Moisivatko jotkut todella kiltit ihmiset kertoa minulle maatiaiskissoista. sain juuri viime lauantainen yhtäkkiä kesäkuussa syntyneen uros pennun. Kannattaisiko siis esim. leikata uros? Kaikki neovot tervetuloa...
T:~Pepsi~ ja Mikki-kissa!
T:~Pepsi~ ja Mikki-kissa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kissoista ja niiden hoidosta on niin äärettömästi tietoa, joten kannattaa lainata kirjastosta kissakirjoja ja lueskella niitä tai etsiä netistä hyviä linkkejä. Voin kuitenkin kertoa kissoista jotain perustietoa ja jos kysymyksiä tulee mieleen, niitä kannattaa esittää. :)
Tällaisiin asioihin kannattaa näin ensi alkuun kiinnittää huomiota:
-leikkaus (=kastrointi/sterilointi)
-madotus
-rokotukset
-oikea ruokinta
-kissalla oltavat tavarat
-kissan kanssa seurustelu
-ulkoilu
Uros kannattaa leikkauttaa monestakin syystä. Jos ei ole kyse siistosuroksesta, uros on syytä leikkauttaa eli kastroida, koska sukukypsyyden saavutettuaan uros on ns. aina valmiina, eli vapaasti ulkona viilettäessään uros voi astua montaa naarasta ja siittää jopa 100-200 pentua vuodessa. Lisäksi uros on tällöin hyvin epäsiisti ja miltei poikkeuksetta merkkailee, ruoskuttaa vahvan hajuista virtsaa ympäriinsä. Leikkaamattomana uros joutuu myös helposti tappeluihin, jotka voivat olla kohtalokkaita ja urokset lähtevät vaeltamaan pitkille matkoille naarasta etsiessään, ehkä koskaan enää palaamatta. Leikattu uros ei merkkaile (ellei ole leikattu liian myöhään) ja pysyy paremmin kotipiirissään sekä loitolla tappeluista. Kissa kannattaa leikkauttaa 6-12kk iässä, mutta monet maatiaiskissatkin tulevat varsin varhain sukukypsiksi, jolloin itse suosin aikaista leikkausikää, eli 6kk ikää. Leikkaus on pieni ja kohtuuhintainen operaatio, uroksella helpompi. Naaraskin tottakai kannattaa leikkauttaa, mutta kun puhuit uroksesta, niin minäkin puhuin nyt vain uroksen leikkauttamisesra.
Ulkokissa tulisi madottaa 3-4 kertaa vuodessa ja aina, kun epäilee matoja. Kissa saa matoja jyrsijöistä ja linnuista sekä raa'asta järvikalasta. Sisäkissalle riittää madotus 1-2 kertaa vuodessa, mutta sisäkissakin voi saada matoja mm. meidän kengissä sisään tuomien mahd. madon munien kautta. Hyviä matolääkkeitä ovat Axilur ja Flubenol, Mirrix on tehottomampi, mutta sopii pienelle pennulle. Matolääkkeitä kannattaa vaihdella, sillä kaikki matolääkkeet eivät tehoa kaikkiin matoihin.
Rokotuksista kannattaa huolehtia. Sisäkissalle riittää usein pelkkä kissaruttorokotus, ellei kissa käy näyttelyissä tai ole tekemisissä muiden kissojen kanssa. Ulkokissa tarvitsee lisäksi kissaflunssarokotuksen. Ensimmäinen rokotus annetaan 12 viikon iässä ja tehostetaan kuukauden päästä. Tämän jälkeen kissa rokotetaan vuoden iässä ja sittemmin kahden vuoden välein.
Ruokinnastakin saa kirjoitettua niin pitkästi, että yritän tiivistää tätä hieman. Kissahan on lihansyöjä ja ulkona kissa ilman muuta saalistaa pikkujyrsijöitä. Hiiret ovat loisista ja muista pöpöistä huolimatta aika erinomaisia pikkuaterioita kissalle ja hiirihän luonnollisesti sisältää mm. lihaa, sisäelimiä, luita, nestettä ja hivenen viljaa. Näin voimme tuoreruokana tarjota kissalle vähintään kolmesti viikossa lihaa (lihaa vaihdellen), kerran viikossa sisäelimiä ja luitakin, mutta vain raakana). Yksi kalapäivä viikossa riittää ja kananmunan keltuainen kerran viikossa on oiva vitamiininlähde.
Tuoreruoan lisäksi on teollisia ruokia, Marketeissa ja eläinkaupoissa myytäviä. On purkki/pussi/kuivaruokia, joista minä kiinnittäisin ensimmäisenä huomiota kuivaruokaan. Marketissa myytävät kuivaruoat ovat paljon viljaa sisältäviä, joissa on korkea tuhkapitoisuus, niimpä kissalla on riski sairastua vanhemmiten joko virtsasairauksiin (yleinen leikatuilla uroksilla) tai ruoka-aineallergiaan. Niiden hoito ja erikoisruokavalio tulevat varmasti maksamaan paljon. Niimpä järkevä kissanomistaja ostaakin kuivaruoan vain eläinkaupassa, koska kissa hyödyntää tämän monin verroin paremmin ja kulutus on pienempi (myös kissan hiekassa). Kissalla tulee olla aina tarjolla raikasta vettä, joka tulee vaihtaa päivittäin.
Kissalla tulisi olla oma nukkumapeti, kuljetuslaatikko, juoma- ja ruoka-astiat, leluja, raapimispuu, turkinhoitovälineet, hiekka-astia ja hiekkalapio. Nämä tulivat näin äkkiseltään mieleen.
