He eivät vaadi minulta mitään,
antavat olla kuin seinät antavat taulujen olla.
Eivät ihmiset anna olla,
roikkuvat koukussa kuin rautalangassa kehykset ja nykivät katseesta,
kuuntelevat, ovat kaupan.
Jokainen, jonka lippu hiljalleen kostuu,
haluaisi edes ohimennen sellaista mitä ei koskaan saisi roikottaa, koskaan turmella,
asettaa mihinkään ei minkään vuoksi.
Jos osaisit puhua niin mistä me keskustelisimme.
Olisiko niin, että elämä olisi toisenlaista - ymmärrettävää - ilman minkäänlaista eroa.
antavat olla kuin seinät antavat taulujen olla.
Eivät ihmiset anna olla,
roikkuvat koukussa kuin rautalangassa kehykset ja nykivät katseesta,
kuuntelevat, ovat kaupan.
Jokainen, jonka lippu hiljalleen kostuu,
haluaisi edes ohimennen sellaista mitä ei koskaan saisi roikottaa, koskaan turmella,
asettaa mihinkään ei minkään vuoksi.
Jos osaisit puhua niin mistä me keskustelisimme.
Olisiko niin, että elämä olisi toisenlaista - ymmärrettävää - ilman minkäänlaista eroa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Maleksii paperilla allekkain,
päällekkäin.
Kaukana toisistaan
aamu, ilta, päivä...
unet.
Yhtä kaikki hiiltynyt
liskojen, luteiden, rottien kauhu.
Juoksee pienin jaloin vatsallasi:
Ulos kohdustasi!
Hajoavaan maailmaan kurkistaa
allekkain, päällekkäin ja ilman ruumista, rihman kiertämää
ja kasvot sanatta.
..on tämä runosi. Toiseen kertaan lukemalla parempi, joka jo on hyvän runon merkki. Tämä poikkeaa palstan runoista, eikä mitenkään huonona.
Kiitos sinulle lukuhetkistä : )