Olisin kysellyt kohtalotovereilta hiukan kokemuksia ja kommentteja koeputki-hoidon vaikeudesta ja kivuliaisuudesta. Olen nimittäin koko ajan pelännyt näitä tutkimuksia jne. ja toivonut luomusti raskautuvani. Kuullut myös erilaisia kauhukertomuksia. Nyt on ensimmäinen inssi edessä, ja tähän asti kaikki on mielestäi ollut todella kivutonta ja ok. Eli nyt harmittaa etten uskaltautunut aikaisemmin hoitoihin. Mm. aukiolotutkimusta pelkäsin kamalasti - ei olisi kannattanut. Eli nyt kysyisin teiltä , jotka olette hoitoja pidemmälle kokeilleet, miten paljon vaikeammaksi tilanne menee koeputki-asian kanssa ? Nyt siis perustutkimukset tehty, tilanne ok, syy selittämätön, clomit ekaa kertaa käytössä ja eka inssi tulossa. Mut vieläkin epäröin jatkoa, jos sille tarvetta ilmenee. Ikääkin on jo melko lailla. Rohkaisua ja todellisia hoitokokemuksia siis kaipailisin kanssasisarilta.
Hoitojen vaikeus
ihmettelijä..........
8756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
heti ensimmäinen IVF, eli kokemusta on vain yhdestä koeputkihoidosta.. Mutta kerronpa silti kokemukseni. Itse en kokenut IVF:ää fyysisesti rankkana. Punktio eli munasolujen keräys on se pahin osuus hoidossa, mutta mulla sekin meni melko kivuttomast, kiitos juuri oikeaan aikaan annettujen kipulääkkeiden. Jotkut kokevat punktion ja sen jälkeisen ajan kivuliaana, jotkut erittäinkin kivuliaana, mutta mulla tosiaan meni kaikki hyvin ja kivuttomasti. Kolme päivää oli sairaslomaa punktion jälkeen, mutta periaatteessa en olisi sitä tarvinnut, kun vointi oli niin hyvä. Hormonipistoksia (parhaimmillaan kolme eri hormonia) pistelin ennen punktiota kolmisen viikkoa, ja sekin sujui hyvin. Alkionsiirto oli sekin ihan simppeli toimenpide. Mulla on siis pelkästään positiiviset muistot IVF:stä, ja kaiken tietenkin kruunasi positiivinen lopputulos... Varmasti löytyy negatiivisiakin kokemuksia koeputkihoidosta, mutta tässä nyt yksi myönteinen tarina. Jos joskus lähdemme yrittämään toista lasta ja IVF on jälleen tarpeen, olen täysin valmis lähtemään hoitoihin uudelleen.
Nyt rv 25 0.
Eka kerta on vasta takana, joten suurta kokemusta ei ole takana.
Pelkäsin punktiota hirveästi, mutta ei se sattunut (aukiolotutkimus sattui enemmän). Lääkitys oli loistava, seuraavana päivänä aristi hieman mahaa, mutta sen kesti. Alkionsiirto oli helppo juttu. Hormonipiikit oli ihania, kun vertaa niitä Clomifen-helvettiin (vaikutti mun mielialaan masentavasti).
Ja kiva kuulla näitä positiivisia tärppäämistarinoita, koska niin paljon tulee vastaan epäonnistumisia. Eli kaikki joilla tärppää, käykää välillä päivittämässä täällä tilannetta, ettei uudet tuttavuudet saa käsitystä, ettei kenelläkään tärppää.
Lapsettomuuslääkärini sanoi, että monet hänen potilaistaan ovat jälkeenpäin sanoneet ettei ivf-hoito ollut niin rankkaa kuin he odottivat. Silti en ole niistä innostunut (maksaa paljon, eikä takeita, kuinka monta pitää tehdä ennen kuin onnistuu). Meillä on nyt takana 4 inssiä ja päätimme kokeilla niitä vielä pari, koska kummastakaan ei ole löytynyt syytä, miksei raskaus voisi onnistua luomunakin.
