Olin aina isän tyttö. Joskus teini-iässä isän boheemi olemus hieman kiusasi minua, kuitenkin ihailin hänen turvallista ja taiteellista olemustaan.
Äitini oli vahva ihminen. Kodin lämmin henki, joka luotsasi määrätietoisesti laivaamme. Olen tullut luonteeltani enemmän äitiini, mutta saanut isältäni boheemia herkkyyttä.
Vanhempani avioliitto oli mielestäni onnellinen ja kesti heidän kuolemaansa asti.
Me sisarukset teimme valintoja. Nuorempi veljeni avioitui opiskelutoverinsa kanssa, joka ei ollut lainkaan kodin hengetär tyyppiä vaan keskittyi uraansa, liitto kariutui. Veljeni löysi uuden äidin kaltaisen vaimon ja juttu pelaa hyvin.
Vanhempi veljeni valitsi alun alkaen äidin tyyppisen vaimon ja avioliitto jatkui vaimon kuolemaan asti, eikä veljeni ole uutta etsinyt.
Sisarellani ja minulla, molemmilla (toisella yrittämällä) miehet muuttuivat aikalailla isämme kaltaisiksi.
Tyttäret etsivät isätyyppiä miehekseen ja pojat äidin ominaisuuksilla varustettua vaimoa rinnalleen. Näin sanotaan, mutta pitääkö tuo sanonta paikkaansa?
Äitini oli vahva ihminen. Kodin lämmin henki, joka luotsasi määrätietoisesti laivaamme. Olen tullut luonteeltani enemmän äitiini, mutta saanut isältäni boheemia herkkyyttä.
Vanhempani avioliitto oli mielestäni onnellinen ja kesti heidän kuolemaansa asti.
Me sisarukset teimme valintoja. Nuorempi veljeni avioitui opiskelutoverinsa kanssa, joka ei ollut lainkaan kodin hengetär tyyppiä vaan keskittyi uraansa, liitto kariutui. Veljeni löysi uuden äidin kaltaisen vaimon ja juttu pelaa hyvin.
Vanhempi veljeni valitsi alun alkaen äidin tyyppisen vaimon ja avioliitto jatkui vaimon kuolemaan asti, eikä veljeni ole uutta etsinyt.
Sisarellani ja minulla, molemmilla (toisella yrittämällä) miehet muuttuivat aikalailla isämme kaltaisiksi.
Tyttäret etsivät isätyyppiä miehekseen ja pojat äidin ominaisuuksilla varustettua vaimoa rinnalleen. Näin sanotaan, mutta pitääkö tuo sanonta paikkaansa?
Vastaukset 45
Vanhimmat
ei se aina pidä paikkaansa.
Äitini oli pieni ja leppoisa hirveen huumorintajuinen ja iloinen, velipoika meni naimisiin pitkän ja luisevan ja erittäin pahankurisen naisen kanssa.
Minä tuollaisen "akan"kanssa en tuntia pitempään olisi saman katon alla.
Itselläni on pieni ja oikein lempeä ja mukava vaimo, kaikki hänen työkaveritkin häntä oikein herttaiseksi sanoo ja hän kaikkien kanssa on ystävä jopa sellaistenkin joista minä en pidä.
Onko veljesi liitto onnellinen?
Monesti tuo ulkoinen olemuskin sisäitetään alitajuisesti vanhempiin ; )
Sisareni ensimmäinen mies oli pitkä ja solakka ja tämä toinen vastaavasti samankokoinen kuin sisareni. Minun nykyisen kroppa on aika samalla muotilla tehty kuin isäni
paikkansa jos suhde omaan vanhempaan on tasapainoinen. oma taiteellinen hurmaava isä on aina ollut ristiriitainen persoonaSuhteemme on ollut hyvin monisärmäinen ja vaikka hän on rakas en ole etsinyt tai löytänyt hänentyyppistä miestä itselleni. Monesti kaipaisin miehessä jotain samaa mutta täysin päinvastaisen luonteeltaan löysin. Samoin oli exän laita. Myös ulkoisesti. Isä on hoikka ja nuorena mustatukkainen vähän etelän miestä muistuttava. Nykyinen mieheni on peruspellavapää ja muutamilla ylikiloilla varustettu turvallinen käytännön ihminen.
