Mä haluaisin puhua tästä asiasta siksi, että mulla ei ole ketään muuta jolle sen kertoisin. Ei mun vanhemmat tai kaverit tällästä pysty ymmärtämään. Ne todennäköisesti vaan naurais ja sanois " semmosta sattuu ja se on ihan luonnollista tossa iässä". Tossa on ehkä jotain perää tai sitten ei. Mä uskon tohon jälkimmäiseeen vaihtoehtoon.
Eli mulla ei ikinä ole ollut tyttöystävää. Syitä on varmaan monia. Kuten se, että mä en ole ulkonäöltäni mikään hurmuri, enkä mä ole koskaan ollut joukon keskipisteenä. Mä oon ennemminkin ollut se kiltti naapurin poika johon kukaan ei ole kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ja jos on, niin se ei ole ollut kovinkaan suurta. Mä olen myös hiljainen tyyppi joka ei puhu eikä pukahda porukassa ellei joku tule juttelemaan, tai kysy jotain. Kun alkoholia juon, niin silloin avaudun ja muutun joukon seremeoniamestariksi ja uskallan mennä juttelemaan niin tutuillle kuin tentemattomillekkin. Mä uskallan näin saada edes jonkinmoista neitoihin ja ihmisiin ylipäätänsä. Normaalisti selvinpäin toi olis tuhoon tuomittu yritys. Ei musta olis selvinpäin naisten naurattajaksi/seuraksi. Nehän sitäpaitsi kuolee tylsyyteen mun seurassa tylsyyteen meikäläisen seurassa, kun on kaikki ns. perusjutut puhuttu selviksi, esim harrastukset, ym...
Mä en kerrassaan keksi mitään puheenaihetta, en mitään. Tuo on aivan ymmärrettävää jos he tulevat vaivautuneiksi tälläisen koulukiusatun rentun seurassa, miltä huumorintaju kuoli "pois". Sitä ei kerrrassaan ole meikäläisen kohdalla. Ehkä jotain onetonta huumoria mä saan aikaiseksi jonka vitseille tai jutuille ei kukaan naura tai hymähdä. Mä oon kerrassaan vittuuntunut niille kusipäille jotka todennäköisesti on vastuussa siitä, että mä olen arka ja pelkään kohdata uudenlaisia haasteita. Uudet harrastukset eivät ole tuoneet minkäänlaista muutosta tähän mennessä. Eivätkä todennäköisesti tuokkaan. Mä oon niin vitun yksinäinen ihmien jonka elämässä ei tapahdu kerrassaan yhtään mitään.
Eli mulla ei ikinä ole ollut tyttöystävää. Syitä on varmaan monia. Kuten se, että mä en ole ulkonäöltäni mikään hurmuri, enkä mä ole koskaan ollut joukon keskipisteenä. Mä oon ennemminkin ollut se kiltti naapurin poika johon kukaan ei ole kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ja jos on, niin se ei ole ollut kovinkaan suurta. Mä olen myös hiljainen tyyppi joka ei puhu eikä pukahda porukassa ellei joku tule juttelemaan, tai kysy jotain. Kun alkoholia juon, niin silloin avaudun ja muutun joukon seremeoniamestariksi ja uskallan mennä juttelemaan niin tutuillle kuin tentemattomillekkin. Mä uskallan näin saada edes jonkinmoista neitoihin ja ihmisiin ylipäätänsä. Normaalisti selvinpäin toi olis tuhoon tuomittu yritys. Ei musta olis selvinpäin naisten naurattajaksi/seuraksi. Nehän sitäpaitsi kuolee tylsyyteen mun seurassa tylsyyteen meikäläisen seurassa, kun on kaikki ns. perusjutut puhuttu selviksi, esim harrastukset, ym...
