Kissanpentuni on nyt 12 viikkoinen eikä siinä mitään vikaa ole vaikka on otettu 7 viikkoisena. Ihan hyvä kissa siis voi tulla vaikka olisi otettu ennen tuota 12 viikon ikää, mikä mielestäni on turhaa ylisuojelua ja "oikeiden" kasvattajien keksimää propagandaa. Kissanpentu sopeutuukin paljon nopeammin kun on otettu vähän nuorempana ja kiintyy ihmisiin paremmin.
kissanpentuni
lalla2
231022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Täällä on kuule jo niin monta ketjua jossa ko. asiaa on käsitelty niin asiallisesti kuin asiattomasti (noh, ne asiattomuudet ja "asiattomuudet" kyllä poistetaan) eli kannattaako enää alkaa jauhaa tästä aiheesta ja tappelua nostattaa. Mutta jos asia tosiaan kiinnostaa, niin lueppas seuraava ketuju..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001987&posting=22000000038474201
Minulla on ollut tähän mennessä nyt 6 kissaa pitkin vuosia, ja kaksi niistä on ollut liian aikaisin vieroitettuja. Ensimmäinen oli 6-7 viikkoisena luovutettu, kun kotia ei löytynyt omistajat veivät sen eläinpuistoon muiden kissojen sekaan. Tämä kissa on edelleen tosi hintelärakenteinen turhan siroja luitaan myöden. Lisäksi sen kotiutuessa meille se lutkutti toisen kissamme vatsakarvoja hakiessaan sieltä maitoa, jota ei tietenkään saanut.
Pari vuotta myöhemmin silloinen puolisoni otti meille tyttökissan, joka sekin oli liian varhain joutunut eroon emostaan. Tyttö oli aliravitun näköinen kun se meille pelastuksena saapui. Se kasvoi kyllä, mutta jäi hieman chinchillaa suuremmaksi, voitko kuvitella? Kissa oli muutenkin hyvin epäsopusuhtainen vaikka yritimme ravita sitä reippaasti ja hyvin.
Nämä normaaliviikkoisna luovutetut kollimme ovat vahvarakenteisia, lihaksikkaita ja sopusuhtaisia.
Kaiken kukkuraksi tuolle ensimmäiselle oli tullut traumoja, se yrittää vetää sapuskaa naamaansa niin paljon kuin kerkiää (tämä juontuu siitä että se sai tapella tosissaan ruokansa eteen isompien pentujen kanssa), joten olen vakaasti pitänyt kaikilla kissoillani eri kupit, mutta ne ruokitaan samaan aikaan valvonnan alla. Lisäksi se pelkää ventovieraita ihmisiä ja lapsia, sekä ulos joutumista, vaikka pikkuhiljaa olen totutellut rauhallisilla metsätilkuilla sitä valjaissa ulkoilemaan.
"Tämä kissa on edelleen tosi hintelärakenteinen turhan siroja luitaan myöden. Lisäksi sen kotiutuessa meille se lutkutti toisen kissamme vatsakarvoja hakiessaan sieltä maitoa"
-meillä oli kissa joka eli emonsa vierellä elämänsä ensimmäiset 3 vuotta. Tämä tykkäsi silti pitää villahuivia emon korvikkeena vaikka sai emon maitoa vielä aikuisenakin emolla ollessa muita pentuja.
"Tyttö oli aliravitun näköinen kun se meille pelastuksena saapui. Se kasvoi kyllä, mutta jäi hieman chinchillaa suuremmaksi, voitko kuvitella? Kissa oli muutenkin hyvin epäsopusuhtainen vaikka yritimme ravita sitä reippaasti ja hyvin."
-Tutullani on noin 5 vuotias kissa joka eli niin ikään emonsa kanssa elämänsä vähän yli kolme vuotta. Tämä on varmasti tätä chincillaa pienempi ja epäsopusuhtainen ja erittäin pahaluonteinen, arvaamaton ja erittäin arka.