Minä taisin löytää sen sun isäsi tyyppisen ; )
En ole tuota yhtymäkohtaa niin kovin ennen ajatellut, mutta sisareni kanssa juteltuani aloin hahmottaa, että tuossa vanhassa sanonnassa on vinha perä.
Sekin, että vanhempani liitto oli hyvin tasapainoinen ja kestävällä pohjalla kertoo, että heidän kemiansa toimivat.
Minun x-miehelläni oli enemmän äitini luonnetta, ja kyllä me hyvin pärjättiin. Mutta aina se ei riitä.
jos itsessä on kuitenkin vahvasti jotain osaa isästä niin joku tietty haikeus voi sisimmässä olla läpi elämän kun toinen osapuoli onkin ihan erilainen. Elämä vaan kuljettaa miten kuljettaa ja kuitenkin se kokonaisuus ratkaisee eikä yksittäiset "osiot" toisen luonteessa vaikka ne muistuttaisivat siitä isästä niin suhde olisi kuitenkin ihan omansa. Mutta eihän pieni haikeus mitään haittaa. Kaikkea ei voi saada ja suhde vanhempiin on kuitenkin ihan erilainen juttu.
sellaista tyrannia vierelleni kanssani kulkemaan,kuin isäni on.
Ymmärrän äitäni,kun hän kateelisena kuuntelee juttujani elämäni vapaudesta.
Vaikkakin olen nyt vanhempana huomannut kuvia katsellessani,kuinka mukavan näköinen isäni on ollut ja siinä selvisi mieltymykseni isäni kaltaisiin ihmisiin,kuten karille ajautunut pitkä liitto.
Näin se kai on -tytöt tiedostamattaan hakevat isänsä kaltaista ,kuin myös päinvastoin..
kyynärpäitä myöden ristissä, että puolisoni ominaisuudet ovat isääni verraten yhtä kaukana, kuin itä on lännestä.
Miehelläni ei ole alko-ongelmaa, ei polta, ei elä mielikuvitusmaailmassa, valehdellen, lähes aina kun suunsa avaa, eikä ole väkivaltainen.
Älykkyys, huumorintaju, ja monenmoinen lahjakkuus ovat onneksi heille yhteisiä.
Taitavat monet uskomukset olla taikauskoa.
Onhan selvää, että jos suhde isään on ollut vaikea se ei ruoki halua etsiä vastaavaa miestä.
On sellaisiakin naisia, jotka etsivät ja etsivät ja iskevät hynttyyt yhteen kerta kerran jälkeen väkivaltaisen tai juopon miehen kanssa, vaikka vapsuuden kotona olisi ollutkin lutuinen isähahmo. Mistähän sellainen kertoo, siitäkö, että äiti onkin ollut dominoiva Justiina; )
Mutta kuten totesit älykkyys, huumorintaju ja monenmoinen lahjakkuus ovat miehelläsi ja isälläsi yhteisiä ominaisuuksia.
"luonnonvalintaan"...
Tieteellisesti on todettu, että naiset valitsevat puolisonsa:
1. Geneettisesti:
- hajun
- miehen kasvojen symmetrian
- koon
- miehen ja naisen kasvojen symmetrian
- X- tekijän
2. Sosiaalisten syiden vuoksi:
- Sosiaalisuus/sosiaaliset edut
- Imartelu/kehu/lahjukset yms
- varallisuus
- x- tekijä
Miehet valitsevat, jos heille annetaan mahdollisuus valita...mitään hyvää siitä ei kuitenkaan pitkällä juoksulla seuraa...
Ok. Itsestäni... tiedostettuani tuon elämä on ollut helpompaa. Huomattavasti.
Jos nainen valitsee miehen kaksi kertaa elämässään, niin nuoren valintaan saattavat vaikuttaa nuo muut tekijät. Mutta aikuisena nainen valitsee luultavasti X-tekijän perusteella. :)
Selkeä asian yhteenveto.
