Tervehdys !
Alla oleva teksti on ote kirjasta: Pennun kasvatus Tuire Kaimio
"…..Pentua ei kannata myöskään päästää, joka päivä leikkimään hurjia takaa-ajoleikkejä toisten koirien kanssa, vaikka se niistä valtavasti pitäisikin. Kerta tai pari viikossa hurjaa riehumista riittäköön.."
Olen kaverini, joka asuu lähettyvillä hankkineet kaksi koiranpentua samasta pentueesta.
Ajateltiin sitäkin, että on hyvä kun pennuista on kaveriksi toisilleen. Melkeinpä päivittäin tulee tilanteita että pentu jäisi yksikseen, joten vuorottelemme siten, että tuomme pennun toisillemme, jotta sen ei tarvitse olla yksin kotona.
Luettuani Tuire Kaimion Pennun kasvatus yllä olevan kohdan olemme miettineet voidaanko pentuja sittenkään pitää rajoittamatta yhdessä ?
Pentujen yhdessä olo tuntuu olevan jatkuvaa riehumista ja niiden ikä on 8-9 viikkoa !
Olisko syytä pitää pennut jotenkin erillään, kun tulee tilanteita, jossa pentu joudutaan tuomaan toiseen taloon, jottei sen tarvitse olla yksin ?
Kiitämme mielipiteistänne !
Alla oleva teksti on ote kirjasta: Pennun kasvatus Tuire Kaimio
"…..Pentua ei kannata myöskään päästää, joka päivä leikkimään hurjia takaa-ajoleikkejä toisten koirien kanssa, vaikka se niistä valtavasti pitäisikin. Kerta tai pari viikossa hurjaa riehumista riittäköön.."
Olen kaverini, joka asuu lähettyvillä hankkineet kaksi koiranpentua samasta pentueesta.
Ajateltiin sitäkin, että on hyvä kun pennuista on kaveriksi toisilleen. Melkeinpä päivittäin tulee tilanteita että pentu jäisi yksikseen, joten vuorottelemme siten, että tuomme pennun toisillemme, jotta sen ei tarvitse olla yksin kotona.
Luettuani Tuire Kaimion Pennun kasvatus yllä olevan kohdan olemme miettineet voidaanko pentuja sittenkään pitää rajoittamatta yhdessä ?
Pentujen yhdessä olo tuntuu olevan jatkuvaa riehumista ja niiden ikä on 8-9 viikkoa !
Olisko syytä pitää pennut jotenkin erillään, kun tulee tilanteita, jossa pentu joudutaan tuomaan toiseen taloon, jottei sen tarvitse olla yksin ?
Kiitämme mielipiteistänne !
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse otin lyhyen ajan sisään itselleni kaksi pentua ja siitä lähtien ne ovat keskenään riehuneen pitkin päivää joka päivä, nyt ovat reilun vuoden ikäisiä ja riehuminen jatkuu edelleen..
En tiedä miksi se muka olisi kirjan kirjoittajan mielestä väärin kun ei ole syytä kertonut.
Ei meillä ainakaan ole mitään ongelmaa ole ollut,päin vaistoin pennut ovat näyttäneet nauttivan kun on aina seuraa ja kaveri kenen kanssa leikkiä
Tässä kirjoittajan mielestä syy. Kirjoitan vaikka siihen hieman kuluukin aikaa, sillä asia on meille ja varmaan muillekin tärkeä, jotka näitä juttuja lukee:
HUONOJA TAI VAARALLISIA LEIKKEJÄ
Vaikka leikkiminen parhaimmillaan rauhoittaa koiraa ja antaa sille mielekästä tekemistä, jotkin leikit voivat olla suorastaan vahingollisia. Metsästys ja taisteluleikit saavat pennun veren kohisemaan ja koko eläinlapsen tärisemään jännityksestä. Rauhallisen ja hillityn pennun kanssa voit leikkiä tälläisiä leikkejä korkeintaan pari kertaa viikossa, räväkämmän tai levottomamman pennun kanssa niitä ei ole syytä leikkiä lainkaan. Koira joutuu valtavan stressireaktion ( s.243) valtaan palloa hakiessaan tai räsystä hurjasti muristen tapellessaan. Elimistön normaalitilaan palautumiseen menee aikaa, joskus voi olla vaikea ymmärtää, että päivittäinen pallonheittely pellolla tai kepin kiskominen voi pitää koiran niin suuressa valmiustilassa, että se voi aiheuttaa tai pahentaa monia koiraongelmia eroahdistuksesta ( s.67) toisille koirille rähjäämiseen ( s.109 ) ...............
Normaali leikki ei tietenkään ketään pilalle pane, liiallinen kiihotus kyllä. En ole koskaan laskenut montako kertaa leikin pennun kanssa, ei ole tullut mieleeni. Silloin tietysti leikitään kun pentu on virkeimmillään ja vähän "ohjaillaan" hyville tavoille. On pentuja jotka on jatkuvasti lennon päällä, eivätkä rauhoitu ennenkuin väsähtävät. "Lentopentujen" kanssa menisin ulos puuhastelemaan ja hakemaan virikkeitä. Pennulle on kuitenkin jossain vaiheessa tehtävä selväksi missä lennetään ja missä levätään. Leikkijöiden kokoerot otettava myös huomioon. Googleta Koiran stressi/ja sen hallinta (Miinu Mäkelä).
