
vinkin:HERÄTKÄÄ TÄHÄN PÄIVÄÄN JA HAKEKAA
NYKYAIKAISEMPAA TIETOA...POMOILU TEORIAT ON JO
JOKIN AIKA SITTEN KUMOTTU UUDEMMILLA JA
PAIKKAANSA PITÄVIMMILLÄ TEORIOILLA...
nämä pomotus teoriat todella ovat jo mennyttä
aikaa...miksi koiraihmiset ja osa
kouluttajistakin on niin paljon jäljessä...
luojan kiitos naapurimaassamme ruotsissa asiat
etenevät ja sieltä saa uutta ja tutkittua
tietoa...
HERÄTKÄÄ PAHVIT...
kun te täällä niin herkästi autatte ihmisiä
pomoilevien koirien suhteen, niin antaisin pienen
vinkin:HERÄTKÄÄ TÄHÄN PÄIVÄÄN JA HAKEKAA
NYKYAIKAISEMPAA TIETOA...POMOILU TEORIAT ON JO
JOKIN AIKA SITTEN KUMOTTU UUDEMMILLA JA
PAIKKAANSA PITÄVIMMILLÄ TEORIOILLA...
nämä pomotus teoriat todella ovat jo mennyttä
aikaa...miksi koiraihmiset ja osa
kouluttajistakin on niin paljon jäljessä...
luojan kiitos naapurimaassamme ruotsissa asiat
etenevät ja sieltä saa uutta ja tutkittua
tietoa...
HERÄTKÄÄ PAHVIT...
Vastaukset 13
Vanhimmat
sitten mikä on uusi systeemi..?
ei se mikään sen kummempi systeemi ole...
...koulutus kun perustuu oppimispsykologiaan ja
koirien kielen tuntemiseen, siihen kuinka koira
motivoidaan oppimaan.
tietoa kyllä saa kun sitä lähtee hakemaan...
Mistäs me Pahvitkin saisimme uuden ja mullistavan
tavan saada koiramme tottelemaan ja
kunnioittamaan meitä. Ainakin tähän asti on
koirille toiminut niskasta-kiinni-kun-kuono-on-
rypyssä- tekniikka toiminut paremmin kuin hyvin!
Ja mikä vika tässä tyylissä on? Tätä sudetkin
käyttävät pennuilleen, niin eiköhän se koirienkin
mieliin jää parhaiten. Mitäs hypnoosia siellä
ruotsinmaalla tarjotaan?
En tiedä minäkään mitä hypnoosia Ruotsissa
harjoitetaan, mutta kyse saattaapi olla
sellaisestakin yksinkertaisesta asiasta, että jos
koiralle muussa elämässä vihjataan joka
tilanteessa että se on johtaja ja sitten yhtäkkiä
napataan niskasta kiinni ja yritetään kammeta se
selälleen, niin siinä voi käydä hullusti. Koira
ihmettelee puoli sekuntia mikä tuo alempi siinä
kuvittelee olevansa ja sitten lähtee nenä päästä.
Toinen on sellainen asia, että kuten itsekin
sanoit, pennuille tuota ryntsäämistä :)
käytetään. Aikuisia koiria/susia ei väkivallalla
hallita, vaan johtajan tulee omalla olemuksellaan
ansaita muiden kunnioitus. Kyllähän ihmisissäkin
on luontaisia Johtajia joita väkisinkin kuuntelee
ja sitten on näitä olisitteko-kilttejä-ja-
tekisitte-näin-ai-ette -"johtajia". Mutta ei
niskasta nappaamisessa kai mitään pahaa ole,
enempi varoisin tuota kellistämisen yritystä mitä
alistamiseksi kutsutaan. Sitä ei pomoksi itseään
luulevan aikuisen ison koiran kanssa kannata
ruveta kokeilemaan, on muitakin keinoja.
taidat olla näitä harvoja viisaita ihmisiä tällä
palstalla... juuri tuota sillä ruotsin mallilla
ajoin takaan!!!!!!!
harmillista vaan kun niin monet koira ihmiset
ovat jumittuneet siihen vanhaan malliin....
minäkin olen yrittänyt selittää joillekin
aikaisemmin....mutta kovasti vaan tuli vastaan että
kunnolla niskasta kiinni ja koira seinälle.
Huonosti olisi meilläkin asiat jos siihen joutuisin
turvautumaan aikuisen koiran kanssa, eihän millään
aikuista dobermannia voita fyysiessä yhteenotossa.
Kyllä se valta pitää saada niin että koira
kunnioittaa omistajaansa.
Ruotsalaisten "uusi" tutkimustulos tms. on
ainakin omalta kohdaltani vanha tieto. Totta kai
johtaja-asema saadaan johtajanolemuksilla ja
elkeillä. Mutta murrosikäiselle itsestään liikoja
luulevalle pennulle on tehtävä kerralla selväksi
kuka on johtaja, vaikka sitten kellistämällä se
niskasta nurin. Isoa aikuista koiraa en kyllä
mene kellistämään. Sillä on aika paljon enemmän
voimaa leuoissa mitä ihmisen nahka kestää...
"ruotsin mallilla" ei ole mitään tekemistä
selälle kelistelyjen kanssa... ne on kaukana
siitä!!
