Oli heinäkuun viimeinen lauanatai, kun lähdin pyörälläni kohti vanhempieni kesämökkiä. Matkaa oli vain muutama kymmenen kilometriä (35km), joten päätin polkea niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Matka eteni nopeasti ja 1½ tunnin polkemisen jälkeen aloinkin olemaan perillä. Pihatielle kääntyessäni jouduin hyppäämään pois satulan päältä => Syrjähyppy. Huomasin ettei kesämökin avain ollut mukanani, vaan juotuisin polkemaan takaisin kotiin hakemaan sen. Koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, lähdin takaisin. Matkantekooni kului vaivaiset 6 tuntia yhteensä, kun lopulta olin tullut jälleen kesämökille. Olin aivan loppu ja janoissani. Tietenkään mukanani ei ollut mitään syömistä/juomista, eikä heinäkuinen 30-asteen hellekään auttanut tilannetta. Mietin pää punaisena vaatteet litimärkinä mitä nyt pitäisi tehdä. Mökkikin kun sijaisee meren rannalle, joten vettäkään ei ihan helpolla ala juomaan. Päätin käydä katsomassa onko naapurimökillä ketään paikalla.
Pihassa oli kaksi autoa, joista toisen tunnistin naapurin taksi-tojotaksi, mutta toista autoa en ollutkaan ennen nähnyt. Kävelin mökin ikkunan alle ja kurkistin kuka vieras naapurille oli tullut. Suoraan silmieni edessä sojotti jäykkä kalu. Pelästyin näkyä ja pyörryin kuumuuden ja shokin vaikutuksesta suoraan maahan. Seuraava muistikuvani oli se, kun heräsin sairaalasta tippa käsivarressani. Voi niitä aikoja ajattelin ja nukahdin onnellisena
Pihassa oli kaksi autoa, joista toisen tunnistin naapurin taksi-tojotaksi, mutta toista autoa en ollutkaan ennen nähnyt. Kävelin mökin ikkunan alle ja kurkistin kuka vieras naapurille oli tullut. Suoraan silmieni edessä sojotti jäykkä kalu. Pelästyin näkyä ja pyörryin kuumuuden ja shokin vaikutuksesta suoraan maahan. Seuraava muistikuvani oli se, kun heräsin sairaalasta tippa käsivarressani. Voi niitä aikoja ajattelin ja nukahdin onnellisena
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oli ihana runkata tarinaasi lukiessa.
Jatka samalla linjalla Keijo! Sä oot mun suosikki kirjailija.
Reijo