En tullut ajatelleeksi tieteellistä tutkimustaustaa, muutoin kuin omissa ajatuksissani, mutta hyvin käy yksiin pohdiskelujeni kanssa.
Tieteellinen teksti on yksinkertaisuudessaan monimutkaista ; )
Olet itsekin tehnyt omia itsenäisiä johtopäätöksia.
"Miehet valitsevat, jos heille annetaan mahdollisuus valita" ; )
äidin veljien jalkahiki haisee kamalalta tyttären nenään.
Onhan se niinkin, mutta minä ajattelin tuon haju kohdan erilailla. Lapsena koetut maut ja hajut säilyvät alitajunnassa. Ne aktivoituvat aistiessamme tutuja ja turvallisia makuja ja hajuja ja saavat aikaan mielihyvää, klops.
olen kirjoittamassa par'aikaa näytelmää naisten välisestä rakkaudesta. "Tutkimusmateriaalia" on riittävästi, mutta heteroasenetta ei, joten
"Miehet valitsevat, jos heille annetaan mahdollisuus valita" ; )
Tämä lausahduksesi on näytelmässäni... juuri noin tai muunneltuna... en tiedä vielä? Hienoa ja ENEMMÄN kuin haastavaa tehdä miehenä naisten välisen rakkauden tarina näyttämölle.
naisten aisteista tärkein oli haju. Eli mikäli miehen haju/tuoksu ei mielytä... miehellä ei ole mitään toivoa, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen ja mielyttävä. (Siis tieteellisesti)
mutta aikuinenkaan nainen ei jätä huomioimatta noita
kahta... vai jättääkö?
mutta saattaahan tuoksuillakin olla... kuten väreillä tai äänillä "spekrinsä"... ja onhan ne... vai ovatko?
Myönnettäköön että uskon myös hajulla ja sosiaalisella taidolla olevan merkitystä aikuisen naisen miehen valinnassa.
Tuo haju/tuoksu on kiinnostava juttu. Tiedän että sitä on tutkittu "tieteellisesti" ja se todellakin vaikuttaa alitajuisesti parin valintaan.
Ei kai se ole edes vaikea tehtävä koska näytelmässäsi käsittelet kahden ihmisen välistä suhdetta.
Kieltämättä mielenkiintoisen projektin kimpussa puurrat. Tuo lausahdushan on miehisen miehen toiveunelma, saada valita ja vielä kaksi naista kerralla ; )
Nyt Mandi valitsee unimaailman sinisen hämärän. Yötä ; )
haluat, mutta Luonto on suuressa viisaudessaan tehnyt estoja sukurutsalle.
Ei tähän mitkään ikivanhat viisastelut tepsi, löps.
vaan nuo naiset ovat minusta huolimatta omia persooniaan. Se mitä tässä näytelmässä yritän sanoa on se, että ihmisellä on vapaus valita (=lesboyhteisö on kai tätä heteroporukkaakin pahempia)
PS.... tästä varmasta saan palautetta, mutta näytelmä tulee... esitetäänkö? Se on toinen juttu...
ihminen valitsee seksuaalisuutensa, vai seuransa, vai kampauksensa?
kun raha alkaa tuoksua.
Naisilla on tosiaan hyvin herkkä haju aisti.
aikojen alusta ollut samaa sukupuolta olevia pareja, siksi vaan että kun luonto on antanut meille kyvyn haistaa muutakin kuin rahaa, siis löytää pari feromoonien perusteella, niin mihin perustuu sitten esim. nyt lesbojen tai homojen parin valinta, sen täytyy olla siis ihan muuta, kai mutuun.:)
Toisaalta taitaa tuo evoluutio jo olla edennyt niin pitkälle, ettei meillä (ainakaan meillä..hi) ole enää alkukantaisia kykyjä valita pariamme, tai siis lisääntymis kumppaniamma.
Etsin muutamia väri analyysejä:
Punainen väri liitetään voimaan, rakkauteen, intohimoon ja aggressioon
Keltainen vaaran (yhdessä mustan kanssa) ja iloisuuden symboli.
Sininen mielletään viileäksi ja etäiseksi sekä myös rauhoittavaksi ja luottamusta herättäväksi.
