Hei!
Oikeasti olen pian jo täysi-ikäinen enkä tiedä mitä haluan elämältä. Sen kyllä tiedän, että haluan ehdottomasti työn jossa viihdyn ja jonne on mukava mennä. Palkalla ei ole väliä kuin sen verran, että pysyn hengissä ja saan joskus ostettua vaatteita ja muuta tarpeellista. En halua esim.matkustella. Mutta eipä tietysti raha olisi yhtään pahitteeksi:D
Mutta siis opiskelen nyt ammattikoulussa alaa joka ei ole minun missään tapauksessa vaikka siinä hyvin pärjään. Oli vain pakko valita jotain kun lukioon en tahtonut.
Mutta nyt alkaa jo pelottamaan sillä pian joutuisi jo lähettänään yhteishaku papareita, että pääsisi tämän koulun jälkeen opiskelemaan. Ongelma vain on tässä, että mitä oikein lähden opiskelemaan? Nyt ei olisi todellakaan varaa enää virhearviointeihin. Muuten en koskaan saa rahaa ja pääse omaan kotiin. Oikeasti en vain jaksa tehdä töitä jossain hesburgerissa opiskelun ohella, ei onnistu multa.
Olisi nyt tärkeää saada oman alan koulutus ja ja vielä päästä sen alan töihin.
Mutta minua pian itkettää kun ei ole mitään tulevaisuudeen suunnitelmia. Olen sitä paitsi henkisesti vielä aivan pikkutyttö, enkä tunne itseäni mitenkään aikuikseksi vaikka pian pitäisi osata käyttäytyä sen mukaan.
Koska sen oikein tietää mitä tahtoo? Minulla on monta vaihtoehtoa ja vaihtuvat päivittäin, joten olen aivan paniikissa näiden kanssa.
Toisilla kun on heti selkeä kuva, että minusta tulee lääkäri ja sen eteen tekee mitä vain. Minulla ei mitään.
Oikeasti olen pian jo täysi-ikäinen enkä tiedä mitä haluan elämältä. Sen kyllä tiedän, että haluan ehdottomasti työn jossa viihdyn ja jonne on mukava mennä. Palkalla ei ole väliä kuin sen verran, että pysyn hengissä ja saan joskus ostettua vaatteita ja muuta tarpeellista. En halua esim.matkustella. Mutta eipä tietysti raha olisi yhtään pahitteeksi:D
Mutta siis opiskelen nyt ammattikoulussa alaa joka ei ole minun missään tapauksessa vaikka siinä hyvin pärjään. Oli vain pakko valita jotain kun lukioon en tahtonut.
Mutta nyt alkaa jo pelottamaan sillä pian joutuisi jo lähettänään yhteishaku papareita, että pääsisi tämän koulun jälkeen opiskelemaan. Ongelma vain on tässä, että mitä oikein lähden opiskelemaan? Nyt ei olisi todellakaan varaa enää virhearviointeihin. Muuten en koskaan saa rahaa ja pääse omaan kotiin. Oikeasti en vain jaksa tehdä töitä jossain hesburgerissa opiskelun ohella, ei onnistu multa.
Olisi nyt tärkeää saada oman alan koulutus ja ja vielä päästä sen alan töihin.
Mutta minua pian itkettää kun ei ole mitään tulevaisuudeen suunnitelmia. Olen sitä paitsi henkisesti vielä aivan pikkutyttö, enkä tunne itseäni mitenkään aikuikseksi vaikka pian pitäisi osata käyttäytyä sen mukaan.
Koska sen oikein tietää mitä tahtoo? Minulla on monta vaihtoehtoa ja vaihtuvat päivittäin, joten olen aivan paniikissa näiden kanssa.
Toisilla kun on heti selkeä kuva, että minusta tulee lääkäri ja sen eteen tekee mitä vain. Minulla ei mitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän kukaan oikeasti viihdy työssään, kaikki on siellä vain rahan takia, raha se ihmisiä motivoi, en kyllä tiedä miten.
Koulutkin niin siinäkin kaikki lähinnä menee vain jonnekin, kun se aina on peruskoulun jälkeen että jonnekin vain pitää mennä, tai niin ihmiset luulee.
