Uutisissa on pelosta tänään puhuttu.
Itse pelkään eniten että läheisilleni tapahtuu jotakin pahaa.
Itse pelkään eniten että läheisilleni tapahtuu jotakin pahaa.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
pelkään eniten sitä että läheiselle sattuu jotakin kamalaa. Ja omalta kohdalta terveyden menettämistä.
Kaikkein kamalin pelkoni on että miehelleni tai pojilleni tapahtuisi jotakin ja jäisin yksin.
kaksostytöt. Jos heille tapahtuisi jotain, Luoja suokoon että niin ei käy, en silti jäisi yksin koska minulla on lukuisia rakkaita ystäviä jotka eivät jättäisi yksin, myöskään sisareni ei minua hylkäisi.
Lisäksi minulla on neljä koiraa jotka ovat rakkaita perheenjäseniä joten en jäisi yksin.
Onko sinulla mitään lemmikkiä josta olisi lohtu ja seura mikäli pahin tapahtuisi?
Mitähän se olisi. Tietysti nuo, että läheisille sattuu jotain, ovat sellaisia.
Korkeat paikat, no, en oikeastaan pelkää, mutta korkeanpaikan kammo on yksi pahapaikka.
Pakko kertoa vanhasta, nyt jo mananmaille menneestä naapurista, hän aina julisti, että prkele, minä en pelkää, kuin rryssiä ja rruttoa, enkä niitä rryssiäkään, jos sattuu vesuri olemaan kädessä, prkele.
Hän oli vanha sotajermu, eli hyvin voimakkaasti noita sota-aikoja muistellen.
Kyllä se sota moneen jälkensä jätti.
ja elossa oleva sisar sekä ystäviä,,,puolison ja lapset miellän kuitenkin läheisempinä kuin ystävät.
ainoa elossa oleva omaisesi miehesi ja lastesi lisäksi?
vahemmatkin ovat vielä elossa,mutta läheiseni ovat nämä koirat ja kissat,jos minulle jotain sattuu, saan varmaankin maata vainajana täällä vaikka kuinka kauan ennenkuin Itellan posti ehkä huomaisi, että postia ei haeta laatikosta
Enkä todellakaan kanna huolta kenestäkään ns. läheisestäni - tai siis kannan aivan yhtä paljon kun hekin minusta kantavat => eli ei yhtään mitään........
Eläimeni ovat ne joista olen huolissani, en ihmisistä.
Mitä enemmän tunnet ihmistä, sitä enemmän pidät koirista (eläimistä)
Olikohan Konrad Z, Lorenz?
kaksi magneettia, toisessa on kaunis kuva auringonlaskusta ja ihmisestä istumassa rannalla koiransa kanssa, ja juuri tuo teksti "Mitä enemmän ihmisiä tapaan, sitä enemmän pidän koirastani". Ja toisessa norjalainen väännös: "Mitä enemmän opin miehistä, sitä enemmän pidän koirista." :D
Ei siitä ole kovinkaan monta vuotta kun nuo molemmat pitivät minusta prikulleen paikkansa.
Konrad Z. Lorenzin kirjan: Koiran elämää? Siinä tiedemies kertoo koiristaan
Jo vanha kirja, mutta hienosti, asiantuntevasti ja hauskasti kirjoitettu tämä maailmankuulu kirja.
Se on uskomatonta kuinka koira voi kannatella selviytymisessä vaikeiden asioiden yli.
on minullekkin että lapsilleni tapahtuu jotakin.
sekä tietysti että muille läheisille.
