Heräsi unestaan uusi aamu
käveli vastaan, vähän kuin haamu.
Liekö ollunna mieli musta,
paremman, kauniimman odotusta.
Mitäpä tuosta, kirkastuu päivä.
kohta on kaukana huolten häivä.
Mennäänhän tässä valoa kohti,
toimitti aamu ja vielä pohti:
Tämä on aamu yksi vaan,
huomenna tulen uudestaan.
käveli vastaan, vähän kuin haamu.
Liekö ollunna mieli musta,
paremman, kauniimman odotusta.
Mitäpä tuosta, kirkastuu päivä.
kohta on kaukana huolten häivä.
Mennäänhän tässä valoa kohti,
toimitti aamu ja vielä pohti:
Tämä on aamu yksi vaan,
huomenna tulen uudestaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minun runottoman raukan on otettava lainaa Eino Leinolta:
"Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan,
jonka jo kuolleen luulin."
Tienoot vielä
kietoutuu tummaan huntuun,
Katuvalot järjestyksessä
sama väli sama korkeus
sieltä piirtyy maisema,
pimeyden sylissä.
Uusi päivä
aukeaa pian eteemme,
mitä tuokaan se tullessaan
Voiko hämärästä päätellä
tuleeko sade vai pouta,
ei sentään,
se näkyy vasta valossa ja tuntuu!
Ei tainnut RunoEino
syksyn metsässä samoilla.
Koleassa hämärässä
alla puiden paljaiden.
Ei siellä pikkulinnut lennelleet
ei kuulunut viserrys iloinen.
Vaan Kämpin hämärässä
savussa sikarin.
Runoniekan aivoissa sumeissa
puutteessa pienen rahan
suuressa tarpeessa viinan
alkaa linnutkin visertää
voimalla kohmeloisen käden
pinnalla suttuisen paperipalan.
Yön mentyä herään ja näen
jo aurinko kultaa vastamäen.
Minkä usva eilen pimeään peitti
sinne valokiilan aamu heitti.
Se oli kesää se paiste
kultainen auringon loiste.
Nyt seisovat paljain oksin puut
ovat vaienneet laululintuin suut.
Yli kantojen, risujen, kivien
hiljaa polkua kulkien
koet aamussa elämän nautinnon.
Jokainen aamu, kuin lahja on.
Tuhanten rantain partahilla
heräjä armas synnyinmaa!
Heräjä, taivaan rantehilla
jo aamun koitto leimuaa!
Ikävä yös on haihtuva
ja valon riemu voittava.
Tuhanten rantain partahilla
heräjä armas synnyinmaa!
mitä kovempi myrsky,
sitä kovemmat mielten tyrskyt.
Ja hyvä kun kaikki menee hyrskyn tyrskyn.
osui käteeni Hellaakoaken ehki vähemmin tunnettu runo:
Huojuva keula
Missä on kompassineula,
joka ei värise?
Missä on laivan keula,
joka ei tärise
huojuen tänne ja tuonne?
Missä on luonne,
kuuluva ihmisrotuus,
jolle on selvänä totuus
silloin kun lankut hajoaa,
laivat vajoaa,
pettää merikortti,
luhistuu muuri ja portti?
Tuossa on luonne
laivan keulassa kyllä,
kun se,syvien yllä,
huojuen tänne ja tuonne,
vaikka vesivuoret ryntää,
tietänsä kyntää
satamaa kohti,kunne
johtaa tieto ja tunne.
Huoju,heilu,ole terästä.
Yritä viikkojen perästä
löytää sataman suu.
Turhuutta viisaus muu.
Täällä aukeni polku runojen,
mukaan minäkin tahtonen.
Ruuneperiltä tuo onnistuu,
minulla nuo runot mutkistuu.
Siispä lainaan minäkin
ajatuksin syksyisin.