Minäkin menin vain johonkin kouluun kun yhteiskunta laittoi, eihän se ollut kuin 3 vuotta kidutusta vain. Sen jälkeen kun huomasin minkälaista tämä elämä oikeastaan on, niin en enää ole tehnyt mitään enkä mennyt minneen, makaan vain kotona tekemättä mitään.
Nyt on noin 6-7 vuotta pyöritty psykologien, lääkäreiden, sairaaloiden, hoitokotien ja tukihenkilöiden ympärillä kun kellään ei ole vastausta mihinkään.
Ei minulla ole suunnitelmia tai tavoitteita, pelaan vain elämäni läpi kun ei muuta voi.
Olenhan minä nuori aikuinen, mutta passitetaan koko ajan ja tehdän puolestani asioita.
Joko vain keksii itse mitä haluaa tehdä, tai niin kuin yleisesti menee vain jonneen rahan takia, tai sitten pysäyttää elämän eikä tee enää mitään.
Työstä pitää nauttia.
Ei raha todellakaan ole tärkein työssä.
Jos saisit 10 000 euroa kuussa jos vain painaisit vipua, joka leikkaa mikkihiiri- naamariin nenäreiät niin tekisitkö tällaista työtä loppuelämäsi?
Työn pitää olla hyvää.
Siitä on hyvä nauttia.
Rahaa tietysti tarvitsee mutta ei se työn mitta ole.
Hoito-ala on monelle kutsumustyö.
Vaikka palkka ei olisi parasta niin muiden ihmisten hyvinvointi antaa suurempaa tyydytystä.
"Jos saisit 10 000 euroa kuussa jos vain painaisit vipua, joka leikkaa mikkihiiri- naamariin nenäreiät niin tekisitkö tällaista työtä loppuelämäsi?"
No kyllä todellakin tekisin! Vaikuttaisi suht. stressittömältä ja helpolta hommalta. Rahastakaan ei tulisi pulaa.
Mutta kun suurin osa on sitä mieltä että "paska työ mutta ainakin saa rahaa".
Raha tosissaan antaa ihmisille tukea asiassa kuin asiassa.
Saahan jotkutkin idiootit 5000€/päivä vaikkeivät edes tee mitään, tai eivät tee mitään mikä auttaisia ihmisiä.
Huh huh kun kyllästyttävää.
Neuvon tähän aluksi ettei hese ja kaupankassa ainoa tulonlähde ole.
Tosin molemmat ovat hyviä työpaikkoja.
Hoitoala tarvitsee apulaisia aina.
Aina voi hakea vaikka vanhainkotiin, päiväkotiin tai kehitysvammaisten pariin auttamaan.
Kehitysvamma työssä ei edes hoitoavustaja tarvitse koulutusta.
Työtä tehdessä oppii.
Oletko puhunut koulusi opintoohjaajan kanssa?
Kyllä se kiinnostuksen kohde sieltä tulee.
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Se on yksi hyvä lähtökohta tietenkin jos miettii mitä haluaa. Nyt opiskelen niin ihmisläheiseen työhön kun vain voi olla eikä tosiaankaan ole se mun juttu.
Eläimet on todella lähellä sydäntä, mutta harvassa on sellaisia työpaikkoja missä voisi vaikka päivät pitkät siivota jotain eläinten paskaa. Siis ihan oikeasti se olisi mieleinen työ kun saisi niitä eläimiä nähdä.
Kyllähän joku toimistotyökin kävisi, mutta pelkään aina pilaavani jotain ja saavani siitä hirveät haukut.
Myös joku n.s miesten ala olisi kiva sillä olen hyvä sellaisessa "luonnostaan". Mutta kun ei tiedä mikä kiinnostaa. Opiskelu niihin olisi kyllä mukavaa, mutta sitten kun pitää päästä työelämään mukaan, niin ei tule onnistumaan. Voisin kyllä opiskella vaikka mitä aina, mutta kun siitä ei makseta.
mikään ei ole turhempaa kuin opiskelu nykyään. töitä saa suhteilla, ei millään papereilla, sen olen huomannut.
Opin tänään.
Opiskelu on hyväksi.
Tietysti riippuu alasta mutta kyllä se koulutus ihan hyvältä näyttää kun työtä hakee.