(koirani tietysti lasken myös läheisiin). luonnollinen kuolema ei järkytä samalla tavalla kuin onnettomuudet ja katastrofit.
en varsinaisesti pelkää mutta olen huolissani joskus siitä että töitä riittää. työntekijöillä on perhettä ja tunnen vastuuta siitä että ketään ei tarvitsisi irtisanoa.
konkreettisesti pelkään tulipaloja ja välivaltaa sekä esim. liikenneonnettomuuksia.
pelkään välinpitämättömyyttä ja voimattomuuden tunnetta yhteiskunnan asioista ihmisiltä jotka sitten turhautuneina sortuvat väkivaltaan tai muihin rikoksiin.
juurikaan mulla ole. Olisi kamalaa joutua irtisanomaan joku.
todellakin peloittava asia. Pelkään niiden puolesta, jotka ovat vaarassa joutua välinpitämättömyyden kohteeksi.
tuolla tavalla en minä ole koskaan ajatellut,,,mutta ainahan oppii uutta.
oentuni, josta on kehittynyt elämäni valo ja päivieni piristys. Pelkään sitä todella paljon. Saatan käydä jopa kesken yötä tarkistamassa että pentu hengittää... Tiedän - hieman ylireagointia!
Vanhempi poikani oli helppo vauvana. Kävin usein katsomassa ja kuuntelemassa hengittääkö. Ihan samalla lailla voi pelätä pennun puolesta.
Kyllä tuosta meidän pennusta on pienessä ajassa tullut rakas. On ne melkoisia ilopillereitä. Vaikka en tänään lensuni vuoksi päässytkään teatteriin oli minulla kivaa ohjelmaa kotona, kun seurasin penikan toilailuja. Yksi vanhemmista nartuista jahtasi kärpästä,, pentukin jahtasi vaikka ei oikein tiennyt mitä piti jahdata,,,vanhempi narttu ei saanut saalista,,pentu sai,,,vanhemman nartun häntä karvoista muutaman;))))
ylireagointia, minusta. Oma koirani jäi auton alle muutama vuosi sitten ja kun tuli pentu taloon, kyllä minäkin välillä, myös jopa yöllä tarkistin, että se varmasti on elossa.
Se menettämisen pelko oli tosi lujassa, siitä ei vähällä päässyt yli.
Vasta nyt, reilu parivuotta tuosta, olen päässyt yli tuon pelon.
ootko jossain vaiheessa laittanut kuvia tuosta uudesta, ihanasta pallerosta?
En ole näitä ketjuja lueskellut läpi, jotta onko jossain ketjussa, ois aivan ihana nähdä pikkuinen.
mielestäsi koiran pentu saman arvoinen kuin oma vauva?
Kyllä siinä normaali ihmisellä on iso ero.
eikä kännykkää,,joten en saa kuvia laitetuksi, ennenkuin meille tulee uhri, jolla on kamera matkassa.;)) Katsomassa sitä kyllä on käynyt kaksikin palstalaista.
Se luulee kuuluvansa raatelijoiden jaloon sukuun,,se on ilmeisesti urheilumallinen ja sen moottorissa riittää virtaa. Kilttikin se on kun vain kerkeen sanoa kaksikirjaimisen sanan EI. Tottelee mutta kun tuo ohjelmointi puoli ei vielä muistin osalta ole kondiksessa on se muisti lyhyt. Joo meillä on koko maailman ihanin pakkaus naisenergiaa lyhytkarvaisen griffonin muodossa.
sanomassa, etten pelkää mitään. :) Ketjun kun luin, niin on myönnettävä, että eniten pelkään sitä, et mulle itelle tapahtuu jotain. En itsekkyyttäni, vaan siks, että noi mun lapset on kuitenkin vielä niin raakileita tässä kovassa maailmassa. Pitää niilläkin olla vielä jonkin aikaa tolppa mihin nojata. ;)
Toiseks, mun vanhemmat tarvii mua. Se ois niille aikaste kova paikka, jos en edes mä olis niitten tukena ja neuvomassa monessa "ihme jutussa". Ihan esimerkkinä vaiks kännykkälaskun perusteet, ei noilla kaheksankymppisillä oo aina ihan selvää sekään. :(
Kaikkein karmeinta olis kyllä se, että mun läheisille sattuis jotain pahaa! Se vaan on asia, jota en osaa/halua pelätä. Mullahan jäis elämä elämättä jos alituiseen pelkäisin jotain.