Sana vihreä on johdettu sanasta viha. Vihaista tai katkeraa on voitu kutsua vihreäksi.
Näitä kun nyt ruvetaan mieltämään lempiväreiksemme niin jopas alkaa mietityttämään ....mmmm
Minulle tulee aina hyvä mieli tuoreen pullan tuoksusta ja sitä on silloin pakko saada. Talvella kotiin koulusta tullessani, äidin leipoma pullan tuoksu otti vastaan jo portailla väsyneen matkalaisen ja mikä oli ihanampaa kuin istua keittiön pöydän ääreen ja lasi maitoa ja tuore pulla edessä.
Tätä tuoreen pullan tuoksua käyttävät kaupat hyödykseen juuri näillä leivonta pisteillään josta tuoksu leviää ympäri kauppaa. Yksi tehokkaimmista myyntikeinoista.
Poikkeavia on aina ollut. Meistä pieni prosentti kuuluu tähän poikkeavien ryhmään. Siitä mikä poikkeavuuteen on johtanut on taas toinen pohdinnan juttu.
Tuota kykyähän, jos sen omaa kutsuisin viisaudeksi ; )
ehdottomasti jälkimmäisen.
Ihminen myös valitsee asenteensa, tunnetilansa ja oman olemassaolonsa suhteessa muihin ihmisiin.
tyynen valtameren saarilla kolme sukupuolta:
nainen, mies ja miesnainen. Heille se on ollut aivan luonnollista. Nyttemmin länsimaiset miehet ovat "innostuneet" noista miesnaisista esim. Thaimaassa niin kovasti, että tuo "kolmas sukupuoli" on lisääntynyt ja tullut ehkäpä "houkuttelevammaksi"
Minulla ei ole asiasta minkäänlaisia "tilastoja", mutta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä niitä.
Myöskään minulla ei ole tietoa "neljännestä sukupuolesta", joka olisi siis naismies. Mutta epäilemättä sellainenkin loogisuuden luoksi on olemassa... jäänyt vain "varjoon"?
Evoluutiosta: ainakin on olemassa kaloja, jotka vaihtavat sukupuolta. Nuo kalat vaihtavat "tarpeen" mukaan sukupuoltaan, eivätkä niinkään "taipumustensa" mukaisesti. Mitä tuostakin voisi
nyt päätellä suhteutettuna ihmiseen? Kai aika paljonkin... vai voisiko?
perii isänsä tunteet ja äitinsä älyn. Omalle jälkikasvulle se merkitsisi kirjaimellisesti toteutuessaan katastrofia, ja näyttääkin, ettei asia mene ihan täsmälleen noin.
Mutta sen verran siinä varmaan peruja on, että samanluonteiset isä ja poika joutuvat todennäköisemmin hakauksiin kuin samanluonteiset isä ja tytär. Vastaava taitaa olla äiti-tytär ja äiti-poika -pareissakin. Omat viathan toisessa eniten ärsyttävät, ja vastakkainen sukupuoli toimii luonnostaan erottavana elementtinä.
Niin, mulla oli aikanaan toimivat ja hyvät suhteet molempiin vanhempiini ja samoin tuntuu olevan tyttärelläni. Kuitenkin niin, että hänen suhteensa minuun muistuttaa sitä mikä minulla oli äitiini ja hänen suhteensa äitiinsä muistuttaa taas sitä mikä minulla oli isään.
Kaiken taustalla on varmasti tuo luonteiden sopivuus. Jos äidillä ja isällä on synkännut hyvin yhteen niin heistä on tullut lapsille avioliiton malli.
Luonteet me perimme vanhemmiltamme. Tytöt todellakin taistelevat jossain vaiheessa äitiään vastaan ja pojat isäänsä tai saman luonteiset eri sukupuolta edustavat kokeilevat toistensa hermojen kestävyyttä.
Omat lapseni ovat molemmat poikia ja olen yksinhuoltaja ja vaikka he ovat hyvin eriluontoisia olen pärjännyt heidän kanssaan keskimääräisesti hyvin. Olenkin aina sanonut, että kun on vain yksi käskyttäjä niin kasvatus on suoralinjaista.