----------------------
Metsäpolku (V.A. Koskenniemi)
Suosilmä, metsän syvä hiljaisuus
ja tuoksuntäysi kanervainen rinne
ja pieni polku, joka ain`on uus,
siks etten siltä kysy, mistä minne
se tulee, menee. Lammen ulpukoista
nään, ett`on kesä ohi puolen,
kanervoista nään, että syksy hiljaa
saartaa tieni.
Jo tiedän kyllin, tiedän liiaks,
polku pieni.
Hyvä kun haamu oli vain aamu,
itse kuitenkin elossa oot.
Polkaise käyntiin Mersusi hei,
lounaistuulikin pilvet vei.
Aurinko paistaa, kaunis on päivä
haihtukoon mielestä huolten häivä.
Silakkamarkkinat sua oottaa,
lähde syömään lohisoppaa.
Aamulla siellä taas kuten ennen,
markkinatorilla tullen mennen.
Kalaryssäys on runsauden sarvi,
siellä hehkuu sataman charmi;
huikeita herkkuja loistava paletti,
kotimaista kalaa - se on saletti !
Muikut jonossa, silakat suorina,
mausteliemissä, säilykevuorina,
siellä ne syleilee sinappi ja silli,
liittoaan vahvistaa kuha ja tilli.
minäkin mielin
kuljen siellä
lipovin kielin
hunajaa, lakua
maistaa saa
ja ostaa ties mitä
jos mammonaa
sen verran riittää
et ostan
ja kiittää
mua myyjä tuo
ja kahvia juo
ja minä taas
lähden talsimaan
ja kotona nautin
mitä ostinkin
vaikka tietysti pärjännyt
oisin ilmankin
mut aurinko paistaa
ja taas teki maistaa
mieleni mun
ja varmaan myös sun
Aamu päiväksi vaihtui
pilvet taivaalta haihtui.
Aurinko kirkas pallo
pois hämärän tallo.
Syyspäivän ihanuus
aurinkoinen tuttavuus.
Iloiseksi sai mielen
irroittain runokielen.
on aamulla hyvä herätä,
odota ei työ.
Sopii tässä kukkua, vopihan sitä
vaikka päivällä nukkua.
On elämä yhtä juhlaa,
on aikaa mitä tuhlaa.
Aikaa jäljellä,
sitä ei ihminen selvitä järjellä?
Aika - ihmisten kehittämä mittari
maapallomme liikkeistä avaruudessa.
Sisältö - ajatuksista, unelmista ja teoista täällä.
Yksilölle - jokainen auringon nousu lyhentää
toimiemme aikaa.
Hyvää jatkoa, Rune - tekojen ja ajatusten
"tonkimiselle" ja kurkistuksille tulevaan.
Siinäkin mijoonien joukossa
jokainen on tärkeä.
Syksyn myrsky
riepottaa viimeisiä niittykukkia
Lehtipuut alastomina
odottavat lumipukua suojakseen
Pari omenaa latvaoksilla
toinen punainen toinen ruskea
Etelätuuli tuo vielä
terveiset meille lämpimästä
Joutsenten lentosuuntana
etelä ja sulat pellot
Katselen niiden perään
varatkaa paikka minullekin auringosta
Talvea pakoon
tuota sateista pimeää ja kylmää
Olette kaikki tosi taitavia..Onnea vaan kaikille!
Kiva tuntea teidät..t.Irkku
Ikkunaan pisarat putoilevat vitkaan,
mielen täyttää haikea ja harmaa alakulo.
Muuttolinnut etelään lähtivät ja matkaan,
hiljallensa lähestyypi talviajan tulo.
*****
Iloa sateiseen sunnuntaihin meille kaikille!
Lähdössä synttäreille Merilii.
runokirjan: "Tuhat rakkauden silmua".
Käpertynyt itseensä,
itsekkyyteensä
on ihminen,
saarnasi hengenmies-
ja sanoi totuuden
minustakin.