"Nämä normaaliviikkoisna luovutetut kollimme ovat vahvarakenteisia, lihaksikkaita ja sopusuhtaisia. "
-Usealla sukulaisellamme on ollut ja on edelleen 6-8 viikkoisena otettuja kollipentuja jotka ovat omia tyttökissojani 3 kertaa suurempia ja hyvin rotevia. Ja nämä ovat samasta pentueesta kuin omat kissani, täydellisiä sisaruksia. Omat kissani olivat 2 ja 3 vuotiaita kun muutimme erilleen niiden emosta.
"Kaiken kukkuraksi tuolle ensimmäiselle oli tullut traumoja, se yrittää vetää sapuskaa naamaansa niin paljon kuin kerkiää (tämä juontuu siitä että se sai tapella tosissaan ruokansa eteen isompien pentujen kanssa)"
-Vanhemmillani on kissa joka oli emonsa kanssa 13 viikkoiseksi ja tämä katti vetää naamaansa niin omat kuin muidenkin kissojen sapuskat hotkimalla ja on salamana paikalla kun vain peltipurkki kolahtaa.
"Lisäksi se pelkää ventovieraita ihmisiä ja lapsia, sekä ulos joutumista, vaikka pikkuhiljaa olen totutellut rauhallisilla metsätilkuilla sitä valjaissa ulkoilemaan."
-Oma kissani, joka oli 3 vuotias emosta erottuaan, pelkää kuollakseen vieraita ihmisiä eikä sitä taatusti saa ulkoilemaan muualle kuin pihalle jossa ei liiku lähimainkaan muita. Tämän sisko joka oli 2 vuotias, taas ulkoili ihmisten keskellä kerrostaloalueella. Niin ikään 8 viikkoisena otettu kissani ulkoilee mielellään ja on salamana vieraan ihmisen sylissä kun joku tulee kylään, vaikkei olisi tätä koskaan nähnytkään. Toinen 8 viikkoisena otettuni pelkää kyllä vieraita hetken aikaa, mutta tulee pian tutustumaan.
Tämä juuri on vikana että ihmiset sekottavat kissojen perinnöllisyyden luonteen ja rakenteen osalta siihen olisiko se "liian aikaisin luovutettu" vaiko eikö
Jokaiseen kohtaan sinulla tuntuu olevan vastaus, ei kuulosta kovin uskottavalta... Ja tokihan myös 12-viikkoisena luovutettu kissa voi jäädä pienikokoiseksi ym, mutta onko näin sitten ehdointahdoin tehtävä, kun omaa turhamaisuutta kissa halutaan ottaa, kun se on vielä ihan liian nuori? Meillä on myös pakolla 7-viikkoisena otettu kissa ja toinen kissamme on otettu 13-viikkoisena. Tuo 13-viikkoisena otettu ei ole ikinä sohaissut kynsillään ihmistä ja jopa jos leikkii ihmisten läheisyydessä lelulla, leikkii hän ilman kynsiä. 7-viikkoisena otettu kissamme taas kyllä varsinkin pienempänä raapi jatkuvasti leikkiessään käsiäni ym oikein vaan sitten kunnolla ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että tälle aikaisin vierotetulle kissalle ei emo ollut vielä ehtinyt opettamaan, miten kuuluu käyttäytyä! Toki keksit kaiketi tähänkin jonkin typerän selityksen, vaan ja ainoastaan itseäsi puolustaaksesi, koska tunnut kannattavan aikasempaa luovutusikää... Itse olen valmis kantamaan vastuun kissani käytöksestä, koska olemme sen ottaneet liian aikaisin, vaikkakin tosiaan pakosta, mutta etenkin silloin räjähdän, jos joku ottaa tietoisesti liian aikaisin kissanpennun, ja kun tämä käyttäytyy huonosti, koska emo ei ole ehtinyt opettaa sille kaikkea tarpeellista, on ihminen heti valmis luopumaan kissasta tai lopettaa sen.
nämä poikkeukset vahvistavat säännön! tämä todistaa ainoastaan sen että koskaan ei voi olla varma!
