pahimpaan mahdolliseen aikaan...Aloitin juuri opiskelut jotka kestävät ainakin 5 vuotta. Aloitin juuri myöskin uuden ihmissuhteen, joka sinänsä ei tee ajoituksesta huonoa. Nyt tuntuu siltä että tämän ihmisen kanssa tahdon viettää loppuelämäni ja hän tahtoo sitä myös. Hän myös sanoi hiljattain, että on miettinyt sitä mahdollisuutta, että minä ehkäisystä huolimatta tulisinkin raskaaksi....eikä häntä omien sanojensa mukaan haittaisi se lainkaan vaikka hän aikaisemmin ei ole edes ajatellut isäksi tulemista.
On outoa millaisia tunteita minussa herää kun kuukautiset on muutaman tunnin myöhässä ja mietin raskauden mahdollisuutta...Toisaalta se sotkisi kaikki kuviot ja toisaalta...Tahtoisin niin pitää sylissäni pientä kääröä. Kaupungilla kävellessäni hymyilen aina kun pienet kasvot kurkistavat rattaista ja hymyilevät minulle.
Ehkä maltan kuitenkin vielä jonkin aikaa ennen kuin alan pohtia tosissani äidiksi tulemista.
Vaikka olisihan se ihanaa...;=)
On outoa millaisia tunteita minussa herää kun kuukautiset on muutaman tunnin myöhässä ja mietin raskauden mahdollisuutta...Toisaalta se sotkisi kaikki kuviot ja toisaalta...Tahtoisin niin pitää sylissäni pientä kääröä. Kaupungilla kävellessäni hymyilen aina kun pienet kasvot kurkistavat rattaista ja hymyilevät minulle.
Ehkä maltan kuitenkin vielä jonkin aikaa ennen kuin alan pohtia tosissani äidiksi tulemista.
Vaikka olisihan se ihanaa...;=)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin entäs sitten? Mitähän halusit sanoa.
...kun uudet keskustelijat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi, eikö vaan!?! Etenkin kun aloittajan viesti oli niin kovasti aiheen vierestä...
Mitähän itse halusit sanoa
Kyllä vaan oikein sydäntä lämmittää saada noin lämmin vastaanotto...
heissuli,
otsikkosi kiinnitti heti huomioni, nimittäin olen tässä hiljan miettinyt itse ihan samaa. Tilanteeni ei ole täysin sama, sillä opintoni ovat jo loppusuoralla.. Mutta parisuhteeni on melko uusi, ja siitä huolimatta tuntuu, että tämä on nyt se mies. Ja samoin hänkin ajattelee, vaikka mies ei kyllä ole ihan varma siitä miten itse suhtautuisi, jos joutuisi isäksi.
Minulla on ongelmana lähinnä se ettei kummallakaan ole vakituista työpaikkaa. Jos nyt hankin lapsen niin joudunko sitten menemään uudelleen kouluun, kun vanhaan työhön ei sitten ehkä olekkaan palaamista äitiysajan jälkeen. Ja mies on mahdollisesti aloittamassa koulun ensi syksynä.. Kuinka nuori perhe elää saamillaan tuilla?
No, päädyitpä mihin tahansa ratkaisuun, toivotan onnea ja tsemppiä eteenpäin koulussa ja muussa elämässä... meitä äidiksi haluavia lienee monta. Hyvää Syksyä!
Sehän tässä itseäkin askarruttaa että entäs sitten jos nyt saan lapsen.Kuinka käy opinnoille ja vaikka nyk. suhde on loistava niin siitä huolimatta lapsen saaminen tähän elämäntilanteeseen saattaisi muuttaa myös meidän välejämme..
Havahdun usein päivällä siihen että ajattelen sitä kuinka saan aamulla varhain herätä ruokkimaan lasta ja viettää päiväni hänen ehdoillaan. Tunnen olevani niin valmis äidiksi kuin olla voi...vielä kaksi kuukautta sitten juttelimme kaverini kanssa siitä kuinka kamalaa olisi jos jaloissa pyörisi "kakara". Ehkä sen takia olen niin sekaisin ajatusteni kanssa. Tämä mielenmuutos tapahtui niin äkkiä...
Kuitenkin, hyvää syksyä sinullekin, käy vauvakuumeellesi miten tahansa
Nuorimmaiseni on 5 ja vanhimmaiseni 12. Jäin äitiyslomalle suoraan valmistuttuani ja nyt yli 10 vuotta on vierähtänyt kotosalla. Töihin meneminen ei ole tässä tilanteessa itsestään- selvyys. Ei työkokemusta, ei tuoretta koulutusta, hoitopaikat maksavat. Välillä harmittaa, mutta kiireen keskellä se unohtuu.
Mieheni tekee pitkä päivää elättääkseen meidät. Sekin vaatii hyvää itsetuntoa, kun ei tuo itse rahaa kotiin kuin myös tuo, että olet vaan lasten kanssa. Usein olen miettinyt, että olisi paljon hienompaa olla ekonomi-kotiäiti.
En itse suunnitellut lastentekoa, kaikki sului omalla painollaan. Tilanteeseen kun tilanteeseen ihminen sopeutuu. Lukemattomia öitä on valvottu imettäessä, itkevää lasta kantaen, mutta nekin vuodet näin jälkikäteen ajatellen vierähtivät nopeasti. Näinä päivinä on ilo ja onni katsella hymypaisaita itsekunkin hyllyllä, kuulla ihmisiltä, miten reiluja lapset ovat, nauttia joka päiväisistä tilanteista, paitsi kun jokainen ärsyttää toinen toistaan..
Paljon on kaikenlaista edessä, en osaa kertoa mitä tehdä, elämähän voi kokoajan muuttua.