olen ollut erään pojan kanssa nyt kolmisen viikkoa samalla kurssilla: silmäpeliä ja hymyilyä on ollut kivasti pojan kanssa ja juteltukin melkein joka kerta. en vaan tiedä, mitä hän ajattelee minusta eikä suoraan kehtaa kysyäkään, mutta olisiko liian aikaista pyytää poikaa esim. kahville? sillon saisin mahdollisuuden tutustua häneen paremmin, toisaalta en edes tiedä seurusteleeko hän!en ole ainakaan nähnyt... muttas siis olisiko liian aikaista pyytää tapaamiseen vai olisiko parempi odottaa? entä jos se ei suostu? olen varma, että sillon itsetuntoni alenisi entisestään ja pelkäisin pilaavani maineeni... toisaalta tuskin tulen olemaan enää koskaan hänen kanssaan samalla kurssilla, joten sinänsä ei mitään:-)
voinko tehdä
näin?
5637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itseäni ärsyttää, kun ihmiset ei käytä tilaisuuksia hyväkseen silloin kun niitä on, vaan odottavat siihen asti, kun tajuavat, että tilaisuus meni jo. (vaikka milloinkaan toki ei ole liian myöhäistä, mutta kuitenkin esim. jos tajuaa, että nuoruusaikainen ihastus pyörii mielessä ja ikää on se kolmekymmentä, saattaa olla vähä hankalaa...)
Toimi siis sinä! Pyydät poikaa kahville, tai miksette vaikka menisi tekemään jotain, esim. kävelylle. :D kysyt vaikka, että mistä poika tykkää. Kahvilla nimittäin voi olla vaivaantunut tunnelma, tai sitten ei, mikäli tulette hyvin juttuun.
Mitä väliä sillä on vaikka poika seurustelisikin? Silloinhan voisit saada edes uuden ystävän! Ja kenties tutustua muihin mukaviin poikiin, jotka eivät vielä seurustele.
Ole sinä se rohkea, kun niin kovin monet eivät ole.
Onnea matkaan!
Hatunnosto sinulle, jos teet aloitteen. Nykyään tuntuu, että se on ikäänkuin poikien "velvollisuus" tehdä aloite suhteen aloittamisen kohdalla, ja se tuntuu ainakin itsestä ahdistavalta. Pojat ovat sellaisia "omenanpoimijoita", jotka poimivat puusta omenoita, ja pelkäävät samalla taittavansa niskansa, puusta pudotessaan. Omenat vain odottavat kiltisti oksalla, odottaen poimijaa. Saattoi olla huono vertauskuva, mutta ainakin tajusitte ajatukseni.
Olen todella iloinen, että uskallat rikkoa tätä stereotypiaa. Itse en edes uskalla ajatella, miten onnellinen olisin, jos neito, johon olen aivan liian kauan ihastunut (Niin kauan, että tuntuu jopa rappeuttavalta), tulisi pyytämään minua kahville. Itselleni nyt kun on sattunut kaikenlaista pientä ja suurta, jotka ovat tehneet itsetunnostani sellaisen kuin se nyt on. En siis yksinkertaisesti pysty tekemään aloitetta; Voitte kutsua minua vaikka pelkuriksi.
Kannattaa mennä ja pyytä hänet kahville sillä joku toinen tyttö voi ennättää ennen sua=(. Joten mee vaan pyytä rohkeesti se kahville ja ilmaise tuntees häntä kohteen parhaaksi näkemälläsi tavalla=)
Itse olisin iloinen jos tyttö tulis pyytä mua kahville(olen poika)
pyydät kahville. Kahvillahan käydään ihan vaan kavereidenkin kanssa. Ei siinä ole mitään epänormaalia. Ja varsinkin, kun sitä silmäpeliä on oikeasti ollut. Niin ja tosiaan ensimmäistä kertaa kahvilla käydessä kannattaa ihan vain keskittyä tutustumiseen. Tsemppiä
sinuna pitäisin kiirettä koska joku muu tyttö saattaa olla häneen ihastunu ja mennä puhumaan sille