Vastauksen kirjoitin juurikin tästä syystä että minulla nyt sattui olemaan joka kohtaan vastakohtainen esimerkki ihan tosielämästä omasta tai läheiseni kissasta. Mitä ihmettä sinä tulet valheeksi syyttämään?? Sitäkö ei saa ääneen sanoa ettei kokemuksesta ole yhdelläkään kissalla ollut ongelmia nuoren iän vuoksi kun taas "hyvän iän" saavuttaneella on pahoja ongelmia. Jos tulisin tänne parkumaan miten 7 viikkoisena otettu puree ja raapii tms niin tulisit varmasti taputtamaan selkään että hyvä, juuri noin, tuo on oikeaa puhetta?
kolikossa on aina kaksi puolta. On eriluonteisia, eri tavalla uuteen elämään sopeutuvia kissoja, valmiita uuteen kotiin ja vähemmän valmiita uuteen kotiin. On myös erilaisia kasvattajia ja kissan ostajia.. Tästä asiasta on aivan turha vääntää keskusteluissa kun siihen ei löydy oikeaa tai väärää vastausta ennenkuin jokainen elollinen olento tulee täsmälleen samasta muotista.
Sanoit että minulta löytyy esimerkki varmasti myös sinun kissasi kohdalla, tässä olet aivan oikeassa. Eräs kissani joka oli tämä kaksivuotias kun emon luota muutimme pois ja joka eli 5 kuukautta nuoremman siskonsa ja muiden kissojen kanssa ei oppinut koskaan käyttämään kynsiään. Kissa on nyt 7 vuotias eikä osaa leikkiä ihmisen kanssa ilman että kädet ovat verillä vaikkei muuten pahaluonteinen olekaan eikä tahallaan raavi. Tähän on turha vääntää sinunkaan kanssasi oikeaa tai väärää vastausta. Vastaus lienee se että olemme molemmat omalta osaltamme oikeassa ja myös väärässä. Jotkin kissat ovat valmiita aikaisin, jotkin eivät. Sellaisia erojahan meissä ihmisissäkin on. Lapset menevät samanikäisinä kouluihin mutta jotkut eivät vain ole kehityksessään vielä valmiita tähän muutokseen jne. Kissat ovat yksilöitä.
..mutta turhaan tuollaista aloitusta teet tänne kun tietää minkälainen sota siitä syttyy. omani ovat kaikki (4) otettu 8 viikkoisena. Meille on yksi tullut 5 viikkoisena, yksi 4 viikkoisena ja pari jäi muutaman viikon ikäisenä, ja hyviä terveitä kissoja olivat. Kilttejä, sisäsiistejä, oppivaisia ja ihmisläheisiä. Eivät raapineet eivätkä purreet. Nykyajan "hömpötys" tuo 12 viikkoa, mutta minun puolestani ihmiset saavat ottaa kissansa minkä ikäisenä sitten tahtovat. Jos he uskovat että siitä tulee jotenkin "normaalimpi" jos saa olla emonsa kanssa vaikka 2 vuotta ennenkuin ottavat niin aivan vapaasti. Omalle kissalleni kun saan pennut niin nämä pennut tulevat lähtemään uusiin koteihin 9-10 viikkoisina.
aika provosoiva vastaväitteisiin oli tuo omakin kirjoituksesi, mutta toivottavasti tästä aiheesta ei taas aleta riidellä. Yritetään muistaa nyt joka asiassa se eläimen paras EI ihmisen! Esim. aloittajan syy ottaa alaikäinen pentu "jotta se kiintyy paremmin ihmisiin" on paitsi hyvin hyvin itsekästä ajattelua, mutta myös tyhmyyttä. Mutta omalta osaltani päätän tämän asian tähän sillä en tosiaankaan halua tästä asiasta vääntää kättä.
mutta oman mielipiteeni asiasta ilmaisin ja minun kokemukseni 26 kissan (omani, perheeni, sukulaisteni kissojen) kohdalla on että yhdelläkään alle 12 viikkoisena (4-8 vkoa) ei ole ollut mitään ongelmia ja ovat olleet normaalirakenteisia, kokoisia jne. Yhdellä kissalla näistä on ns "luonnevika" ja se on muutenkin rakenteeltaan hintelä, pieni ja omituisen mallinen, ja tämä kissa oli monta vuotta emonsa kanssa.