Mä en kerrassaan keksi mitään puheenaihetta, en mitään. Tuo on aivan ymmärrettävää jos he tulevat vaivautuneiksi tälläisen koulukiusatun rentun seurassa, miltä huumorintaju kuoli "pois". Sitä ei kerrrassaan ole meikäläisen kohdalla. Ehkä jotain onetonta huumoria mä saan aikaiseksi jonka vitseille tai jutuille ei kukaan naura tai hymähdä. Mä oon kerrassaan vittuuntunut niille kusipäille jotka todennäköisesti on vastuussa siitä, että mä olen arka ja pelkään kohdata uudenlaisia haasteita. Uudet harrastukset eivät ole tuoneet minkäänlaista muutosta tähän mennessä. Eivätkä todennäköisesti tuokkaan. Mä oon niin vitun yksinäinen ihmien jonka elämässä ei tapahdu kerrassaan yhtään mitään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ootko kuinka vanha? Ajattelin vain, etten ole tyttöystäväksi tarjoutumassa, mutta ainakin mailikamuks? [email protected]
Ongelman ydin on siinä, että oot jo päättäny, että oot ns. luuseri, etkä aio tulla rohkeemmaks, et aio edes yrittää, koska tiedät jo, että epäonnistut. Jospa menisit peilin eteen ja kattoisit itteäs syvälle silmiin ja sanoisit: "hei! olen hyvännäköinen, pirteä ja mielenkiintoinen ihminen!" Sanot ton joka aamu itelles ja muistat sen aina siihen asti, kunnes meet nukkumaan. Älä piilottele nurkissa, koska oot pieni ja yksinäinen ja ruma hylkiö, johon kukaan ei varmastikaan haluu tutustua, itseasiassa kukaan ei varmasti halua nähdäkään sua. Astu avoimesti esiin, hymyile ja ole se hyvännäköinen, pirteä ja mielenkiintoinen ihminen, jonka eräs hyvin luotettava ihminen kertoi sulle aamulla peilistä.
Sanoit, että oot renttu. Eihän sulla sillon oo mitään hätää; tytöthän tunnetusti tykkää rentuista :-( Eikä myöskään Brad Pittin ulkonäkö näytä olevan mikään edellytys, kun kattelee millasilla menninkäisillä on tyttö ja vieläpä hyvännäköinen sellainen. Onhan toi sentään plussaa, että uskallat päihtyneenä mennä jutusteleen. Kehitä sitä kautta uusia tuttavuuksia. Ryyppäämisenhän kautta saa sitä katu-uskottavuutta, kun muut näkee, että oot pelimies ja teet hassuja juttuja. Vielä toinen plussa siitä, että lähet liikenteeseen viikonloppusin, vai ethän vaan kotona ryyppää?
Ei kukaan ole sen luuserimpi kun itse päättää olevansa, tosin kaikki eivät myöskään ole niin kovia kun luulevat olevansa...
En tiedä kuinka vanha olet mutta...
Itse olin koulukiusattu ala-asteella, paksu, ujo ja sitä kaikkee.... oikeen klisee: sellanen vanhempien kultapoju, joka pärjää hyvin koulussa... No yläasteella alko kyllästyttää...
Rupesin liikkumaan enemmän ja kilot katosivat...
Olin ystävällinen, ulkomuodon kohentuessa koheni myös itsetunto.... silti vielä olin kotihiiri eikä minulla ollut paljon ystäviä... olin ns. näkymätön, aina läsnä mutta huomaamaton...
Lukiossa alko toi kans kyllästyttää...
Hankin kavereita jopa ystäviä.... mitään itseni tekemättä sain yhtäkkiä myös tekstiviestin eräältä itseäni melkein kaksi vuotta vanhemmalta naisenalulta. Tekstarissa luki suunnilleen:
" pakko kertoa viestissä, kun en näköjään saa suoraan sanottua: olen ihastunut suhun."
Ja nyt me ollaan ensin tapailtu joitakin kuukausia ja oltu nyt yhessä noin 5kk. et sillee..
Toisin sanoen paljon on itsetunnosta kiinni ja kaikkeen voi vaikuttaa... jos sinulla ei ole huumorin lahjaa, ole kohtelias ja ystävällinen...
jos se ei sovi keksit jotain muuta...
En tiedä mitä tästä tekstistä nyt voi hyötyä, mutta se on mun mielipide...
Hyvää jatkoa sinulle.... hhmmmm... luuseri..ei, vaan Sinulle siellä luuserin ulkokuoren alla
Jos tunnet pakonomaista tarvetta kirjottaa, niin mailiosote on: [email protected], sillä minä halusin että minua kuunneltaisiin ja siksi on oikeus, että muutkin jotka haluavat tulla kuulluksi, saavat kuuntelijan...
tervetuloa tuloa luusereiden kerhoon!