Olen noin puolitoista vuotta seurannut palstaa ja kirjoitellut tänne kommentteja, joskus olen jonkun keskustelun aloittanut.
Täällä on saatavilla hyvää vertaistukea, miksi tämä palsta on tarkoitettukin. Valitettavasti täällä on myös tosi paljon häiriköintiä, niihin on tosin helppo jättää vastaamatta joten ne eivät niin paljoa haittaa. Alatyylin viestit on helppo sivuuttaa, vaikka ne ärsyttävätkin. Provosointimielessä ne useimmat ovat kirjoitettukin, se paista sieltä läpi. Tai sitten liikkeellä on joku oikeasti typerä ihminen, josta siitäkään ei tarvitse välittää.
Asia joka on alkanut minua vaivaamaan yhä enemmän on se, että me biovanhemmat käännymme toinen toisiamme vastaan. Tätä toistensa haukkumista on lähes kaikissa ketjuissa. Onko tosiaan näin, että meidät on poljettu niin maan rakoon ettei toiselle osata antaa mitään arvoa ja omaa pohjamutiin vietyä itsetuntoa saadaan nostettua osoittamalla syyttävällä sormella toisiamme?
Aivan järkyttävää luettavaa on se, miten joku korostaa omaa hyvyyttään toisia panettelemalla tyyliin, että et vaan ole osannut huolehtia lapsistasi kuten minä teen. Tai että olet vaan mukavuuden haluinen "antaessasi" rajusti omaa terveyttään vaarantavan nuoren huostaan. Kamalaa luettavaa ovat myös arvostelut että miksi ei koko perhe ole vaihtanut paikkakuntaa jos yksi lapsista on koulukiusattu ja vielä arvostelut päälle ettei vanhemmat muka olisi mitään lapsensa parhaaksi tehneet. Kuinka kukaan voi tietää mitä kukin on lapsensa eteen tehnyt? Ihan turha on omaa arvoaan nostattaa ja lyödä toista samalla lyttyyn kommentoimalla että itse en ikinä antaisi lapselleni tehdä niin ja näin.
Itsekin olen tässä "matkan varrella" saanut vaikka minkälaista haukkumista osakseni kun tarinaamme olen täällä kertonut, tosin osa kommenteista on ollut kannustavia ja pahimman hädän hetkellä sain todella hyviä neuvoja, kiitos niistä. Paljon on kuitenkin tullut sontaa niskaan. Toisinaan olen niihin vastannut, toisinaan olen sivuuttanut kevyesti, ihan miten milloinkin on huvittanut tai ärsyttänyt.
Lapseni voi tällä hetkellä todella hyvin, mikä on tietysti pääasia. Itsekin olen ihan hyvällä omallatunnolla ja hyvällä mielellä sillä tiedän tehneeni lapseni eteen sen, minkä ikinä olen voinut. Yksinäistä taistelua tuulimyllyjä vastaan kesti tosi pitkään, mutta lopulta on valoa tunnelin päässä. Sitä työn määrää mikä tässä vuosien saatossa on tehty, on täysin turha yrittääkään selittää ulkopuoliselle. Tällä palstalla on tosin joskus ollut lähes vastaavia tarinoita, joihin sitten joku on kommentoinut halveksivaan sävyyn. Olisiko kuitenkin syytä olla arvostelematta niin ankarasti toisia? Eikö vertaistuki ja hyvät neuvot olisi meille kaikille kuitenkin se parempi vaihtoehto kuin haukkuminen ja oman itsensä kehuminen.
Vaikka täällä on paljon hyvää, niin asiat kuitenkin kiertävät tiettyä kehää ja ketjut muistuttavat paljon toinen toisiaan. Samaa asiaa vatvotaan kuukaudesta toiseen ja usein päädytään täysin epäasiallisiin haukkumisiin ja täyteen rähinään. Itse olen tämän nyt todennut turhaksi ja useat netissä istutut tunnit aivan hukkaan heitetyiksi. Tämän viestin jälkeen en aio tätä palstaa aukaistakaan. Toivotan kaikkea hyvää biovanhemmille perheineen ja toivon että lapsenne saavat oikeutta ja selviävät ehjänä sijoituksista. Hei hei ja hyvää jatkoa!
Täällä on saatavilla hyvää vertaistukea, miksi tämä palsta on tarkoitettukin. Valitettavasti täällä on myös tosi paljon häiriköintiä, niihin on tosin helppo jättää vastaamatta joten ne eivät niin paljoa haittaa. Alatyylin viestit on helppo sivuuttaa, vaikka ne ärsyttävätkin. Provosointimielessä ne useimmat ovat kirjoitettukin, se paista sieltä läpi. Tai sitten liikkeellä on joku oikeasti typerä ihminen, josta siitäkään ei tarvitse välittää.
Asia joka on alkanut minua vaivaamaan yhä enemmän on se, että me biovanhemmat käännymme toinen toisiamme vastaan. Tätä toistensa haukkumista on lähes kaikissa ketjuissa. Onko tosiaan näin, että meidät on poljettu niin maan rakoon ettei toiselle osata antaa mitään arvoa ja omaa pohjamutiin vietyä itsetuntoa saadaan nostettua osoittamalla syyttävällä sormella toisiamme?
Aivan järkyttävää luettavaa on se, miten joku korostaa omaa hyvyyttään toisia panettelemalla tyyliin, että et vaan ole osannut huolehtia lapsistasi kuten minä teen. Tai että olet vaan mukavuuden haluinen "antaessasi" rajusti omaa terveyttään vaarantavan nuoren huostaan. Kamalaa luettavaa ovat myös arvostelut että miksi ei koko perhe ole vaihtanut paikkakuntaa jos yksi lapsista on koulukiusattu ja vielä arvostelut päälle ettei vanhemmat muka olisi mitään lapsensa parhaaksi tehneet. Kuinka kukaan voi tietää mitä kukin on lapsensa eteen tehnyt? Ihan turha on omaa arvoaan nostattaa ja lyödä toista samalla lyttyyn kommentoimalla että itse en ikinä antaisi lapselleni tehdä niin ja näin.
