Mielenkiinnolla kysyisin...

on koirasi elänyt kun vieläkin on elossa. Omistin
kerran labradorin/pyreneittenkoiran sekoituksen,
narttu. Emma nimeltään. Vietiin lopetettavaksi
kun se oli 8 vuotias. Emma lopetti syömisen,
laihtui luurangoksi ja karvat lähti lähes joka
paikasta kokonaan ja karvan lähtö alueella oli
kova punoitus. Eläinlääkäri sanoi, että sillä oli
hormoni häiriö, kohtu olisi pitänyt poistaa,
mutta se ei olisi ehkä auttanut. Ei joutunut
ainakaan kärsimään enempää. Nykyään minulla on
kaksi Saksanpaimenkoiraa, Narttu 3 vuotta ja uros
noin 5kk. Eiköhän ne vielä jokusen vuoden elä.

Itselläni ei ole lapukkaa ollut, mutta entisen
jätkäkaverini tädillä oli. Kun tapasin jätkän,
koira, nimi oli muuten Sami, oli silloin noin 13-
vuotias. Oma koirani oli silloin vielä pentu ja
kun se näki kuinka vanha ja väsynyt Sami oli, se
teki kaikkensa saadakseen sen leikkimään. Ja
kyllähän Sami siitä piristyikin ja sai
elämäniloa, mutta kun emme sen jätkän kanssa enää
nähneetkään, Sami alkoi oireilla. Siltä alkoi
takapää pettämään, sekä pissa saattoi vahingossa
päästä sisälle.
Lopulta eräänä päivänä jätkäkaverini ilmoitti,
että Sami oli halvaantunut ja viety
lopetettavaksi. Se eli noin 15-vuotiaaksi...

Onneksi sinun koirasi on vielä pirteä, siitä
kannattaa nauttia!

Boxerin ja Dalmatialaisen sekoitus eleli
vauhdikasta elämäänsä 13v,muuten olisi elo
jatkunut pidempäänkin mutta takapää lakkasi
kantamasta.Nyt on sitten melkein 3v
Irlanninvesispanieli ja elämänsä vedossa kuten
kuuluukin.