Joten omasta kokemuksestani johtuen mielipiteeni asiasta ei muutu, eikä ole provosointia että satun sanomaan etten ole yhtä mieltä tästä 12 viikon iästä. Tämä minunkin osaltani tässä.
12 viikkoisesta pennusta näkee jo melko tarkkaan, miksi siitä on! Siis pitääkö pennun itse, antaako vain kasvatiksi, myykö ja jos niin mihin tarkoitukseen ja mihin hintaan. Nuoremman kissan kanssa on vielä vähän luonteen, värin ja rakenteen kanssa arpomista.
Pitäisin ehkä jo 10 viikkoista riittävän kypsänä luovutettavaksi, etenkin jos pennut luovutetaan kaverin kanssa, siis samasta pentueesta menee kaksi kissaa yhdessä uuteen kotiin tai sitten uudessa kodissa on jo ennestään kissa. Sukupuolellakin on väliä. Yleensä tyttökissa vierottuvat ja pärjäävät poikia paremmin. Tyttöjen elämä vaan on kovempaa ja siinä on pärjättävä - näin kissoillakin. Poikakissat voivat jäädä helpommin 'ikuisiksi' vauvoiksi, etenkin jos pojut vielä mennään älyttömyydessä leikkaamaan ennen sukukypsyyden saavuttamista.
mitä rotua kasvatat? Mikä on kasvattajanimesi? Kuinka kauan olet toiminut kasvattajana? Monta narttua ja kollia sinulla on? Monta pentuetta tulee vuosittain? Monta olet kaikkiaan kasvattanut? Paljon pennut maksavat? Mikä on rotuyhdistyksesi nimi? Kerro jotain kasvattamastasi kissasta!
Kukaan OIKEA rotukissojen kasvattaja ei lauo tuollaisia päättömyyksiä luovutusiästä!
omasta mielestäsi fiksumpi kuin asiantuntijat vai? Oma kisuni tuli 8 viikkoa vanhana ja ei koskaan oppinut laatikolle ja ei ollut selvästikkään varma että onko kissa ihminen vai koira. Olen omin silmin nähnyt useassa tapauksessa miten liian varhainen luovutus kissaan vaikuttaa. On totta että kiintyy helpommin mutta vain siksi ettei tiedosta itse olevansa kissa mikä on aina pahasta! Eräs tuntemani kisu ei oppinut edes kunnolla peseytymään kun oli otettu liian aikaisin! Ei mikään eläin vieroita pentuja heti imetyksen lopettamisen jälkeen vaan vasta sen jälkeen kun ns. malli on opittu ja kissalla siihen menee 10-12 viikkoa ja ihminen ei voi silmällä sitä kertoa onko kisu jo "valmis" tämän takia laki sanoo 12 viikkoa! Mielestäni erittäin hyvä peruste! Tietysti asia riippuu aina kissasta onko valmis mutta on aika hurjaa arpapeliä lähteä yrittämään! Häpeäisit kun levität tuollaista turhaa tietoa varsinkin kun et asiasta selvästikkään mitään tiedä! Ja vielä yhden kissan perusteella! Ota ensikerran selvää asioista!
Kissa oppii vaistonsa varassa, ei emon opetusten. Vai oletko nähnyt kissan istuttavan pentunsa riviin ja näyttävän että "tämä on hiiri, tämä on syötävää" tms älytöntä ?
Vai minkä vuoksi kissa, jonka emo on sisäkissa eikä panostanut pentuihinsa minkään vertaa sitten kuuden viikon iän jälkeen. Välillä kävi syöttämässä ja meni taas omiin oloihinsa, oppi ulkokissana pyydystämään hiiriä, käärmeitä ja ties mitä elukoita?