Erittäin hienoa lukea, että pohdit noita pentutapaamisia tarkoin.
Itse olen Tuire Kaimion kanssa täsmälleen samalla linjalla, samoin perusteluin. Pennulle on äärimmäisen stressaavaa olla jatkuvasti "painimassa" ja "leikkimässä" toisen koiran kanssa. Se nostaa todellakin pennun sydämen sykettä ja adrenaliinitasoja. Koirien "leikki" kun aina sisältää myös sitä paikan hakemista, alistamista ja alistumista ja pomotusta. Pienelle pennulle alituinen kiistely ja telmiminen ei ole hyväksi ja voi todellakin johtaa suuriinkiin ongelmiin myöhemmin.
Pennulle on tärkeää, että sillä on oma tuttu ja turvallinen laumansa eli perheensä. En sinällään vastusta koirakavereita, mutta 1-max 2 kertaa viikossa on ehdoton yläraja sille "pentuleikille".
Tämähän on korvaamaton naapuriapu, kun on tiedossa varma hoitopaikka pennulle, mutta opettakaa ne molemmat myös olemaan yksikseen jo pienenä. Aina ei ole varmaa, että kaverinne voi ottaa koiran hoitoonsa, varsinkin jos ovat eri sukupuolta. Leikkimistä voi rajoittaa ja pitää rajoittaa, jos toinen (sama pentu) on usein alakynnessä. Leikkiä voi myös joskus rajoitella ja opetella rauhassa olemista, vaikka molemmat ovatkin samassa tilassa.
Miten noiden leikkimistä kannattaisi rajoittaa, jos se on aiheellista ?
Tuntuu siltä että pennut vetävät toisiaan puoleensa kuin supermangneetit !
Kyllä niitä on totutettukin hieman yksinoloon. Pennut ovat onneksi samaa sukupuolta. Leikkiminen on toistaiseksi sitä, että pääsosin vuorotellellen ollaan alakynnessä.
Tältä osin teillä ei taida olla ongelmia, välillä voi tosin harjoitella yksinoloa sulkemalla toinen toiseen huoneeseen vaikkapa portilla. On hyväkin, että oppivat nukkumaan eri paikoissa, eri tiloissa vaikkapa toinen portin toisella puolella...ja kirjoihin ei aina kannata niin kovasti kiteytyä niitä kannattaa lukea, mutta valinta jokaisen mitä onkeensa ottaa....
Minulla on nyt 9kk ikäinen narttupentu ja seinänaapurissa sen sisko. Tilanne on muuten sama kuin teillä, mutta koiria ei ole viety hoitoon toistensa luo. Sen sijaan ne näkevät toisensa pihalla ja leikkivät alkuaikoina melkein joka päivä yhdessä.
Minäkin luin tuon Kaimion tekstin ja otin siitä vähän ajatuksia pennun hoitoon. Päätin, että ainakaan ihan joka kerta ei mennä vääntämään painia sen toisen pennun kanssa, kun nämä sattuvat yhtä aikaa ulos. Joku raja pitää olla ja ihmistenkin seurassa välillä kulkea. Koirat ovat yhä parhaat kaverit ja olen hyödyntänyt tilanteita esim. pyytämällä omaani ottamaan kontaktin minuun ennen kuin lasketaan irti telmuamaan. Samalla olen opettanut molempia tulemaan luo kutsusta ja palkannut namein.
Minulla on ylipäätään ollut enemmän aikaa kouluttaa koiraani kuin naapurilla ja sen huomaa; ei millään pahalla hyvää naapuria kohtaan. Meidän koira on paljon kiltimpi ja rauhallisempi, uskoo kun sille sanotaan. Naapurin koira ei hevin ota kontaktia ihmiseen, vaan paahtaa omiaan nuuskien ja haukkuu ympäriinsä. Tämä siis vähän off-topic, mutta näin sen eron huomaa käytännössä. Lähinnä harmittaa, kun meidän koira on se alistuja ja seuraa toisen hölmöissä päähänpistoissa perässä!
Ehkä Kaimio tekstissään viittaa ennemminkin vieraisiin ja vaihtuviin leikkikavereihin (koirapuisto) kuin omaan tuiki tuttuun sisarukseen. En ole kyllä huomannut, että koiria olisi paini ja takaa-ajo kiihdyttänyt, kyllä omani ainakin köllähtää sisään päästyään tyytyväisenä maate. Vieraita koiria se tapaa leikkisällä ja positiivisella asenteella. Eniten olisin huolissani, miten kontakti ihmiseen ja tapakasvatus hoituu, kun koiriltahan katoaa puolet järjestä kun ne on keskenään ja vauhti kova.