Vanhempi poikani on ulkoisesti kuin isänsä kuva, mutta luonteeltaan sekoitus minua ja isäänsä. Tulevaksi puolisokseen hän on valinnut hyvin voimakastahtoisen naisen.
Nuorempi on enemmän minua sekä ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Ja voi tulenpippuri jos otamme yhteen. Emme kuitenkaan ole pitkävihaisia. Katsotaan koska hän tuo tytön ovensuuhun ja minkälaisen, todennäköisesti minun vastakohdan tai saa nähdä ; )
X-Miehelläni oli hyvin dominoiva ja voimakas isä ja miellyttävä kaikeen mukautuva äiti ja hän valitsi minut vai oliko se toisinpäin, no erohan siitä tuli ; )
avioliitto kesti koko iän, olivat sopeutuvaisia. Appivanhemmilla avioliitto hajosi kun toinen osapuoli ei halunnut sopeutua vaan etsi aina enemmän ja parempaa. Samaan hajosi omakin avioliitto, samasta syystä ja arvata saa kumman puolen ominaisuus tuo tyytymättömyys ja ainainen haikailu jonkun muun perään oli. Exälläni oli siis isänsä luonne eikä se, että minulla oli sopeutumisen traditio, sitä liittoa pelastanut kun mitta tuli täyteen. Poikkihan se oli laitettava, ei se muuten olisi miksikään muuttunut.
Exä ei ollut mikään äitini ulkonäkö- tai luonneklooni enkä etsi sellaista nytkään. Itse asiassa en etsi enää ketään, jos joku sattuu tyrkylle tulemaan, minulla riittää niin paljon ennakkokriteerejä ettei varmasti niitä täyttämään pysty. Ja minä olen tässä elämässä sopeutumiseni sopeutunut, enää en siihen lähde.
....tällaisillä asioilla on hyvin monta puolta. Eikähän ne aina mene kuin on sanottu tai opittu. Tuo vanha sanonta, että tyttäret hakevat isän mallia ja pojat äidin, kirvoitti minua pelkistämään ajtukseni käytännön läheiseksi.
Monestihan näissä keskusteluissa, jotka koskevat ihmissuhteita mennään liian tieteelisiin tai syvällisiin esimerkkeihin, jopa vieraskielisiin ilmauksiin, vaikka ymmärrettävällä terveellä maalaisjärjellä varustettu jutustelu on kaikkein antoisinta ; )
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon vai kuinka se sanonta menikään, hups, sillä saattaa käydä kuin minulle, joka ajatteli juuri samoin kuin sinä vielä joku vuosi sitten ; ) Tässä sitä nyt mennä köpötellään eteenpäin isäukon piirteitä rinnalla.
Olen huomannut, että paras ratkaisu löytyy kotien malleista.Jos siellä on ollut selkeät roolijaot ja homma synkannut, niin miksi hakea jotain ihan muuta.
Siinä se menee vikaan, kun joutuu etsimään sitä vastakkain ajattelun kohdetta.Löytyy kyllä kumppani, mutta riita on jo valmis geeneissä ja totutuissa tavoissa.
Usein ihminen pelkää sitä kuvajaistaan, mikä toteutuu samanhenkisen seurassa, mutta lopputuloksena voi olla syvä huokaus.:)
Kuvajaisuus mielestäni onnistuu samaa sukupuolta olevien ystävyyssuhteissa, mutta kuvajaisuus aviopuolisona on riskaapeli juttu ja varmaan lopputuloksena on tuo jo mainitsemasi syvä huokaus ; )
katsoa esim. lapsieni valintoja sillä silmällä, että olisivat äidin tai isän mukaan puolisonsa valinneet, - vaikka mistes sitä oman lapsenkaan pään sisään näkisi..
.....myös x-mieheni mielentilan tunnistin hänen astuessaan työpäivän jälkeen ovesta sisään.
Kuinka avoimesti pystyt puhumaan lapsiesi kanssa heidän valinnoistaan? Onko sinulla ollut koskaan vaikeuksia ymmärtää lapsesi valintaa, tai onko joku vävyistä tai miniöistäsi antanut aihetta miettiä lapsesi valintaa.
