Olen tehnyt aina psyk.puolella töitä. Avopuolella ja suljetulla pitkä kokemus. Moni kauhistelee, että psyk. työ on henkisesti varmasti todella raskasta ja onhan se ainakin haasteellista.
Työtilanteen vuoksi jouduin menemään töihin keikkalaisena ja ensimmäistä kertaa töihin sairaalan osastoille, sekä vanhainkodilla kävin myös.
Olin ihan poikki aina työpäivän jälkeen. Minä jäin oikeasti ihmettelemään, kuinka te hoitajat jaksatte itse työssänne osastoilla ja yleensäkin somaattisella puolella? Työ oli hyvin kiireistä ja vaativaa. Työvoimapula oli myöskin tuntuvaa ja jatkuvaa vajaamiehitystä vuoroissa.
Olen onnellinen, että tuon 3kk somaattisen puolen jälkeen sain siirtyä uudelleen psykiatriselle puolelle, mutta haluan toivottaa kaikille teille hoitajille kovasti jaksamista työhönne! Teette arvokasta, hienoa työtä siellä.
Miten te somaattisen puolen hoitajat suhtaudutte psyk. puoleen? Pidättekö sitä kevyenä vai rankkana alana? Tekeekö koskaan mieli vaihtaa somaattiselta puolelta tänne?
Ihan mielenkiinnosta kyselen ja pohdin..Olisi kiva kuulla kaikkien eripuolilla työskentelevien hoitajien kokemuksia ja ajatuksia näistä asioista.
Sana on vapaa. Jaksamista kaikille ja hyvää syksyn jatkoa!
Työtilanteen vuoksi jouduin menemään töihin keikkalaisena ja ensimmäistä kertaa töihin sairaalan osastoille, sekä vanhainkodilla kävin myös.
Olin ihan poikki aina työpäivän jälkeen. Minä jäin oikeasti ihmettelemään, kuinka te hoitajat jaksatte itse työssänne osastoilla ja yleensäkin somaattisella puolella? Työ oli hyvin kiireistä ja vaativaa. Työvoimapula oli myöskin tuntuvaa ja jatkuvaa vajaamiehitystä vuoroissa.
Olen onnellinen, että tuon 3kk somaattisen puolen jälkeen sain siirtyä uudelleen psykiatriselle puolelle, mutta haluan toivottaa kaikille teille hoitajille kovasti jaksamista työhönne! Teette arvokasta, hienoa työtä siellä.
Miten te somaattisen puolen hoitajat suhtaudutte psyk. puoleen? Pidättekö sitä kevyenä vai rankkana alana? Tekeekö koskaan mieli vaihtaa somaattiselta puolelta tänne?
Ihan mielenkiinnosta kyselen ja pohdin..Olisi kiva kuulla kaikkien eripuolilla työskentelevien hoitajien kokemuksia ja ajatuksia näistä asioista.
Sana on vapaa. Jaksamista kaikille ja hyvää syksyn jatkoa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Työskentelen somaattisella puolella, eikä minun työni jää somaattisten sairauksien hoitoon. Kyllä ne psykiatrisenpuolen potilaat saavat myös somaattisia sairauksia.
Kun kerran suoraan saa sanoa, niin olen pitkään ihmetellyt että somaattisen sairaanhoitajan pitää pystyä hoitamaan kaikkia myös vaikeasti psykiatrisia potilaita, mutta miten ihmeessä psykiatrisenpuolen hoitajat voivat ollan niin totaalisen tietämättömiä ihan perussomaattisten sairauksian hoidosta. Ihan vaan esimerkkinä virtsatieinfektio.....näitäkin tulee vaikka jakuinka vastaan, mutta ei psyk hoitajalla edes tule mieleen, että virtsan voisi tikuttaa ja katsoa onko mahdollisesti tulehdusta.... näitä esimerkkejä on vaikka ja kuinka monta.....
Täytyy kuitenkin samaan hengenvetoon nostaa hattua niille hoitajille jotka jaksavat vuodesta toiseen näiden psykiatristen potilaiden kanssa. Itse en jaksaisi. Meillä nämä potilaat ovat keskimäärin 2-3 viikon hoitojaksolla ja joskus sekin tuntuu aivan liian pitkältä ajalta psykiatrisen potilaan olla somaattisella puolella hoidossa. Tuttuus ja turvallisuus kunniaan tämän potilasryhmän hoidossa.