Oliko näillä kissoilla kenties puhelinyhteys? "äippä? Mitä mää nyt teen kun oon täällä tallinnurkalla??" "No siellä menee kohta sellane pallokorvane otus millä o samanmoiset viikset ku siullaki nii sää kyyristyt, otat vauhtia ja hyökkäät sen kimppuun ja syöt sen pois!"
Entä miksi meidän tapauksissamme jokainen kissa on oppinut itsensä pesemään vaikkei ole ollut esimerkkiä?
Edelleenkin.. Jokainen kissa on yksilö jnejne..
Kissan oikeasta luovutusiästä on monenlaisia käsityksiä, eikä mikään niistä tunnu perustuvan tutkittuun tietoon. Laissa ei ole mitään mainintaa 12 viikosta, joten levität itse väärää tietoa.
Sanota vain että alle 8 - viikkoisen kissanpennun luovuttaminen on eläinsuojelurikos? Kun taas tätä 12 viikkoa esitetään suosituksena. Alle 8 viikkoisessa tietysti katsotaan sitten onko tämä pentu pakko ottaa sen hengissäselviämisen kannalta tämän ikäisenä. Tuskinpa se laki hyvällä katsoo sitäkään että kissa riutuu kuoliaaksi "koska se oli alle 8 viikkoinen"
En jaksa nyt lukea kaikkia viestejä, mutta kertokaahan sitten että kuka ja mikä mielipide/tieto voitti niin voin lahjoittaa voittajalle banaanin! En vaan PRKLE jaksa ymmärtää, että kuinka MUKAMAS eläimiä rakastavat ja niiden parasta haluavat immeiset jaksaa vaan vääntää ja vääntää omista itsekkäistä lähtökohdista. "Liian aikaisin vieroitettu pentu kiintyy paremmin ihmisiin" ym. itsekästä paskaa. Miksei koiraväki tappele pentujen luovutusiästä eli 8 viikkoa? Ovat fiksumpia? Ok, tänkin taas saa sensuroida, mutta ITSE ajattelen vain eläinten parasta, en ihmisten! T. vanha willis, aina eläinten puolella!!!!!!!!
ottamalla mallia emolta vaikka ei rivissä istukkaan! niin myös melkein kaikki muut eläimet että olitpa fiksu! metsästysvaisto kyllä on mutta se ei liity muuten millään tavalla kaikkeen muuhun mitä kisu emolta oppii! kissoilla on äärettömän monimutkaiset käytös "kuviot" jotka kisu oppii emoltaan! Niin olet kyllä oikeassa mutta poikkeus vahvistaa säännöt! haluaisitko että oma lapsesti riistettäisiin sinulta esim 15 vuotiaana?! pitäisikö lapsesi siitä?! niin myös kissoilla!
Otin 2 kissaa samasta pentueesta kaverini kanssa.he olivat 8 viikkoisia maatiaisia.aluksi meni ihan hyvin,mutta parin viikon päästä rupesivat kusemaan minne sattuu.yleensä pehmeeseen.teki kuset ja paskat aina matoille,sängylle,vaatekaappiin,vaatteille.kaikkeen mahdolliseen.vaikka oli puhtaat laatikot nenän alla.nämä kissat saivat maalta hyvän kodin,koska eivät tuntuneet oppivan tavoille.oli todella surullista,kun asiat meni niiden kanssa huonosti,että joutui luopumaan.en ikinä ota enää kissaa niin nuorena,mulla on nyt kissa(rotukissa) jonka otin 12-viikkoisena kasvattajalta,ja maailman mahtavin kisu onkin,ei oo tehny mitään tuhoja ja aina tehny laatikkoon.ei raavi ja on oikein kiintynyt minuun.olen sille ku äiti.joten kyllä se ikä,milloin luovutetaan voi olla aika suuri merkitys sillä,miten kisu kehittyy.
Minulla myös kissat kusivat minne sattui vaikka olivat monen vuoden äitinsä kanssa. Tähän auttoi antibiootti pissatulehdukseen......
