Osaisikohan joku sanoa jotain valaisevaa tähän tilanteeseen?
Tällä hetkellä olen kotona, minulla on kohta 1 vuotta täyttävä poika. Tätä ennen olin opiskelemassa amk:ssa tradenomiksi, opintopisteitä kasassa joku surkea 20 ja risat. Eli ei paljon mitään. Koulun kanssa olen sopinut, että jatkaisin tammikuussa.
Tässä on useampikin ongelma pyörimässä jaloissa samaan aikaan. Ensinäkään en haluaisi laittaa poikaani vielä tarhaan. Toisekseen, minua ei liiketalous kiinnosta pätkääkään. Sukulaiset ja mies kuitenkin painostavat, että joku ammatti on oltava. Tässä olen heidän kanssaan luonnollisesti samaa mieltä. MUTTA. Jos haluaisin nyt valmistua tradenomiksi, olisi poikani oltava pitkää päivää (8h) tarhassa ja lisäksi joutuisin tekemään hiki hatussa töitä yöt ja päivät 2-3 vuotta, että valmistuisin. Toki voin uurastaa rennomminkin, mutta sitten joudun hakemaan kouluun uudestaan ja valmistun hamaassa tulevaisuudessa. Selviö on kuitenkin se, että tämä ala ei minua kiinnosta ja haluan muualle opiskelemaan. En näe mitään järkeä siinä, että opiskelen tuolla yli 3 vuotta ja menen sitten oikeasti opiskelemaan.
Haluaisin opiskella jotakin taidealaa. En minnekään sen suuntaiseen alkujaan hakenut, koska uskoin vanhempieni selitykset siitä, että vaikka olen lahjakas, en saa tehdä siitä ammattia. Harrastuksena se on kuulemma hyvä. Olen ollut vuoden kotona ja saanut miettiä näitä asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että ollakseni onnellinen, tekisin mieluusti esim. kuvittajan töitä. En ole mikään maailman paras mutta kuitenkin lahjakas piirtäjä. Myös tietokonegrafiikka yms. kiinnostavat ja olen niitä jonkun verran harrastanut.
Osaisiko joku kertoa näistä mitään? Tai ehdottaa jotain hyvää koululaitosta pääkaupunkiseudulta?
Kadonnut motivaationi lähes kaikkeen johtuu osaksi siitä, että tiedän, mikä minusta tulee "isona". Olen tiennyt sen jo ala-asteelta lähtien: kirjailija. Olen saanut kannustavaa palautetta kustantajilta ja uskon saavani esikoisromaanini pian julki. Tällä ammatilla ei vain elä, eikä sillä tee rahaa. En myöskään välttämättä halua kirjoittaa muussa muodossa ammatikseni.
Tässä pitäisi nyt jotain alkaa päättää, koska tammikuu tulee nopeasti. Osaisikohan joku antaa ajatuksia?
Tällä hetkellä olen kotona, minulla on kohta 1 vuotta täyttävä poika. Tätä ennen olin opiskelemassa amk:ssa tradenomiksi, opintopisteitä kasassa joku surkea 20 ja risat. Eli ei paljon mitään. Koulun kanssa olen sopinut, että jatkaisin tammikuussa.
Tässä on useampikin ongelma pyörimässä jaloissa samaan aikaan. Ensinäkään en haluaisi laittaa poikaani vielä tarhaan. Toisekseen, minua ei liiketalous kiinnosta pätkääkään. Sukulaiset ja mies kuitenkin painostavat, että joku ammatti on oltava. Tässä olen heidän kanssaan luonnollisesti samaa mieltä. MUTTA. Jos haluaisin nyt valmistua tradenomiksi, olisi poikani oltava pitkää päivää (8h) tarhassa ja lisäksi joutuisin tekemään hiki hatussa töitä yöt ja päivät 2-3 vuotta, että valmistuisin. Toki voin uurastaa rennomminkin, mutta sitten joudun hakemaan kouluun uudestaan ja valmistun hamaassa tulevaisuudessa. Selviö on kuitenkin se, että tämä ala ei minua kiinnosta ja haluan muualle opiskelemaan. En näe mitään järkeä siinä, että opiskelen tuolla yli 3 vuotta ja menen sitten oikeasti opiskelemaan.
Haluaisin opiskella jotakin taidealaa. En minnekään sen suuntaiseen alkujaan hakenut, koska uskoin vanhempieni selitykset siitä, että vaikka olen lahjakas, en saa tehdä siitä ammattia. Harrastuksena se on kuulemma hyvä. Olen ollut vuoden kotona ja saanut miettiä näitä asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että ollakseni onnellinen, tekisin mieluusti esim. kuvittajan töitä. En ole mikään maailman paras mutta kuitenkin lahjakas piirtäjä. Myös tietokonegrafiikka yms. kiinnostavat ja olen niitä jonkun verran harrastanut.
Osaisiko joku kertoa näistä mitään? Tai ehdottaa jotain hyvää koululaitosta pääkaupunkiseudulta?
Kadonnut motivaationi lähes kaikkeen johtuu osaksi siitä, että tiedän, mikä minusta tulee "isona". Olen tiennyt sen jo ala-asteelta lähtien: kirjailija. Olen saanut kannustavaa palautetta kustantajilta ja uskon saavani esikoisromaanini pian julki. Tällä ammatilla ei vain elä, eikä sillä tee rahaa. En myöskään välttämättä halua kirjoittaa muussa muodossa ammatikseni.
Tässä pitäisi nyt jotain alkaa päättää, koska tammikuu tulee nopeasti. Osaisikohan joku antaa ajatuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
millaiset työllistymismahdollisuudet kuvataiteilijalla ja kirjailijalla on. Voin sanoa, että erittäin huonot. Nuo mielenkiinnon kohteet kannattaa pitää hyvinä harrastuksina, joista voi joskus jokunen penni herua, mutta elämänuraksi niistä on vain äärimmäisen harvoille.
Jos menet opiskelemaan jotakin haaveilemaasi taidealaa, niin eikö poikasi silloin tarvitse olla yhtä pitkää päivää tarhassa?
Entä motivoiko sinua kuvataiteen opiskelu riittävästi, kun kuitenkin aiot vain kirjailijaksi?
Saanen suositella, että hankit itsellesi jonkin porvarillisen ammatin, jolla pystyt elättämään itsesi ja poikasi. Esimerkiksi lähihoitajan ammatti vaatii lyhyen opiskeluajan ja työllistää melko varmasti. Työsi ohessa voit sitten kirjailla ja taiteilla niin paljon kuin haluat.
Elämäntaiteilijaksi ei varsinkaan perheellisen ihmisen kannata heittäytyä.
Pistä vaan nappulasi tarhaan. 2v tärkeempää et vanhempi on paikalla, ja seuraa sua ku hai laivaa... Nyt se kerkee unohtaakkin sut siellä tarhassa päivän aikana.