Ja, ihan oikeesti: Pelkään hämähäkkejä!!!!!
Kyllä tuo pelko on aiheellinen eli jos sulle tapahtuu jotakin jäävät ilman äitiä. Sama se mulla oli joitakin vuosia sitten.
Usein pistää miettimään kun äiti ja isä saattavat lapsensa vimpalle matkalle,,miten nurinkurisessa järjestyksessä se menee. Lastenhan pitäisi saattaa vanhempansa,,eikä päinvastoin.
ja sitä, että kaikki muut pääsee vapaalle, mutta minä joudun paiskomaan töitä.
Olen pelännyt eniten koko aikuisikäni sairastuvani syöpään, kun sitten sairastuin jäi tietysti uudelleen sairastumisen pelko.
Olen aiemmin menettänyt työni sairauden takia, mieheni ja kotini sekä suuren määrän omaisuutta.
Pelkään vuosien myötä yhä enemmän talvea, liukkautta ja pimeää, en liiku pimeällä juuri ollenkaan.
Kaikki muu voi olla entistä, mutta koskaan ei voi olla entistä lasta.
Yksi aikuinen lapsi on minulla, lemmikkejä ei ole.
ja jättää varmasti jälkensä ihmiseen joka on siitä selvinnyt.
Liukkauden unohdin kokonaan. joo kaatumista kammoan minäkin.
Maallinen mammona ei loppujenkaan lopuksi ole mitään.
Jos on lämmin asunto ja ruokaa,,ei hätää,,näin meillä ajatellaan. Kolmantena vielä bussikortti.
Kirjoitat kauniisti ja niin totta. "Kaikki muu voi olla entistä, mutta koskaan ei voi olla entistä lasta".
kärsivän naisen kiukkua, joka jatkuu,,,jatkuu,,,jatkuu ja jatkuu, sekä sitä että jäädyn kotonakin hengiltä tässä läpivedossa.
Mites on tasapuolisuuden nimissä,ne miesten "vaihdevuodet". Muistan hyvin kun yksi seisoi silloisen eteisessä olevan lampun alla, jossa oli yksi hehkulamppu, ja hikoili (tais olla talvi). Ehdotin omia mummutautitippojani ja sain kipakan vastauksen...tulis sullekin hiki lampun alla seisomisesta;))))
Tuo tuuletus on muuten totta ainakin täällä meillä. Ekaksi kun herään ja kömmin pystyyn avaan parvekkeen oven ja akkunat tuulettaakseni huushollin. Isännälle tulee kylmiä aaltoja moisesta touhusta.-D
kerran se osoitti mieltään ja tuli aamiaiselle villapipo päässä ja kaulaliina kaulassa sekä pässinpuskemat lähes polviin asti ulottuvat villasukat jaloissa.
Olisit ohjannu sinne lampun alle lämmitteleen
Hauska juttu;))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
viime ja edellis viikoilla kun mieheni oli 40v tarkastuksissa työn puolesta...kyllä siinä kaikkia veri,sydän ym tuloksia odotellessa monesti kävi mielessä että mitä jos????Mutta onneksi kaikki kunnossa.Eniten pelkään läheisille sattuvan jotain,en niinkään sitä että esim itse vaikka sairastuisin vakavasti.
Että jännittää läheisten puolesta.
Hyvä sentään että noita ikätarkistuksia tehdään,,,vaikka itse tilaisikin yksityislääkärin. Teidän sukupolvenne on meitä viisaampi tuossa suhteessa. Me tilaamme lääkärin kun katsomme sen tarpeelliseksi ja emme usein vielä silloinkaan,,odotamme vain että vaiva menisi ohitse.
Työterveyshuolto ei silloin ennen toiminut noin.
Miksi?
Siksikö että tietämättömyytesi nykyaikaisesta työterveyshuollosta paljastui poistamastasi viestistä?
korjatakseni viestiä. Ei kai se vain häirinnyt sinua?
