Minulla on neljävuotias tyttökissa, joka on ihan liian energinen. Hän tykkää leikkiä ja on selvästi erittäin huomionkipeä ja ongelmana onkin, ettei minulla selvästikään ole aikaa leikittää niin paljon kuin hänen tarpeensa vaatisi. Kyse ei ole siitä, etten koskaan häntä leikitä, vaan jopa muut kissanomistajat ovat maininneet, että luonne on selvästi vaativampi kuin heidän omilla kissoillaan.
Ongelmana on, että jos en juuri sillä hetkellä ehdi leikkimään, kun neiti sitä haluaa, käy hän väkivaltaiseksi eli puree tai "hyökkää". Usein normaali silittäminenkin päätyy puremiseen.
Olen saanut neuvoa, että kissalle olisi hyvä saada toinen kissa kaveriksi ja mielelläni sellaisen ottaisinkin, mutta yhtälössä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin kissani on osoittanut epäluuloa toisia kissoja kohtaan. Ollessaan toisen kissallisen perheen luona hoidossa, on hän viettänyt muutamat ensimmäiset päivät pöydän alla muristen ja selvästi vältellyt toista kissaa. Muutaman päivän jälkeen ne tottuvat kyllä toisiinsa, mutta en tiedä, onko se vain sietämistä, ei sinäänsä "ystävyyttä". Joten pelkään, että jos otan toisen kissan, ne oppivat kyllä sietämään toisiaan, mutteivät ystävysty. Ei ole kiva kissojen olla pienessä asunnossa, jos kummatkin vain kyyhöttävät vastakkaisissa nurkissa.
Toinen ongelma onkin siinä, että asun yksiössä (30 neliötä) enkä tiedä käykö tämä asunto kahdelle kissalle liian pieneksi.
Selvästi oma kissani kuitenkin kaipaa lisää toimintaa ja virikkeitä, mutta olen hirveän epävarma toisen kissan ottamisesta ja kaipaisinkin nyt neuvoja tähän tilanteeseen, jota hankaloitaa kissan taipumus väkivaltaiseen käytökseen. Uusi kissa vai jotain muuta?
Ongelmana on, että jos en juuri sillä hetkellä ehdi leikkimään, kun neiti sitä haluaa, käy hän väkivaltaiseksi eli puree tai "hyökkää". Usein normaali silittäminenkin päätyy puremiseen.
Olen saanut neuvoa, että kissalle olisi hyvä saada toinen kissa kaveriksi ja mielelläni sellaisen ottaisinkin, mutta yhtälössä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin kissani on osoittanut epäluuloa toisia kissoja kohtaan. Ollessaan toisen kissallisen perheen luona hoidossa, on hän viettänyt muutamat ensimmäiset päivät pöydän alla muristen ja selvästi vältellyt toista kissaa. Muutaman päivän jälkeen ne tottuvat kyllä toisiinsa, mutta en tiedä, onko se vain sietämistä, ei sinäänsä "ystävyyttä". Joten pelkään, että jos otan toisen kissan, ne oppivat kyllä sietämään toisiaan, mutteivät ystävysty. Ei ole kiva kissojen olla pienessä asunnossa, jos kummatkin vain kyyhöttävät vastakkaisissa nurkissa.
Toinen ongelma onkin siinä, että asun yksiössä (30 neliötä) enkä tiedä käykö tämä asunto kahdelle kissalle liian pieneksi.
Selvästi oma kissani kuitenkin kaipaa lisää toimintaa ja virikkeitä, mutta olen hirveän epävarma toisen kissan ottamisesta ja kaipaisinkin nyt neuvoja tähän tilanteeseen, jota hankaloitaa kissan taipumus väkivaltaiseen käytökseen. Uusi kissa vai jotain muuta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt tärppäsi hyvin sillä viimeisimmäksi tullut kollini osoitti samaa käytöstä edellisessä kodissaan.
Eli muutettuaan minun hoteisiini sillä odotti täällä 2 kissakaveria. Kissa sopeutui 2 päivän sisällä, eikä riitoja ole tullut. Ja kaikki nämä kissani täällä ovat kolleja, leikattuja siltikin.
Kissojen varsinainen tottuminen uuteen kotiinsa kestää viikosta kahteen. Se voi osoittaa sosiaalista käytöstä mutta vasta viikon päästä se voi olla jo sinuiksi kaiken kanssa.