Itsekin olen tässä "matkan varrella" saanut vaikka minkälaista haukkumista osakseni kun tarinaamme olen täällä kertonut, tosin osa kommenteista on ollut kannustavia ja pahimman hädän hetkellä sain todella hyviä neuvoja, kiitos niistä. Paljon on kuitenkin tullut sontaa niskaan. Toisinaan olen niihin vastannut, toisinaan olen sivuuttanut kevyesti, ihan miten milloinkin on huvittanut tai ärsyttänyt.
Lapseni voi tällä hetkellä todella hyvin, mikä on tietysti pääasia. Itsekin olen ihan hyvällä omallatunnolla ja hyvällä mielellä sillä tiedän tehneeni lapseni eteen sen, minkä ikinä olen voinut. Yksinäistä taistelua tuulimyllyjä vastaan kesti tosi pitkään, mutta lopulta on valoa tunnelin päässä. Sitä työn määrää mikä tässä vuosien saatossa on tehty, on täysin turha yrittääkään selittää ulkopuoliselle. Tällä palstalla on tosin joskus ollut lähes vastaavia tarinoita, joihin sitten joku on kommentoinut halveksivaan sävyyn. Olisiko kuitenkin syytä olla arvostelematta niin ankarasti toisia? Eikö vertaistuki ja hyvät neuvot olisi meille kaikille kuitenkin se parempi vaihtoehto kuin haukkuminen ja oman itsensä kehuminen.
Vaikka täällä on paljon hyvää, niin asiat kuitenkin kiertävät tiettyä kehää ja ketjut muistuttavat paljon toinen toisiaan. Samaa asiaa vatvotaan kuukaudesta toiseen ja usein päädytään täysin epäasiallisiin haukkumisiin ja täyteen rähinään. Itse olen tämän nyt todennut turhaksi ja useat netissä istutut tunnit aivan hukkaan heitetyiksi. Tämän viestin jälkeen en aio tätä palstaa aukaistakaan. Toivotan kaikkea hyvää biovanhemmille perheineen ja toivon että lapsenne saavat oikeutta ja selviävät ehjänä sijoituksista. Hei hei ja hyvää jatkoa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ovat varmaan kyseisen henkilön selviytymiskeino hänelle ylivoimaisen vaikeassa tilanteessa, ei muusta voi olla kyse. Mutta onneksi niitä on vähän, vaikka minuakin harmitti se irvistely, mitä esim. raitistuneen päihdeäidin iloon lapsensa kotiutumisesta vastattiin. Onneksi tuollaista tapahtuu kuitenkin harvoin kaiken kaikkiaan.
Olen joskus ajatellut, että tämä työ on vähän samanlaista kuin politiikan tekoa (jota sitäkin olen läheltä seurannut työssäni), että rapaa sataa välillä niskaan omienkin taholta. Ja ehkä monet jotkut kokevat ärsyttäväksi meidät, joiden lapsi on todistetusti viety hyvästä kodistaan, luullaan meidän korostavan paremmuuttamme, mistä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole kysymys. Enhän minäkään olisi ikinä tiennyt huostaanottoihin liittyvistä epäkohdista, jos en sitä kaikkea olisi aikanaan joutunut kokemaan lapseni kanssa.
Toisaalta myös me aktiiviset olemme kyllä saaneet aikaan sen, että huostaanottojen laittomuuksista on ikinä tullut mitään julkisuuteen, joten kyllä tässä kaikkien asiaa on varmasti ajettu siinäkin mielessä. Jos nyt kaiken keskellä joku bio tuntee itsensä paremmaksi kuin joku toinen, olen päässyt siitä jotenkin yli, enkä anna sen häiritä itseäni millään tavalla. Lasten ja nuorten edustahan on lopulta kyse joka tapauksessa.
Jos nyt kuitenkin jaksat vielä tätä työtä, niin huomioi tämä vieraisen ketjun blogi-linkkiin laitettu huomautus: "HUOM! Jos olet asunnut Loikalassa tai vastaavassa laitoksessa ja tunnet, että sinun ihmisoikeuksia on loukattu niin ota minuun yhteyttä joko sähköpostilla info(at)perusopetus.fi tai puhelimitse 050 5235 671. Tulen kokoamaan viesteistä “kansion” jonka tulen luovuttamaan henkilökohtisesti peruspalveluministeri Paula Risikolle. Viestisi on 100 %:sti suojattu ja sinua ei tulla mainitsemaan missään vaiheessa nimellä jos et sitä halua! "
Kaikkea hyvää Sinulle ja lapsellesi!
Ja kiitos siitä työstä, mitä olet tähän asti tällä palstalla tehnyt!
PS. Jos olet väsynyt tähän valvomattomaan palstaan, niin jos suinkin mahdollista, niin jatka työtä nuorten hyväksi kuitenkin tämän saitin ulkopuolella :)
Tarinat ovat erilaiset jokaisella vaikka perusasia onkin sama. Lokaa on tullut niskaan varmaan jokaiselle, mutta lokaa tonkimalla voi löytää sellaista mitä itse ei ole itsessään huomannut, haju on ongelmana kyllä. En nyt sano, että niellä pitää kaikkea. Kyllä tämä on ihan hyvä yhtäköyttä yhdistys.
Vaan heikun keikun ja onnea ja menestystä.