Elämä on kummallinen läjä surua, iloa, tuskaa ja nautintoa, kiukkua, väsymistä, riutumista ja rähinää. Kirjoittaessa aivoihin kehittyy teorianpoikanen joka alkaa kiertää ummehtuneen huoneen nurkkia, koputtaa tietoisuuden ovia ja vaatii huomiota.
- En ehdi nyt, kirjoitan.
Teoriarukka kulkee eksyneenä mielen perukoille ja palaa takaisin, istuu kannon nokkaan odottamaan hetkeä, että painan virran koneesta sammuksiin. Suljen hetkeksi silmäni ja annan teorian tehdä itsensä tutuksi.
Noissa kohtaa tiedän jo luopuneeni tulevasta päivästä. En tekisi töitä, en kirjoita tekstiä myyntiin vaan ulos aivoistani, tutkittavaksi. Aamulla kirjoitan kiivaasti, sanat paukahtelevat kovina näytölle, silti suorien sanojen sekaan eksyy selityksiä. Päivällä tutkin selitykseni, leikkelen ne silpuksi ja nakkaan turhina tunkiolle. Illalla istun kaksin totuuden kanssa.
Olen oppinut jotain. Päivä kului näennäisesti hukkaan, mutta se että opin jotain, ei ehkä suurta ja merkittävää, vaan pienen pientä vain itselleni merkityksellistä. Tieto siitä että opin tuon puhtaan totuuden, saa illalla hymyn nousemaan huulilleni. Tiedän saavuttavani suuret totuudet, mutta ensin pitää oppia pienet. Pitää antaa teorioille lupa tulla kylään selityksineen ja suurine reppuineen, levittää suuri kartta ja katsoa kuinka pieni on tänään kulkemani matka kartalla. Liki olematon, ihme kuitenkin.
- En ehdi nyt, kirjoitan.
Teoriarukka kulkee eksyneenä mielen perukoille ja palaa takaisin, istuu kannon nokkaan odottamaan hetkeä, että painan virran koneesta sammuksiin. Suljen hetkeksi silmäni ja annan teorian tehdä itsensä tutuksi.
Noissa kohtaa tiedän jo luopuneeni tulevasta päivästä. En tekisi töitä, en kirjoita tekstiä myyntiin vaan ulos aivoistani, tutkittavaksi. Aamulla kirjoitan kiivaasti, sanat paukahtelevat kovina näytölle, silti suorien sanojen sekaan eksyy selityksiä. Päivällä tutkin selitykseni, leikkelen ne silpuksi ja nakkaan turhina tunkiolle. Illalla istun kaksin totuuden kanssa.
Olen oppinut jotain. Päivä kului näennäisesti hukkaan, mutta se että opin jotain, ei ehkä suurta ja merkittävää, vaan pienen pientä vain itselleni merkityksellistä. Tieto siitä että opin tuon puhtaan totuuden, saa illalla hymyn nousemaan huulilleni. Tiedän saavuttavani suuret totuudet, mutta ensin pitää oppia pienet. Pitää antaa teorioille lupa tulla kylään selityksineen ja suurine reppuineen, levittää suuri kartta ja katsoa kuinka pieni on tänään kulkemani matka kartalla. Liki olematon, ihme kuitenkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.