Olen 39 vuotias ja takana on kolme inssiä. Ne olivat kivuttomia toimenpiteitä minulla, ei tuntunu oikein miltään. Maanantaina tehtiin ensimmäinen munasolujen keräys, ja keskiviikkona tehtiin alkion siirto. Olin jo ennen keräystä turvoksissa ja loppuvaiheessa en voinu enää töissä nostella ja kunnolla kävellä. Eli tarvitsin sairaslomaa jo ennen toimenpidettä. Pistoksien laitto oli aika vaikeaa koska olen taipuvainen pyörtyilemään, mutta onneksi mies auttoi, monesti ei tahtonu piikki kädessä pysyä. Munasolujen keräys ei tuntunu kovin pahalta, mutta sen jälkeen olen ollut tosi kipeä, ei kärsi kävellä, istua, maata joka paikkkaan särkee ja maha on tosi turvoksissa. En olisi selvinnyt parilla sairaslomapäivällä vaan olen tarvinnut sairaslomaa enemmän. Olen pari kertaa miettiny onko kaikki tämä kipu vaivan arvoista, mutta lohduttaudun sillä että se oli toivottavasti vain tämä yksi kerta, koska pakkaseen jäi alkioita.
Moni hakee tällaisilta palstoilta vertaistukea ja sitä myös saavat, niin myös minä. Alussa otin kaiken saamani informaation kauhulla vastaan. nyt kun olen kokenut inssit, keskenmenot ja ekan punktion, niin voi vaan sanoa että jokainen kokee omalla tavallaan nuo hoidot. Eli älä turhaan jännitä, punktio voi olla todella kivulias niin kuin mulla oli, meinas taju lähteä. Toisilla taas ei tunnu kummemmalta kuin normaali sisätutkimus. Yritän tällä vaan sanoa sulle että kaikesta selviää hengissä kun vaan muistaa pitää sen lopputuloksen mielessä, niin sitä kestää aikas paljon =)
Täällä kasvatellaan limistä jotta päästään ekaan PASiin.
Nykyään on olemassa niin hyviä kivunlievityskonsteja, että kyllä selviät, vaikka kokisitkin jotkin asiat kivuliaiksi ja pelkäisit hirveästi.
MUISTA IHMEESSÄ kertoa heti hoitajille, jos pelottaa esim ennen munasolujen keräystä!! Saat jo puolisen tuntia ennen rauhottavan pillerin, josta tulee tosi rento olo! Ite olen sellainen, että vastustan kaikelaisten lääkkeiden "turhaa" käyttöä ja nappaan jotain vasta kun on pää kainalossa -olo. Mutta näiden vauva-juttujen kanssa ota aina kaikki apu vastaan!!
Kannattaa tosiaan ottaa rauhottava vasta puol tuntia ennen toimenpidettä, niin on parhaimmassa pöllyssä =)
Samoin toimenpiteen aikana hoitaja istuu ihan sun vieressä, jotkut jopa pitävät kädestä kiinni =) Sulla on kädessä kanyyli, johon saat suoraan suoneen kipulääkettä, aina kuin vain haluat! Sano heti hoitajalle, että nyt lisää kipulääkettä, niin takuulla saat. Ja se vaikuttaa niin nopeasti, ettet kerkeä kuin kahteen laskea! Itselläni on sellainen tapa, että kun kattolamppuihin tuijotellessa lampput eivät enää pyöri niin kovin silmissä, pyydän lisää kipulääkettä =) Takana 5 munasolupunktiota.. Ei ne kivoja ole, mutta kyllä lopputuloksen vuoksi kannattaa. Ja heti punktion jälkeen ota Parasetamolia (esim. Panadol zapp x 2kpl)
Tsemppiä!
Voi kiitos kovasti näistä tarinoista. Tämä vertaistuki on mahtavaa !!!!!
Sinulle siis tehtiin aukiolotutkimus jo aikaisessa vaiheessa..??miehen spermanäytteet ja muut??minulle ku tehtiin ne jo enne iui:tä ja se aukiolotutkimus oli pelkkää tuskaa!!sanottiin että yhtä kivulias kuin kuukautiset mutta mulle se oli kyllä enemmän!..en halua todella enää sitä samaa enää uudelleen..tosi mukava kuulla että sulla menny noin hyvin, mut näköjään ainakaan toisten kantoihin ei kannata luottaa..:)kaikki ollaan niin yksilöitä..