Toivoisin , että siellä psykiatrisella puolella ei niin pelättäisi esim iv-tiputuksia. Se on helppo homma, kun sen vaan viitsii opetella. Kuuluuhan tuo homma ihan perusasioihin mitä sairaanhoitajakoulutuksessakin opetetaan. Miten ihmessä sitä sillä puolella vieroksutaan?
Nyt joku ottaa herneen nenään....mut ottakoon. Sana on vapaa.
Mainittakoon vielä: olen erikoissairaanhoidossa työssä
Tuskin missään tämän pallomme taivaankannen alla on määritelty emotionaalista työtä hoitajan toimenkuvaan.
Kuitenkin nyt jo tulleissa tutkimuksissa ja aivan sata varmasti seuraavissakin tutkimuksissa tullaan toteamaan emotionaalisen työn merkittävä osuus hoitotyössä.
Jos hoitotyö typistetään vain käden työksi sen voi tehdä robottikin----niin mutta robottihan voidaan ohjelmoida tekemään myös emotionaalista työtä,aivan varmasti näin tulee käymään lähitulevaisuudessa,eli vajavaisia ihmisiä' ei pian tarvita tähänkään vaativaan tehtävään,vaan voivatpa hoitajatkin lähteä aamuisin toreille notkumaan työpaikan sijasta.
Poliittisen valtakoneistomme asenteet osoittavat ,ettei heillä ole mitään tietoa siitä ,mitä on ihmisen emotionaalinen kohtaaminen.
Kuitenkin kiristyvä riisto (työn voimaperäistäminen ,molempien aviopuolisoitten työssäkäynti,pienenvät palkat ,suurenevat lainat kasvavat korot,talouden epävarmuus) aiheuttaa yhä lisää ihmisille emotionaalisen tuen tarvetta terveellekin ihmiselle,saati sitten jo sairastuneelle.
Yhteiskuntamme suunnan on muututtava.Äänestä suunnanmuutoksen puolesta
Ei varmastikaan esim. tuo iv-nesteiden anto ole kiinni siitä, etteikö sitä teknisesti voitaisi tai osattaisi toteuttaa. Kyse voi olle paremminkin siitä, että ko yksikössä on tehty sellaiset hoitolinjaukset, että siellä ei iv-nesteytyksiä toteuteta. Esim henkiöstömitoitus voi olla siihen syynä tms. Ja jos on kovin levoton potilas tai muut potilaat, voi sellaisen hoidon toteutuminen olla hankalaa. Toisaalta psykiatriset potilaat ovat ihan samalla tavoin oikeutettuja saamaan erikoissairaanhoitoa kuin kuka muu tahansa. Ihmisarvo se on heilläkin.
ihan samanlailla ne potilaat sekoilee somaattisella puolellakin....
Siihen ei voi vedota että tipat voivat irtoilla psyk puolella...niin ne irtoilee somaattisellakin....ja ne vaan laitetaan takaisin...
Näen että psyk potilaalle olisi turvallisempaa olla hoidettuna omassa yksikössään, kuin että lähdetään pompottamaan eri osastoille outoihin ympyröihin, jos kyseessä on vain perus iv antibiootin tiputtaminen infektion hoitoon. Vaikeammat tapaukset totta kai... erikoissairaanhoitoon.
"vain perus iv antibiootin tiputtaminen"
Sairaus ei ole vain hoitajan tekninen temppu, vaan siihen liittyy potilaan oireiden seuranta jne.
"Tekeekö koskaan mieli vaihtaa somaattiselta puolelta tänne?"
Pitkän työkokemuksen somaattiselta puolelta niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossa omaavana en vaihtaisi psyk. puolelle. En itse ole koskaan ollut töissä psyk:lla, mutta somaattisella puolella hoidetaan myös nämä psyk. potilaiden somaattiset vaivat. Eri tavalla "raskasta" työtä tekin teette, mutta koen että psyk puoli ei olisi se "mun juttu". Onneksi meitä hoitajia on monenlaisia :-).
miettikääs uudelleen ,mitä se mahtaa tarkoittaa .