Otithan huomioon, että kissasi oli toisten reviirillä? Se joutui vieraaseen kotiin jossa oli vieraita ihmisiä ja kissa. Se oli järkytyksissään ja valmiina puolustamaan itseään. Saman reaktion voit nähdä kissassa jonka ehkä otat kaveriksi omallesi. Se kyyryää piilossa, sähisee taikka murisee jos menee lähelle, sylkee toiselle kissalle ja varmaan luimii ehkä korviaankin. Omasi saattaakin olla rohkea omalla reviirillään, vaikka siellä olisi toinen kissa.
Eli suosittelen lämpimästi kaveria murullesi!
Olisi oikeastaan hyvä olla suositus, jossa sanotaan että kaksi kissaa yhden sijaan, jotta niille olisi toisistaan seuraa silloinkin, kun omistajan jaksaminen ei aina riitä.
Kyllä kissasi tottuu ja ystävystyy.
Kämpän koko ei minusta ole niin paha kuin voisi kuvitella. Rakenna kissoillesi korkeita telineitä joissa ne voivat kiivetä. Niille tulee huomattavasti lisätilaa jo siitä.
täysin normaalia kissan käytöstä tuo on, että ensin vierastetaan toisia kissoja ja paikkoja. Jos kahdessa päivässä jo "tottunut" toiseen, niin "ennuste" kaverin hyväksymiselle on mielestäni hyvä! Toisilla menee kuitenkin hommaan huomattavasti pitempiä aikoja. Ehdottomasti voit ottaa toisen kissan ja suosittelen sitä todella. Kannattaa ehkä kokeilla pentua, tottuminen ehkä varmempaa. Ja varmasti tuo hyökkäilykin siitä vähenee. Kahden kissan touhuja on tosi hauska katella! Älä säikähdä vaikka "vanhan" kissan käytös muuttuisi uuden tullessa vaikka olisivatkin kaverustuneet(meillä esim. väisteli ihmisiä, ei nukkunut enää makkarissa, se menee ohi kyllä aikanaan. Meillä vanha kissa muutaman kuukauden päästä muuttui jopa sosiaalisemmaksi ja hellyydenkipeämmäksi kuin ennen toista kisua!
Meillä 3v puoli-norjalainen Neiti,ollut noin 4kk. Tykkää "pureksia" kun peuhataan,en koe sitä kyllä minään Väkivaltana,joskus silitettäessäkin puree..heittäytyy jalkoihin ja kehrää! Välillä kyl vaikuttaa et ois yksinäinen? Ollut harkinnassa toinekin Kisu .Jos otat toisen Kisun,niin ois kiva kuulla kuulumiset!
Kissa Neitimme Fatima eli 17v. ainoana kissanamme,ja varmaan viihtyi hyvin.Oli tarkoitus ottaa kissanpetu hoitokissaksi,mutta Fatima sylki ja murisi kun tuli lähellikin,niin pennun omistaja pelästyi,ja vei kissansa pois!En olisi niitä kahdestaan jättänyt!Samaten kun otin löytökissan pihalta,ei voinut samaan huoneeseen päästää,kaippa ne oisivat toisiinsa ajanmittaan ehkä tottuneet.
Kissasi on kuitenkin vielä suht. nuori kun vasta 4v eli ihan hyvin voit vielä kaverin sille ottaa.
Itselläni on 4 kissaa joista kaikki olen ottanut kahden sarjoissa. Vanhimmat kissani ovat 3 ja 4 v ja nyt juuri vähän aikaa sitten otin kaksi kissanpentua jotka ovat sen 12 viikkooa.
Vanhemmat kissani oolivat ensin hyvin varuillaan pentujen kanssa, murisivat sähisivät ja tekivät kaikkensa jotta pennut eivät tulisi heidän reviirilleen, mutta nyt kun aikaa on kulunut niin kaikki ovat yhtä samaa perhettä ja leikkivät kiltisti yhdessä.
Jos et uskalla ottaa pentua kissallesi kaveriksi niin ota hieman vanhempi jostain löytöeläinkodista tai sitten aina on kissa joka tarvii uuden kodin vanhemmallakin iällä.
Ihan hyvä juttu olis ottaa kissa kaveri.
Kissat yleensä saa totutettua toisiinsa kun vanhempi kissaa laitetaan omaan huoneeseen ettei se ole vielä edes nähnyt uutta mirriä. Anna uuden kissan ihan rauhassa nuuskia ja tutkia kaikki paikat ja hajut. Sitten toisin päin laita uusi kissa suljettuun huoneeseen ja anna vanhemman kissan tottua uuden kissan hajuihin. Totuttelu saattaa kestää kauanki mutta kyllä niistä vielä joskus kaverit tulee jos noudatat tätä juttua. Sillä kissasi on vielä nuori ja voi hyvinki tottua uusiin tulokkaisiin ajallaan.. :)