Tottahan sinä valistuneena nykyajan
koulutuskikkoja käyttäneenä tajuat/huomasit,
etten vihjannut näillä olevan mitään yhteyttä
toisiinsa. Tarkoitinpahan vain, etten ala
muuttelemaan toimivaa ja hyväksi todettua tyyliä.
Itseni ei ole muuten tarvinnut koskaan kellistää
koiriani (toisin kuin joittenkin koiranomistaja-
tuttujen), kunnon "murahdus" riittää...
:D
Toivottavasti sieltä rajan takaa tulee myös
joskus avarakatseisuutta. Jotta me jälkijunassa
tulevat koirankouluttajat oppisimme poimimaan
oikeat opit ja neuvot eri koulutustavoista,
luoden niistä sille omalle yksilölle sopivat
keinot. Emmekä aina heittäisi edellistä
roskakoriin, kun jotain uutta ja mullistavaa
tulee markkinoille kuin hetken muotioikku.
eivät edes tiedä mitä on koiran vietit ;-)
Ei vaan mut ihmetyttää ihan oikeesti kun ihmiset
kuvittelee et JOKA IKISELLE koiralle sopii aina
ne samat koulutustyylit!
Ja kun puhutaan koiran kasvattamisesta (siis ei
varsinaisesta kouluttamisesta), niin mistäköhän
ihmeestä johtuu, että nykyaikana tuntuu joka
toinen koira olevan ns. "ongelmakoira" ja niitä
kiikutetaan koirakorjaamoille yms. ja sitten kun
niiden psykologiat ei tehoakaan niin
nämä "kouluttajat" nostavat kätensä pystyyn...
Kiia kirjoitti: "Ei vaan mut ihmetyttää ihan
oikeesti kun ihmiset kuvittelee et JOKA IKISELLE
koiralle sopii aina ne samat koulutustyylit!"
Itseäni ihmetyttää aivan sama seikka. Kävin
aikoinani sekarotuiseni kanssa pikkukaupungin
koulutuskentällä, vähän totuttelemassa muihin
koiriin ja siinä samassa tietenkin oppia
saamassa, ja tietenkin myös kasvatusneuvot yms.
olisi ollut tervetullutta juttua.
Mutta voi ihme sentään! Onneksi itselläni
kuitenkin oli sitä koirakokemusta entuudestaan,
sillä neuvot siellä olivat todella
yksioikoisia... makkarapalkintoja ja kunnon
kuritusta korostettiin koko ajan. Pätee ehkä
joillekin, mutta on kai muitakin tyylejä?
No, peruskurssin kävin, mutta noudatin "omia"
koulutustyylejäni. Mielestäni arkaa pikkukoiraa
on aivan turhaa kurmoottaa peruskurssilla
saamiemme oppien mukaan. En kyllä näe mitään
syytä jatkuvassa makkaranpalojen
viskomisessakaan. Jos kerran koira toimii
muutenkin innoissaan (kehulla), niin miksi
jatkuvasti lahjoa tai rangaista.
Itsekseni ajattelin, että voi niitä ensimmäisen
koiran omistajia, jotka ovat tuleet moiselle
peruskurssille tietoa hakemaan. Kouluttajat kun
kuitenkin oletetaan kaikkitietäviksi, ja heidän
neuvoihinsa luotetaan.
Myöhemmin minulle selvisikin, etteivät läheskään
kaikki kouluttajat välttämättä olleet edes sen
kummempaa kokemusta omaavia henkilöitä kuin
siellä rivistössä oppimassa seisseet. Monella
kouluttajistakin oli vasta ensimmäinen koira, ja
sitten sitä vaan ryhdyttiin neuvoon muita
ehdottoman itsevarmasti ja tietävästi, eriäville
mielipiteille laumassa kärkevästi nauraen.
No, sain kuin sainkin koirani ihan itseksenikin
sellaiseksi mukavaksi yhteiskuntakelpoiseksi
otukseksi, eikä ole edes kertaakaan tarvinnut
istua sen päälle! Harmeja koira ei ole
aiheuttanut, tulee toimeen niin ihmisten kuin
koirien kanssa, eikä sen käytöstä ole tarvinnut
hävetä.
Toinenkin koira huusholliimme on tämän jälkeen
ilmaantunut. Greyhound, tuli aikuisena, jo
hyvätapaisena koirana, vaikkakin pelkän
kotikasvatuksen saaneena. Ja, varmaan
vinttikoirien omistajat tietävätkin, että tässä
sitä vasta haastetta on, kun tätä yrittää
"kouluttaa". Ja paljon on vinttarimmekin
koulutellut mua. Kumpikin juonii, sekä emäntä
että koira, ja pikkutaistot käydään henkimaailman
puolella. Mutta hauskaa on ollut... kummallakin!
Eiköhän jokainen saa antaa omia neuvojaan oman
kokemuksen perusteella. Jos joku kikka on
toiminut itsellä, niin kyl mä ainakin kerron sen
jos musta vähääkään tuntuu siltä, et se vois
auttaa tota tyyppiä. Jos sulla on sieltä
ruotsista hyviä neuvoja niin anna tulla vaan...
ehkä mäkin voin niitä tarvii...