Jos kaikki on ympärilläsi hyvin ja lapsesi onnellisissa suhteissa olet miehesi kanssa näyttänyt oikean tien onnistumiseen.
Lapsilla on myös kyky säästää vanhempiaan jos asiat ei ole hyvin. Ongelmien selvittely vanhempien tuella vaatii avoimuutta, jonka he ovat lapsena oppineet tai sitten eivät.
minä enää puutu heidän asioihinsa, enkä ainakaan oleta että he puisivat minun kanssani valintojensa oikeellisuutta.
Siivet olemme antaneet, nyt vain toivotaan että ne kannattavat.
"Vanhoja" jo ovat, melkein miun ikäisiä :)
Meni näin myöhään kun pääsin taas tänne koneelle.
Outo tunne, että olemme noin saman ikäisiä ja meillä on eri ikäiset lapset. Sinä avioidut nuorena ja minä jo lähes "vanhanapiikana".
Minun lapseni ovat kasvaneet kanssani ja meillä on hyvin avoin suhde toisiimme. Mieheni ei olisi siihen pystynyt jos liittomme olisi jatkunut. Hän ei pystynyt avautumaan ja se olisi voinut vaikuttaa jatkossa negatiivisesti lapsiini.
Olen tietämättäni tehnyt valintoja, jotka ovat olleet oikeita lasten edun mukaisia, painotan tietämättäni.
Joskus mietin kuinka he avioliitoissaan onnistuvat, koska me emme onnistuneet, mutta uskon, että tulemme molemmat olemaan aina poikiemme tukena kumpikin eri osoitteissa.
Onneksi vanhemman poikani morsian tulee hyvin tiiviistä perheyhteisöstä, joten toivoa on ; )
tosin äärimmäisen harvoin saattaa käydä niin, että
lapset ovat aidosti vanhempia kuin vanhempansa:)
Vieläkin harvinaisempaa, jopa äärimmäisen epätodennäköistä on se, että lapset ovat vanhempiaan fysikaalisestikin vanhempia.
joskus he tuntuvat ainakin viisaammilta, Luojan kiitos :)
aikaisin elämänkoulu, ja teillä meni opiskellessa, ilmeisesti..
40 ntä täyttää jo vanhin tammikuussa, joten neuvo näitä nyt, - ottaavat vain pian nokkiinsa jos mummo hyvin tälläytyy siihen ns. viisauksineen :/
Iltapäivää Pirre!
Ei niitä lapsia todellakaan passaa mennä liikaa neuvomaan. Kysyin kesällä vanhemmalta pojaltani, joka on seurustellut Tiiansa kanssa jo 8-vuotta, että oletteko suunnitelleet perheen perustamista. Hän vastasi, että emme, olet itse minulle hyvä esimerkki. Opiskelemme, kiirettä emme pidä ja aikaa on vielä runsaasti, siihen ikään kun itse perheen perustit.
Minun vanhin täytti 25-vuotta viime sunnuntaina ja nuorempi täyttää jouluna 19-vuotta.
Minä liihotin nuorena maailmalla ja opiskelin. Kolmekymppisenä koin ensimmäisen ikäkriisin kun palasin kotiseudulleni ja kaikki nuoruuden ystävättäreni olivat naimisissa ja perustaneet perheet.
Olen tehnyt sellaisen huomion, joskus kun nuoret aloittavat seurustelun hyvin aikaisin, suhde katkiaakin sitten yllättäin kun he ovat ns. aikuisia - siinä kolmissakymmenissä.
Tarkoitan sellaisia pareja jotka aloittavat seurustelun n. 16 - 18 vuotiaina ja ovat sen jälkeen ovat tiiviisti yhessä.
En kerro pelotellakseni Sinua..:)
olin 18 sta kun meidät vihittiin, mutta en rupea kehumaan pärjäämistämme - oisi kai sitä vanhempanakin kerennyt.
Minulla oli hyvin sitovat vanhemmat, -seurusteluja ei suvaittu, kai aikainen liittoni oli osittain kotoa pakoa..