Naurutti kovasti kun huomasin että sinua nolotti erheesi niin että poistit viestisi.
kovin kun sinä vain kuljet nimimerkki Umalehtisen perässä ja kerjäät huomiota, sinä luet kristallipallostasi hänen tunnetiloistaan ja kirjoitat kaikkea "raflaavaa" saadaksesi keskustelua aikaiseksi ja vaikka ei niinkään keskustelua, eihän noiden luulottelujesi pohjalle mitään keskustelua saa, mutta kunhan vain saat Uman jotakin sinulle vastaamaan.
Virheet kannattaa korjata kun siihen on mahdollisuus, sinulla ja minulla ei ole, eikä siinä ole mitään noloa, se on mukavaa meitä kanssakirjoittajia kohtaan kun virheet korjataan.
Sinulla nyt ei montaa virhettä tuohon toistuvaan, monotoniseen töherrykseen mahdukkaan.
Mitä jäljelle jää?Ainakin se,etten voi rauhoittua aloilleni,ennen kun tiedän missä lapseni(aikuisia jo)ovat.Jos puhelin ei vastaa tms,minä meen paniikkiin.Ja mitä pelkään?Menetykseni jälkeen vain ja ainoastaan sitä,että lapsilleni tai lapsenlapselle sattuu jotain.Ja osittain sitä,että jos minä kupsahan yks kaks,mihin koirat?Jaa-s.Tuo onkin sellainen järjesteltävä asia.Oletteko muut miettineet,että mihin koirat,jos sattuu että ite kippaa?
ja tehtykin asian eteen jotakin. Jos menemme vaikka onnettomuudessa yhtaikaa koirillamme on paikka, jossa niistä huolehditaan hyvin.
Lapset ovat täyskasvuisia aikuisia,,joten meidän poismenomme ei heidän elämäänsä hankaloita.
Itse-ja paras ystäväni,ollaan tehty tavallaan "koiratestamentti".Asiat hoidossa.Mutta minä en koskaan toivo,enkä odota,että minusta tulee "paljon vartija"
asioita pelkään kuten monet muutkin,eli läheisten menettämistä tai sitä et itselle sattuu jotain,meillä kun on hyvin pieni lähisuku.
Myös pimeä vähän pelottaa ja ampiaiset mut ei ne oo verrattavissa noihin ensimmäisiin.
kannata väheksyä.Kaikki ne ovat pelkääjälle yhtä pahoja juttuja.
Mulle ampparit ovat vaarallisia allergisen reaktion takia. Joillekkin pähkinä.
...on jokin syy... mutta kun pelkää kuollakseen hämähäkkejä?! Pieniä, vaarattomia hämiksiä. Se ON aika noloa.
Pelkään sua ihan oikeesti. Ollaan me näyttelyissä nähty, mutta en tule lähellesi ettet saa hepuli kohtausta taas. Katselen vain kauempaa toimintaasi .
Jaaha no minä taidan ensisijaisesti pelätä kaiken menettämistä (läheiset,terveys, mielenterveys, vapaus, koti, kaikki mikä tekee läheisistäni onnettomia yms).
Toissijaisesti:
- Vanupuikon juuttumista korvakäytävään.
- Petoeläintä sen omassa valtakunnassa. Jos sillä on syy puolustautua tai hyökätä.
- Elämätöntä/näkemätöntä/kokematonta elämää
- Hyvien mättöjen valmistuksen loppuminen
- Sotahan se hirvittää
- Sitten on se kinkkinen kysymys ilmaston muutoksesta. Joka myös johtaa yleiseen pelkoon politiikkoja, suvaitsemattomuutta, ajattelemattomuutta, asioiden tekoja ja tekemättömyyttä kohtaan...blablaa
- Syrjintää, halveksuntaa yms
- Luottamuksen menettämistä puolin ja toisin
- Toisen elämän pilaaminen
- Kituminen
- Loputon velka
- Pitkä selibaatti