Olin pitkään yksin, sitten rohkaistuin, ikään kuin sanoin itselleni että otan ensimmäisen miehen, joka eteen tulee. Ja niin tein. Vuosi on kulunut, ollaan kiinteässä yhteydessä. Jätkä on ihan kiva ja muuta, mutta mitään kipinää meidän välillä ei ole, ainakaaan omasta mielestäni. Seksikin on minun puoleltani "sääliseksiä" (no vähän huono sana, mut kuitenki).
Viimeistään nyt alkaa sielua kaivertaa se, että olis kivaa kun olis mies, josta "oikeasti pitäis" ja joka oikeasti sytyttäis.
Viimeistään nyt alkaa sielua kaivertaa se, että olis kivaa kun olis mies, josta "oikeasti pitäis" ja joka oikeasti sytyttäis.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi on syy, miksi en koskaan ole harrastanut "seurustelua". Voisin hyvinkin olla jonkun kanssa pitempään, mutta sen ihmisen täytyy olla sellainen, jota todella ihailisin. En ikinä pettäisi itseäni olemalla jonkun kanssa vain koska niin kuuluu olla.