Keski-ikäiset naiset/ miehet?

Mulla tuli tuo vaihe, kun olin 31v ja toinen lapsi oli juuri syntynyt. Mies oli 3-vuorotyössä ja 3-vuorotyö odotti minuakin. Mietin pääni puhki, kuinka saisin päivätyön ja tulos oli aina sama - uudellenkoulutus. Siirryin hoitoalalta insinööriksi.. Juu, hymyilkää vaan, mutta aikamoinen urakka oli se 4v koulussa ja pienet lapset. Olin kuitenkin joka ilta ajoissa hakemassa lapsia kotiin ja vkonloput vapaat.

Sain töitä jo ennen valmistumista ja valmistuin ajallaan. Edelleen olen samassa firmassa, päivätyössä. Laskin, että se raha jonka opintoaikoina menetin, tulee takaisin kahdessa vuodessa, jos saan alinta palkkaa (saan kuitenkin vähän parempaa. Oikea päätös, ehdottomasti!

Nyt kun on talous jokapaikassa kuralla, on hyvä aika opiskella (jos oma talous antaa myöten). Sitten kun valmistut, alkaa taas pikkuhiljaa hyvät ajat.

Onnea ja kirjottele miten meni!

tilanteessa kuin sinakin, ikakin sama. Pitaisi keksia uusi ala ja pakko olla paivatyö kun lapset pienia ja ukko ulkomailla töissa ja hoitoapua ei ole. Sosiaaliala kiinnostaisi kun olen ikani ollut matkailualalla seka ulkomailla etta myös tuolla ylailmoissa. Kielitaitoa löytyy ja mielellaan jatkaisin työskentelya asiakaspalvelussa. Olisiko jollakulla hyvia ehdotuksia alanvaihdon suhteen.

On kokemusta roppakaupalla. Olen aikoinaan tehnyt mm. puusepäntöitä ja metallitöitä. Molemmista aloista pidin kovasti. Sairastuin vaikeasti yli kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen en voinut tehdä enää ns. raskaita töitä.

Ajelehdin vuoteen 2006, tehden välillä tietsikkohommia, kävin erinäisiä kursseja ja aikuislukion, välillä olin työttömänä.

Sitten 2006 keväällä pyrin ammattiopistoon laboranttilinjalle ja pääsin sinne. Opinnot ovat lopussa, enää 5 viikkoa jäljellä ja sitten olen laborantti. Niin ja ikää on nyt 47 ja sukupuoli on nainen.

Tämä oli ehdottomasti minulle oikea päätös. Ala on mielenkiintoinen ja se ei ole fyysisesti niin raskas, henkisesti ehkä enempikin. Nyt vaan pitää toivoa, että työpaikka jostakin aukeaa, vaikka tuo "viimeinen käyttöpäivä" :) alkaakin olla lähellä.

Rohkesti vain täyttämään tyhjiötä ja kohti uusia haasteita. Paljon se ottaa tässä iässä, mutta paljon se myös antaa.

Kokemusta on ja yhdyn muiden vastaajien kommentteihin. Se kannattaa. Et menetä siinä mitään, rahaa ehkä, mutta se ei ole tässä elämässä tärkeintä. Tärkeintä on, että voit hyvin ja kuuntelet itseäsi. Jos koulu kiinnostaa, niin mene ihmeessä. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja ainahan voit palata vanhaan työhön, mutta tuskin sitä koulutuksen jälkeen haluat..

Itse olin yli 15 vuotta hoitajana, vastuullisessa ja todella kiireisessä työssä. Fyysisen pitkäaikais sairauden lisäksi myös psyykkinen vointi huononi, sairastuin työuupumukseen ja sen myötä masennukseen. Siitä montusta pääsin ylös hoidon ja uudelleenkoulutuksen avulla unohtamatta läheisiä ja muuta tukiverkostoa. Valmistuttuani sain töitä uudelta alalta, työskentelen innolla käden taitojen ohjauksen parissa. Saan käyttää luovuuttani, joka piiloutui hoitotyössä pikkuhiljaa syvälle, mutta löytyi uudelleen koulutuksen myötä.

Minun elämässäni kouluun lähtö ja kouluttautuminen uuteen ammattiin oli elämäni paras päätös. Tsemppiä sinun suunnitelmiisi. Niin, ikä vielä. Olen piakkoin 40 v.

Ilman muuta kannattaa lähtö uusille urille,kasvat ihmisenäkin paljon.
Nykyään ihan yleistäkin nelikymppisillä alan vaihto ja suosittelen lämpimästi.
Itse olen jälleen aloittanut uuden opiskelun,ikää 42.
Onnea opintielle!

Hei! Olen siinä neljänkympin kulmilla, 39v ja vääntänyt ikäni keittiöhommia. ala on muuttunut kovasti vuosikymmenten mittaan, kuten moni muukin ala...eikä hyvään suuntaan!
Vaihto on ollut aiemminkin mielessä, mutta juuri tänä vuonna tehtyäni tosi pahan ja ikävän vikaratkaisun työpaikan vaihdon suhteen, (vaihdoin hyvän vakipaikan ihan kamalaan paikkaan!)päätös kolahti kohdalleen: ei enää sitä p..kaa!!
Minulla on opiskeltuna muitakin opintoja ja ne auttoivat koulutukseen pääsyssä.
Ei muuta kuin tsemppiä ja uusi suunta elämälle!!!!