Jotta kissa ei pitkästyisi, tulisi sen kanssa viettää aikaa. Lajitoverista on usein myös seuraa, varsinkin silloin kun omistaja on poissa kotoa. Kissalle on myös järjestettävä virikkeitä, mm. kiipeilypuu ja muita kiipeilypaikkoja sekä leluja ja muuta mielenkiintoista. Ainoastaan mielikuvitus on rajana. Kissa tylsistyy jos sillä ei ole tekemistä ja saattaa alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Kissalla on hyödynnettävissä kolmas ulottuvuus ja siksi kissalle on hyvä järjestää kiipeilypaikkoja ja esim. korkea näköalapaikka ikkunan lähelle. ;)
Ulkoilu on se paljon puhuttu/kiistelty aihe tälläkin palstalla. En tiedä asutko kerrostalossa, onko sinulla edes mahdollisuutta laskea kissaa ulos vapaaksi, mutta mieti tätä:
-vuosittain jää melkoinen määrä kissoja auton alle
-maailmassa on julmia ihmisiä, jotka surutta hävittävät toisten lemmikkejä
-kissat voivat saada tauteja toisilta kissoilta
-kissat voivat joutua tappeluun lajitoverin kanssa
-kissat voivat joutua villieläimen saaliiksi
-kissoja varastetaan ja salakuljetetaan oloihin, jotka ovat eläinsuojelulain vastaisia
-kissoja otetaan koe-eläimiksi
-kissa voi eksyä jopa tutussa ympärisössä
-ulkokissa keskimääräinen elinikä on 2-3 vuotta.
-metsästyslain mukaan pihaltaan poistunut kissa katsotaan heitteille jätetyksi.
Mitäs plussaa kissan ulkoilusta voi tämän jälkeen löytyä(?). Kissa kannattaa totutella valjaisiin tai rakentaa pihaan ulkotarha, jossa kissa voi turvallisesti ulkoilla. Sisäkissa voi purkaa saalistushalunsa leluun, eli kissaa kannattaa leikittää ahkerasti. ;)
Tässä tuli nyt jotain. Toivottavasti näistä vinkeistä on apua. =)
Nimim. tyttö tuossa luettelikin todella tärkeitä asioita, joihin sinun tulee kiinnittää huomiota. Kirjaston kirjoista suurin osa ovat vanhentuneita, eikä niiden tietoon kannata silmittömistä luottaa. Tietoa hakiessa kannattaa ehdottomasti olla kriittinen. Vieraile sivuilla: www.incatsuomi.fi Siellä on paljon hyödyllistä tietoa.
Ruokinnasta mainitsen, että kiinnitä huomiota raksujen laatuun. Marketeista et laadukkaita raksuja löydä. Ne sisältävät liikaa viljaa, tuhkaa, magnesiumia, jotka aiheuttavat erilaisia vaivoja kissoille ja joiden hoitoon menee enemmän tai vähemmän rahaa. Tämän vuoksi kannattaa ostaa raksut eläinkaupasta ja tarkastella tuoteselosteita. Raaka-aineluettelossa mikään kasvisperäinen aines ei saa olla ensimmäisenä! Tuhkaprosentin täytyy olla alle 7 ja magnesiumpitoisuuden alle 0,1 %. Laadukkaita merkkejä ovat mm. Royal Canin, Nutro, Leonardo, Sanabelle, Acana, Hill's... Kun raksupuoli on kunnossa täytyy muistaa, että kissa on lihansyöjä. Kissa tarvitsee tauriinia ja se saa sitä raa'asta lihasta. Lihaa voi antaa ihan päivittäin pieninä annoksina. Hyviä lihoja ovat esim. kana, possu, possun sydän, nauta, kalkkuna, lammas, maksa, munuaiset (liotettava), kieli, kala. Kalaa saa antaa vain kerran viikossa (järvikala kypsennettynä) samoin kuin sisäelimiäkin. Sydän on lihas, joten sitä voi antaa useamminkin. Raaka kananmunanKELTUAINEN kerran viikossa tekee hyvää turkille. Maitotuotteet (mikäli tarjoat niitä kissalle) olisi hyvä olla Hylaa.
Rokotukset täytyy muistaa pitää ajan tasalla. Niistä voit kysellä tarkemmin eläinlääkäriltä.
Madotus ulkoilevalle kissalle 3-4 kertaa vuodessa, eri matolääkkeitä vaihdellen (Flubenol, Drontal, Axilur). Sisäkissalle riittää muutaman kerran vuodessa. Jos on epäilystä madoista, kissa on madotettava heti.
Kissa täytyy steriloida/kastroida, mikäli se ei ole siitoskissa. Parhain ikä kastraatioon on se 6 kk. Leikkauksesta ei aiheudu mitään negatiivista, päin vastoin. Yhdellä sanalla ilmaistuna kolli rauhoittuu. Tätä ei saa tulkita sanomalla, että kissasta tulisi laiska. Se ei pidä paikkaansa! Täytyy vain muistaa riittävä aktivointi ja virikkeet.
Ulkoilusta olen minäkin sitä mieltä, ettei kissaa saa laskea yksin ulkoilemaan. Ulkoilun voi tarjota kissalle turvallisemmin, esim. valjaissa tai ulkotarhassa. Yhtä hyvin kissa voi olla ihan pelkkänä sisäkissana. On tietysti ilmiselvää, että kissalle järjestetään PALJON virikkeitä, leikkihetkiä ja mielellään myös lajitoverin seuraa. Mitä muuta kissa voisi toivoa?