Pelkään...
SINUA...että haavoitat...ja jokainen sirpaleeni nauraa minulle...
olen kuin lasia käsissäsi...hauras...en saa luukkua kiinni...avoimuuteni paljastaa minut...
kompuroin ja haparoin...tunne minussa on niin vahva...se nostaa ylös taivaisiin...räjäyttää tajunnan...
ja siksi minua pelottaa edessäsi...olen nöyrä...sillä minä en saa jarrua päälle...olen jo osa sinua...et vain tiedä sitä...
en halua menettää sinua...oletko sinä osa minua?...vai leikitkö tunteillani?...
kaksi pientä ihmistä maailmankaikkeudessa yhdessä?...otatko kiinni tästä hetkestä?...vai annatko sen mennä ohi?...
minua pelottaa sitoutumattomuutesi...ristiriitaisuutesi...
lukko on päällä...uskallanko enää...menikö tilaisuutemme jo ohi?...meillä oli hetkemme ja ihanuus...kaikki muu katosi...me kaksi vain...
MUTTA yksi sana sinulta väärällä hetkellä...oli neula, joka puhkaisi kuplan...maailmankaikkeuden romanttisimmalla hetkellä...tunnelma lässähti...
jatkan kanssasi haavojani aristellen...silmät pettymyksen kyynelistä sumeana...sinä olit minulle tärkeä...
taivas tietää miten tässä käy...vie sinä...minä vikisen
SINUA...että haavoitat...ja jokainen sirpaleeni nauraa minulle...
olen kuin lasia käsissäsi...hauras...en saa luukkua kiinni...avoimuuteni paljastaa minut...
kompuroin ja haparoin...tunne minussa on niin vahva...se nostaa ylös taivaisiin...räjäyttää tajunnan...
ja siksi minua pelottaa edessäsi...olen nöyrä...sillä minä en saa jarrua päälle...olen jo osa sinua...et vain tiedä sitä...
en halua menettää sinua...oletko sinä osa minua?...vai leikitkö tunteillani?...
kaksi pientä ihmistä maailmankaikkeudessa yhdessä?...otatko kiinni tästä hetkestä?...vai annatko sen mennä ohi?...
minua pelottaa sitoutumattomuutesi...ristiriitaisuutesi...
lukko on päällä...uskallanko enää...menikö tilaisuutemme jo ohi?...meillä oli hetkemme ja ihanuus...kaikki muu katosi...me kaksi vain...
MUTTA yksi sana sinulta väärällä hetkellä...oli neula, joka puhkaisi kuplan...maailmankaikkeuden romanttisimmalla hetkellä...tunnelma lässähti...
jatkan kanssasi haavojani aristellen...silmät pettymyksen kyynelistä sumeana...sinä olit minulle tärkeä...
taivas tietää miten tässä käy...vie sinä...minä vikisen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä pidän näistä sinun runoistasi.
Vaikka ne alkuun näyttävät sekavilta, niin ne etenevät ja niissä on ajatusta. Mukava lukea välillä tällaisia hieman poikkeavalla tavalla kirjoitettuja hyviä runoja.
Kiitos sinulle ihanista sanoistasi...
kirjoitan näppituntumalta, ex-tempore, suoraan sydämestäni...
vielä kun on tämä rakkausasia tuore ja auki...
ei ihan selvillä vesillä olla...haluan purkaa ajatuksiani, tunteitani kiroijttamalla...
sinulle paljon onnea rakkaudessa!!
kirjoittelemisiin
..peloista, kun rakastaa. Tai on matkalla tuntemattomaan, tai haluaa miettiä... tai.
Suurten tunteiden kieli puhuu omaa kieltään, molempiin suuntiin. Minä voisin kuvitella tuon runon "toisenkin" ajattelevan vähän samoin, ehkä...
Jännä runo.
Kiitos sinulle kauniista sanoistasi...olen ymmärtänyt olevani ehkä liian herkkä tähän intohinmosuhteeseen...haurasta lasia koko nainen...toisaalta herkkyydestä kumpuaa jotain hyvääkin! Sinulle onnea rakkaudessa!