Silloin kun minä synnyin, yli puolitoistavuotta sitten, oli kissaäidilläni sellainen perimätieto talletettu aivoihin, että pitää imettää kunnes alkaa pikkuhiljaa kiinteä ruoka maistua. Perimätiedon äitini oli saanut omalta äidiltään. Äitini on tiukka kissa ja heti kun alettiin syömään muuta evästä ja yritettiin puraista terävillä hampailla äitikissan nisää, niin se oli sitten kerrasta poikki. Muutenkin oli elämään tullut uusia kuvioita ja sitä paitsi olin silloin jo melkein kolme kk. Uuteen kotiin kun muutin ei enää äitiä kovin ikävä ollut. Paitsi ihan eka päivät.
Minun kissaäitini ei olisi hyväksynyt sitä, että meidät olisi viety jo 7-viikkoisena ja nyt kun asiaa tarkemmin pohdin, näitä juttuja lukiessani, niin en minäkään kyllä ymmärrä enkä hyväksy sellaista.
Miksi joku tahtoo tehdä vauvakissalle sellaista pahaa??! Taidan kallistua sille linjalle, ettei sellainen ihminen ole eläinrakas ja vastuullinen.
Jos äitilleni olisi sattunut jotain ikävää ja minut olisi jouduttu kotiuttamaan emäntäni luokse 7-viikkoisena, niin siitä toki olisin ollut iloinen, mutta sehän onkin jo eri asia.
Itse kyllä ajattelen ennemminkin niin, että parempi noudattaa neuvoja, jotka tulevat asioista enemmän tietäviltä. Kyllä saa olla nöyrä silloin, kun on kyseessä pienen viattoman eläimen elämä, edes silloin, jos ei muulloin. Ei aina tarvitse yrittää olla oikeassa ja kapinoida. Tai jos näin on, rajaa sen sitten ihan vain omaan elämäänsä ja henkeensä, ettei oma itsekkyys kostaudu muille. Yhtä laillahan mm. rokotus ja madotus, tai vaikkapa ruokintaa koskevat seikat ovat ohjeita ja neuvoja.
Se, miten kissa kiintyy sinuun, riippuu kyllä varsin monista tekijöistä, ei luovutusiästä. Jos olet sille hyvä ja kiltti, luottamuksenarvoinen, ruokit sitä, touhuat sen kanssa, annat sille siis aikaasi, kyllä se varmasti kiintyy sinuun. Jos se on ainoasi, se hyvällä todennäköisyydellä kiintyy sinuun hyvinkin paljon. Tämän koko tekstikappaleen toivoisin myös olevan sinulle jo valmiiksi melko selvä asia ja toteutettavissa.
Tottakai myös kissan oma persoonallisuus vaikuttaa, mutta tarvitseehan hyvä persoonallisuus myös kissaemon neuvoja. Et myöskään pysty sanomaan viiden pentukuukauden perusteella, mitä kissasi on kaksivuotiaana.
Itselläni on kaksi kissaa, nuorempi nyt 2 vuotta. Molemmat ovat olleet emonsa vierellä jopa yli 12 vkoa, viimeisinä pentueestaan. Ja voin kyllä sanoa, että aivan ihania kattimattisia ovat! Hyvin itsenäisinä meille saapuivat (=helpompaa omistajille), kiintyivät omistajiinsa todella, ja ihastuttavia persoonia ovat molemmat, vaikka "yliaikaisia" olivat saapuessaan.
Toivon todella, että tämä on vain provo. Mutta tiedän, että tällaisia ihmisiä valitettavasti on, niin luovuttajissa kuin ottajissakin. Melko vastuuntunnotonta, kylmää, ja itsekästä. Ensimmäinen ja viimeinen lause ei kyllä tule kenenkään kokeneen tai edes aikuisen suusta, ja syytä olisi tutustua kissankasvatukseen ennen sitä kissan kasvatusta. Toivottavasti kyseinen kissanpentu saa hyvää hoitoa edes jatkossa.