Olen jo tutustunut kys.rotuun netin kautta ja
nähnyt myös livenä, mutta alkoi epäilyttämään
sopiiko tämä rotu sittenkään minulle?
Onko näin te joilla on sileäkarvaisista kokemusta
tai tietoa että rotu olis älyttömän
energinen,vaikea kouluttaa ja hidas kehittymään??
Haaveeni tästä rodusta haihtuvat jos näin todella
on,
mutta en luota pelkästään tietoon vaan haluan
kuulla myös käytännön kokemuksista juuri teiltä
koiraihmiset,kiitos jo etukäteen.
nähnyt myös livenä, mutta alkoi epäilyttämään
sopiiko tämä rotu sittenkään minulle?
Onko näin te joilla on sileäkarvaisista kokemusta
tai tietoa että rotu olis älyttömän
energinen,vaikea kouluttaa ja hidas kehittymään??
Haaveeni tästä rodusta haihtuvat jos näin todella
on,
mutta en luota pelkästään tietoon vaan haluan
kuulla myös käytännön kokemuksista juuri teiltä
koiraihmiset,kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kylläpä se taitaa niin olla... Oma flättini on
nyt 3-vuotias uros, ja vasta nyt on alettu käydä
näyttelyissä, kun ollaan suurinpiirtein
täysikokoisia ja -karvaisia. Flätit ovat myös
todella energisiä tapauksia, jos eivät ole, niin
kyseessä on joko sairas tai todella vanha yksilö
:)
Koulutus ei mielestäni ole ollut ylivaikeaa,
mutta nuoret flätit on niin vauhdikkaita,
etteivät aina malttaisi kuunnella käskyjä. Niillä
on myös "hei toi on kivaa, meenpä sinne enkä
kuule mitä emäntä käskee" -ominaisuus. Toko-
kentällä minä ainakin välillä purskahdin melkein
itkuun, kun muiden koirat menivät minne
käskettiin ja minun flättini hyppi sinne tänne...
Mutta kestävällä pinnalla ja hyvillä hermoilla
siitä selviää, ajan kanssa. Hyvin koulutetun
flätin kanssa onkin sitten polleata liikkua missä
vain.
Mielestäni flätin "vaikeusaste" liikkuu jossain
kultaisennoutajan ja tollerin
(novascotiannoutajan) välimaastossa, kultsin
ollessa se rauhallisempi ja tottelevaisempi, kun
taas tolleri voi olla TODELLA raivostuttavan
energinen, mitä taas flätti ei mielestäni ole.
Muuten ihana rotu. Mitään valittamista minulla ei
ole. Mutta seuraavaksi hankin kyllä
englanninsetterin :)
Kiitos vastauksestasi.
Ensitöikseni täytyy todeta että kyllä se kuvaus
sittenkin piti paikkansa.
Olisi kyllä kiva nähdä aikuinenkin flätti kun on
nähnyt vain pennun, mutta sekin kyllä antaisi
väärän kuvan rodusta, sillä onhan se pentuaika
pitkä aika kouluttaa ja kasvattaa ja kuten sanoit
että vasta n.3-vuotiaana ainakin sinun flättisi
oli vasta kypsempi.
Tuo osui kyllä naulan kantaan että koulutetun
flätin kanssa on varmasti polleata kulkea
vaikkapa kaupungilla,heh.
Millä perusteella itse aikoinaan valitsit juuri
flätin?
Teettekö te yhdessä muuta kuin tokoa?
Jos hankkisin flätin niin se tulisi myös
metsästyskäyttöön sorsajahtiin.
Minkä vuoksi hankkisit seuraavaksi juuri
englannisetterin?
Sori että kyselen näin paljon, vastaa jos
viitsit. :)
todellakin
Jos sinulla on aikaa Ja TAITOA koiran
peruskoulutukseen ja haet VILKASTA koiraa, niin
silloin noutajista juuri Flatti on valintasi. Oman
kokemukseni perusteella Flatti ei päästä
omistajaansa helpolla, sillä se tarvitsee aina
kunnon ulkolenkit ja aktivointia. Ensimmäiseksi
koiraksi en Flattia suosittele, koska se vaatii
"koirasilmää". Varsinki nuoret ihmiset, jotka
lähtevät opiskelemaan, voivat suoranaisesti jäädä
pulaan vilkkaan koiransa kanssa, koska se
tarvitsee aikaa, eikä viihdy kovin pienessä
asunnossa.
Jos olet hakemassa ensimmäsitä koiraasi
suosittelen kultaistanoutajaa. Se on rotuna
rauhallisempi ja ottaa paremmin kontaktia
ihmiseen. Sen kouluttaminen on helppoa eikä sillä
ole luonneongelmia. Toiseksi koiraksi voitkin
sitten valita Flatin!
tietyllä tavalla ekku koiraksi,mutta taloon jossa
on jo vuosikymmeniä pidetty koiria,eli hyvää
ohjausta saisin koko ajan.
Mutta olen jo itsekkin tulemassa siihen tulokseen
että ei flättiä sittenkään.
Olen jo muutenkin tuskastunut koko rodun
miettimiseen,kun tuntuu ettei sitä oikeaa löydy
kirveelläkään...!
Kultaista en missään nimessä halua.
Se on ihan liian yleinen rotu,turkki liian
pitkä,luonne liian lepsu, no thanks.
Vähän luonnetta sentään saa olla,mutta lintukoira
ja seurakoira samalla.
Minulla onkin sitten aivan toisenlainen
flattityttö kotona, poikkeus näistä
ylienergisistä lajitovereistaan. Elikkä, kyllä
flateissäkin löytyy eroja.Minulla flatti oli
ensimmäinen koirani ja onkin nyt jo yli seisemän
vuotias neiti. Se on aina ollut erittäin
oppivainen ja myönnän päässeeni joissain asioissa
erittäin helpolla. Pentuaikaa lukuunottamatta.
Rotuna flatti on mielestäni aivan ihana.
ja jos sellaisen päätät ottaa on sun elämässä
vauhtia ainakin...sitä täytyy miettii, että
jaksatko sä juosta sen perässä kun se näkee pupun
ja innostuu...onko sulla aina energiaa sille...
Ihana rotu ja vauhtia ja tekemistä riittää oiskin
hyvä jos heti ois harrastus kuten agility tai
noutaminen, joka on todellla vahva vietti...se
kantaa kaiken. Kärsivällinen pitää olla nimittäin
flatin keskittymiskyky nuorena ei ole huipussaan